Tiedettä ja taidetta yhdistävän tutkimushankkeen tavoitteena hyppy yksikielisyydestä monikielisyyteen

Vuoden alussa alkaneessa monikielisyyttä kirjallisuuden ilmiönä luotaavassa tutkimusprojektissa on mukana tutkijoiden lisäksi taiteilijoita, jotka tuovat omanlaisensa näkökulman aiheeseen.

”Oikeastaan Kirjallisuuden monikielisyys Suomessa -hanke oli monen asian iloinen yhteensattuma”, hankkeen johtaja, kotimaisen kirjallisuuden tutkija Heidi Grönstrand kertoo. ”Suomalaisen kirjallisuuden kentällä on viime vuosina käyty paljon keskustelua monikielisyydestä. Lisäksi Koneen Säätiö on vahvasti tukenut aiheen tutkijoita ja monikielisyyttä toteuttavia taiteilijoita.”

Vaikka kyseessä on nykykulttuuria tutkiva hanke, myös ilmiön historiallisiin ulottuvuuksiin on tarkoitus tarttua. Grönstrandin mukaan Suomessa monikielisyydestä keskusteltaessa juututaan usein käsittelemään vain suomen ja ruotsin suhdetta. ”Julkisessa keskustelussa on jämähdetty hyvin yksinkertaistaviin asetelmiin. Luullaan esimerkiksi, että kaksikieliseksi voi tulla vain jos vanhemmat puhuvat lapselle kahta eri kieltä. Todellisuudessa monikielisyyden variaatioita on valtavasti”, Grönstrand huomauttaa.

”Toisin kuin ajatellaan, monikielisyys ei koske ainoastaan maahanmuuttajia vaan myös valtakulttuuria”, Grönstrand sanoo. Globalisaatio ulottuu Suomeen asti ja esimerkiksi maahanmuutto on muuttanut suomalaisen kirjallisuuden kielikarttaa huomattavasti. ”Se pakottaa kiinnittämään huomiota uudella tavalla kieltä koskeviin kysymyksiin.”

Monikielisyyden vastakohta, yksikielisyys, on jo nyt noussut tärkeäksi osaksi tutkimusta. ”Yksikielisyyden ajatuksen kautta etsimme vastausta siihen, miksi monikielisyys ymmärretään hyvin kapeasti julkisessa keskustelussa. Pyrimme kyseenalaistamaan yksikielisyyden käsitteen ja samalla edistämään monikielisten taiteilijoiden pääsyä taiteen kentälle ja sitä, että suomalainen kirjallisuus ymmärrettäisiin entistäkin moni-ilmeisemmin.”

Omaelämäkerroista sarjakuvaan ja julkiseen keskusteluun

Hankkeen työryhmään kuuluu viiden tutkijan lisäksi kirjailija ja sarjakuvantekijä. ”Tieteen ja taiteen yhteistyö on tärkeä osa hankkeemme profiilia. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa aiheesta keskustelun ja uudenlaisten työskentelytapojen kautta”, Grönstrand kertoo.

Kolmivuotinen hanke koostuu työryhmän erimittaisista osahankkeista. Grönstrand itse tutkii omaelämäkerrallisia monikielisyyden esityksiä, Olli Löytyn tutkimuksen keskiössä on irakilaissyntyisen Hassan Blasimin tuotannon leviäminen yli kansallisten rajojen. Ralf Kaurasen tutkimuskohteena ovat monikielisyyden erilaiset ilmentymät sarjakuvissa, ja Kukku Melkas tutkii Runeberg-palkintoa ympäröivää julkista keskustelua. Julia Tidigs tuo tutkimukseen institutionaalisen ulottuvuuden pureutumalla monikielisyyttä koskevaan keskusteluun suomenruotsalaisissa sanomalehdissä.

Ryhmän taiteilijajäsenet, kirjailija Zinaida Lindén ja sarjakuvataiteilija Mika Lietzén tekevät osana hanketta omaa taiteellista työtään, eli tuottavat kirjallisuutta ja sarjakuvaa aiheen tiimoilta. Työryhmä kokoontuu myös säännöllisesti keskustelemaan niin tieteellisistä kuin kaunokirjallisista teksteistä, ja esimerkiksi keväällä he kävivät yhdessä läpi Lietzénin tekeillä olevaa sarjakuvakäsikirjoitusta.

Ensi keväänä hankkeessa toteutetaan sarja työpajoja, joista osa on avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. ”Hankkeen myötä on tarkoitus ottaa askel pois ajatuksesta, että monikielisyys olisi ainoastaan lingvistien osa-aluetta. Työpajoihin kutsutaan vieraaksi eri alojen tutkijoita ja taiteilijoita, jotka käsittelevät monikielisyyttä tuotannossaan”, Grönstrand kertoo.

Monikielisyyden omakohtaisuus

Monet työryhmän jäsenistä ovat itse kaksi- tai monikielisiä, minkä Grönstrand myöntää vaikuttavan eri tavoin paitsi aihevalintoihin myös työskentelyyn. Hänen mukaansa tutkijalla ei kuitenkaan tarvitse olla omakohtaista kokemusta tutkimastaan aiheesta. ”Tutkimusaihetta ei ole pakko lähestyä henkilökohtaisista kokemuksista käsin, mutta sekin on yksi mahdollisuus. Olemmekin pohtineet sitä, kuinka paljon meidän pitäisi avata omaa henkilöhistoriaamme. Ainakaan emme yritä kieltää sen vaikutusta kysymyksenasetteluihin”, Grönstrand pohtii.

Työryhmän omasta monikielisyydestä johtuen yhteinen työskentelykieli määräytyy aina tilanteen mukaan. ”Yleensä puhumme vaihdellen suomea ja ruotsia, tarvittaessa turvaudutaan englantiin”, Grönstrand sanoo.  Hän myöntää suomen usein dominoivan, kun työskennellään Turun yliopiston suomenkielisessä toimintaympäristössä. ”Välillä meidän kommunikointi on kuitenkin sellaista kielten sekamelskaa”, Grönstrand kertoo nauraen.

Aura Nikkilä on taidehistorian opiskelija, joka toimi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelijana kesällä 2014.