Svenskan i Finland -konferenssi Turussa 11.–12.10.2018

Ruotsi ja Suomi jakavat yhteisen kielen, mutta miten on keskustelukulttuurin laita? Miten tulevat ruotsinopettajat suhtautuvat aikamme megatrendiin, digitalisaatioon? Millaisia lipsahduksia saattoi sattua keskiaikaiselle ruotsintajalle, kun käännettävä teksti oli latinankielinen, käsinkirjoitettu kopion kopion kopio? Ja voiko isonvihan aikana vaikuttaneen, neljää kieltä taitavaksi tiedetyn sissipäällikön ja seikkailijan Stefan Löfvingin päiväkirjasta tehdä hänen äidinkieltään koskevia päätelmiä? Svenskan i Finland 18 -konferenssin kuutisenkymmentä osallistujaa tietävät vastauksen näihin ja moneen muuhun kysymykseen.

Suomalaiset ruotsin kielen tutkijat kokoontuivat lokakuussa Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineen järjestämään, järjestyksessä kahdeksanteentoista Svenskan i Finland-konferenssiin ja osoittivat jälleen kerran kielitieteen olevan erittäin monipuolinen tieteenala. Kaksi plenaristia ja 24 esitelmän pitäjää käsittelivät kahden päivän aikana muun muassa ruotsia toisena ja vieraana kielenä, ruotsin kielen kääntämistä, historiaa ja asemaa tämän päivän Suomessa.

Poikkeuksellisen Svenskan in Finland -konferenssisarjasta tekee se, että se järjestetään aina Suomessa ja pääasiallisesti suomalaisin voimin. Toinen plenaariesitelmän pitäjistä on kuitenkin perinteisesti ruotsalainen. Kutsun sai tänä vuonna Tukholman yliopiston ruotsin kielen professori Catrin Norrby, joka loi esitelmässään katsauksen Turun, Helsingin ja Tukholman monivuotiseen IVIP-yhteistyöprojektiin (Interaktion och variation i pluricentriska språk, ”Vuorovaikutus ja variaatio kielissä, joita puhutaan useassa maasssa”) ja esitteli mielenkiintoisia eroja Pohjanlahden molemmin puolin.

Asiakkaita palvellaan ja opinnäytteitä ohjataan ruotsiksi sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta sama kieli ei useinkaan tarkoita samanlaista tapaa kommunikoida. Teitittely asiakaspalvelutilanteissa on Ruotsissa huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa, positiiviset ilmaukset ovat voimakkaampia ja tauot lyhempiä. Suomessa taas tervehditään usein muodollisemmin, positiiviset ilmaukset ovat maltillisempia eikä pitkäkään tauko kommunikaatiossa ole ongelma. Ohjaustilanteissa ruotsalaisen asiantuntijan oletetaan välttävän asiantuntijuutensa korostamista, mitä hänen suomenruotsalaisen kollegansa ei tarvitse tehdä.

Toinen plenaristi, dosentti Taina Juurakko-Paavola käsitteli digitalisaation haasteita ja mahdollisuuksia ruotsinopetuksen näkökulmasta, mutta totesi myös enemmistön opiskelijoista olevan nykyään tyytyväisiä opetusteknologian määrään kielenopetuksessa. Ruotsinopettajaksi valmistuvien opiskelijoiden ajatuksissa digitalisaatiosta korostui myös tarve tasapainon löytämiseen uuden teknologian ja perinteisemmän opetuksen välillä, joten vanha sanonta rengeistä ja isännistä lienee edelleen voimassa.

Åbo Akademi i Vasa isännöi seuraavaa Svenskan i Finland -konferenssia keväällä 2020.

Eeva-Liisa Nyqvist toimii Turku Institute of Advanced Studiesin rahoittamana postdoc-tutkijana Pohjoismaisissa kielissä.