Teinityttöjen kasvukipuja 1700-luvulla

Tyttöys 1700-luvulla oli prosessi. Varhaismodernina aikana ikään liittyi paljon sosiaalisia odotuksia, tietoja ja taitoja. Vasta kun tyttö pystyi täyttämään paikkansa yhteiskunnassa naisena ja oman sosiaaliluokkansa jäsenenä hänen katsottiin olevan aikuinen. Tyttöjä kasvatettiin tuleviksi naisiksi.

Albinia Hobart (o.s. Bertie), Buckinghamshire kreivitär nuorena tyttönä. Thomas Hudson. 1700-luvun puoliväli. Wikimedia Commons.

Nuoruuden kapinaa ja huolettomuutta

Kulttuurihistorian väitöskirjassani tutkin eliitin tyttöyden kokemusta 1700-luvun Englannissa. Esimerkiksi myöhemmällä aikuisiällä tunnetuksi tulleet Fanny Burney, Lady Mary Pierrepont (myöh. Wortley Montagu), Mary Granville Delaney, Mary Berry, Elizabeth Robinson Montagu tai Sarah Robinson Scott tai Elizabeth Wynne Fremantle kirjoittivat ahkerasti jo nuorella iällä.

Heidän sekä monen muun tytön nuoruuden aikaisista kirjeistä ja päiväkirjoista piirtyy kuva aikuiseksi kasvamisesta, oman identiteetin hahmottumisesta ja teinikapinasta aikana, jolloin teinin käsitettä ei vielä ollut. Puberteetti kyllä tunnettiin ja sitä pidettiin keskeisen tärkeänä osana ihmisen kehitystä. Nuoruus oli kapinoinnin, ajattelemattomuuden ja huolettomuuden aikaa.

Rikkoutuvat ihanteet

Arjen tasolla ihanteet rikkoutuivat usein. Esimerkiksi Burneyn perheessä lasten ja uuden äitipuolen välit olivat usein kireät ja lapset käyttivät uudesta rouva Burneystä ilkeitä lempinimiä selän takana. Mary Berry puolestaan moitti isäänsä, ettei tämä ollut taannut tyttärilleen säädynmukaista kasvatusta. Suuret ikäerot perheissä lähensivät ja loitonsivat sisaruksia toisistaan. Veljien suosiminen taloudellisesti harmitti ainakin Elizabeth Robinsonia. Nuorempien tyttärien piti usein purra hammasta ja sietää alempi asemansa perheensä nokkimisjärjestyksessä. Vanhemmilla oli aika ajoin omat suosikkilapsensa.

Ristiriidat tulivat näkyviksi varsinkin avioliiton hetkellä. Tytön omien halujen ja vanhempien toiveiden ristiriita oli joskus suuri. Osa taipui vanhempiensa tahtoon, osa sai lopulta vanhemmat taipumaan. Jotkut, kuten Lady Mary Pierrepont, uhmasi isäänsä ja karkasi naimisiin.

Aktiivinen toimijuus

1700-luvun tyttöjen voidaan ajatella olleen kaksinverroin marginaalissa, sekä nuorina että naissukupuolen edustajina. Maailma oli miesten. Tyttöihin käytettiin valtaa monelta taholta, mutta he pystyivät myös olemaan aktiivisia toimijoita omassa elämässään.

Kirjoittaja väitteli syyskuussa 2020 Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineesta.

> Lue väitöskirja verkossa (pdf): Elite English Girlhood in the Eighteenth Century, Annales Universitatis Turkuensis B 519 (University of Turku, 2020). https://www.utupub.fi/handle/10024/150285

Kuva: Albinia Hobart (o.s. Bertie), Buckinghamshire kreivitär nuorena tyttönä. Thomas Hudson. 1700-luvun puoliväli. Wikimedia Commons.