Tarvitseeko häkkilintu paimenen?

Valtio maksaa vankiloissamme työtä tekevien vankilapastorien palkan, mutta mistä heille maksetaan? Maallistuneessa Suomessa on tapana ajatella, että katumus kohdistuu yhteiskuntaa vastaan tehtyihin tekoihin ja tuomion langettaa ihmisten oikeus, ei Jumala. Mikä on siis vankilapastorin tehtävä?

Vankilapastori on Suomen vankiloissa ainoa uskonnollisia palveluja tuottava ja koordinoiva palkollinen. Pastorien tehtäviin kuuluvat muun muassa luterilaiset kirkonmenot, rippikoulun pitäminen, muiden uskontojen tai uskonhaarojen ”pappien” etsiminen tarvitsevien vankien puheille, uskonnollisen kirjallisuuden ja muun materiaalin lainaaminen sekä sielunhoito.

Pastorin työ antaa hänelle ainutlaatuisen aseman vankilan ainoana työntekijänä, jolla on ehdoton vaitiolovelvollisuus ja rooli muista vankilan virkamiehistä erillisenä vaikuttajana. Vankilapastori ei siis edusta vankilainstituutiota vaan uskonnollista maailmaa. Vangeille tämä on tärkeää siksi, että pastori on täten vankilan ainoa henkilö, jolle vanki voi puhua täysin avoimesti ja luottamuksellisesti ilman, että asiat pääsevät vankilan virkamiesten tai muiden vankien tietoon millään tavalla.

Vaikka uskontoa pitäisi turhana, voi se joillekin ihmisille olla koko elämää kehystävä, jopa arjesta erottamaton asia. Vankilan kirkossa käyvistä suuri osa on ulkomaalaisia, niin katolilaisia kuin ortodokseja, joille uskonnollisuus voi olla jopa itsestäänselvyys. Pastori auttaa vankeja pitämään yllä uskontoaan sekä siihen liittyviä perinteitä ja säilyttämään näin edes joitain siviilielämän piirteitä.

Vankilassa käännytään usein uskonnon puoleen, mutta tämä kääntymys on harvoin pysyvä. Tästä tulee termi linnausko. Vankilapastorien mielestä kyseessä on vangin aito tarve hakea uskonnosta uusia rakennuspuita elämälleen, joita pastori yhdessä vangin kanssa yrittää löytää. Uskon pysymättömyyteen voivat vaikuttaa riittämättömät vapauteen valmistavat toimet, vangin entinen elämä kuten vanhat kaveripiirit sekä elämäntilanne ja automaattisten vankilarutiinien poistuminen.

Vankilapastorin yksilötyön katsotaan kuuluvan psykososiaalisen kuntoutuksen piiriin ja sen tähtäimessä on uuden elämän rakentaminen. Vaikka kaikki vangit eivät tarvitse paimenta tai edes uskontoa avukseen, pastorin työ sielunhoidon, uskonnon ja perinteiden ylläpidon kautta vahvistaa monien vankien henkistä hyvinvointia.

Kirjoittaja on uskontotieteen opiskelija, joka teki kandidaatintutkielmansa uskonnollisten palvelujen merkityksestä vangeille.