Suomen riimukirjoitukset kautta aikojen

Kendra Wilson

Suomesta on löytynyt vain muutamia riimukirjoituksia. Nämä edustavat eri tyyppejä eri ajoilta ja ovat löytyneet eri paikoista. Voimme mahdollisesti puhua jonkinlaisesta suomalaisesta riimukulttuurista.

Vaikka Suomi sijaitsee lähellä Ruotsia, jossa riimuja on käytetty paljon, Suomesta on löytynyt vain toistakymmentä riimukirjoitusta viikinki- tai keskiajalta. Suurin osa kymmenkunnasta viikinkiaikaisesta riimukirjoituksesta on kaiverrettu pieniin esineisiin kuten myntteihin, ja niiden arvellaan olevan tuontitavaraa; esimerkiksi Tuukkalan solkea pidetään gotlantilaisena.

Suomen ainoa viikinkiaikainen riimukivifragmentti löytyi Hiittisten Stora Ångestön rantavesistä vuonna 1997. Arvellaan, että se on kaiverrettu muualla ja päätynyt saaristoon laivan painolastissa. On myös mahdollista, että kivi on kaiverrettu lähellä sen löytöpaikkaa. Ruotsin museoviraston riimututkija Magnus Källström on havainnut siinä yhtäläisyyksiä upplantilaisen Balle i Lötin tyyliin.

Åbo Akademin tontin kaivauksista löytyneen kimpivadin pohja riimukaiverruksineen (vas.) ja riimut tummennettuina (oik.). Rukouksen katkelmaksi tulkitun osan yläpuolella olevat kaiverrukset ovat vaikeasti tulkittavia, mutta ne saattavat olla tekstin jatkoa. Pohjan halkaisija on 8 cm. Kuva: Janne Harjula / Turun maakuntamuseo. Riimut on löytänyt ja tulkinnut Anne Pöyhönen.

Turusta on löytynyt kolme latinankielistä riimukirjoitusta myöhäiskeskiaikaisissa kimpivadeissa. Turun yliopiston arkeologian yliopistonlehtori Janne Harjula on tutkinut niitä osana keskiajan piirtomerkki- ja kirjoituskulttuuria.

Ahvenanmaan Sundin kirkossa on risti, jossa on riimukirjoituksia. Maakunta-arkeologi Matts Dreijer piti sitä Hampurin-Bremenin arkkipiispa Unnin muistomerkkinä 900-luvulta, mutta risti on todennäköisesti myöhäiskeskiajalta. Sama teksti esiintyy Kastelholmassa kalliopiirroksessa, joka on todennäköisesti nuorempi kopio Sundin ristin kirjoituksesta.

Riimukurssin opiskelija Helsingin yliopistosta kaiversi kurssiprojektina oman riimukiven.

Riimusauvoja on käytetty Suomessa uuden ajan alusta lähtien. Kalenterisauvojen merkit polveutuvat viikinkiajan riimuista, mutta ne edustavat enemmän ajanlasku- kuin kirjoitusjärjestelmää.

Puumerkkejä on käytetty Suomessa keskiajalta lähtien. Osan puumerkeistä arvellaan perustuvan riimuihin, vaikka yhteyttä on vaikea todistaa.

Suomessa on myös muutamia riimukiviä, jotka on luultavasti kaiverrettu 1800- tai 1900-luvulla. Vöyrin riimukivien aitoudesta kiisteltiin 1970- ja 1980-luvuilla. Osa moderneista riimukirjoituksista, kuten Naantalissa sijaitseva kalliokirjoitus, on kirjoitettu muinaisnorjaksi. Kaivertajat ovat todennäköisesti saaneet tietoa riimuista kirjoista.

Suomen harvat riimukirjoitukset edustavat kuitenkin laajaa esine- ja kirjoitustyyppien kirjoa. Niitä on löytynyt eri puolelta maata ja eri ajalta. Pidän mahdollisena, että Suomessa on ollut jossain määrin tietoa riimuista aina viikinkiajasta lähtien.

Kendra Wilson on TIAS-tutkija pohjoismaisten kielten oppiaineessa.