Tieteen tekeminen vaatii konkreettista ja älyllistä liikkumista

Hallinnolliset sähköpostit voivat joskus olla yllätyksellisiä. Sen tietää eräänä kevätpäivänä kotonaan viestejään lukenut filosofian tohtori Katve-Kaisa Kontturi Turun yliopiston taidehistorian oppiaineesta. Otsikko ”Viesti tiedekunnasta” ei Kontturin mukaan paljastanut mitään sähköpostin todellisesta sisällöstä. Niinpä hämmästys olikin suuri, kun posti onnitteli vuoden 2012 humanistitohtorin tittelistä.

Katve-Kaisa Kontturi väitteli vuosi sitten aiheella Following the Flows of Process: A New Materialist Account of Contemporary Art (suom. Virtoja seuraten. Uusmaterialistinen tutkimus nykytaiteesta). Väitöstilaisuus on hänellä vielä tuoreessa muistissa. Kontturi kertoo omien vastausten itsearvioinnin olevan tilanteessa ja sen jälkeen hankalaa, vaikka uskoo suoriutuneensa lopulta mallikkaasti. Vastaväittäjä professori Kirsi Saarikangas oli ennakolta ilmoittanut pitävänsä tilaisuuden yleisöystävällisenä, ja Kontturi koki, että keskustelu kulkikin yleisellä tasolla. Yllätyksellisyys kuitenkin säilyi respondentille, sillä esitarkastuslausunto ei juuri auttanut ennakoimaan dialogin kulkua.

Omien sanojensa mukaan vuoden humanistitohtorille oli selvää alusta pitäen, että väitöstutkimus tulee käsittelemään naistaiteilijoita ja heidän taiteentekoprosessejaan.  Odottamatonta puolestaan oli, kuinka vahvasti taide itse johdattaa ja vie taiteilijaa.

– Taiteen materiaalisuus on vaikuttavaa, ja se tuli mukaan tutkimukseeni taiteilijoita seuraamalla, Kontturi täsmentää.

Taide ei ilmaannu pelkästään taiteilijan toimesta, vaan prosessissa ovat läsnä esimerkiksi taiteilijan työvälineet, maalit, tekniikat, valo ja ilma eli kaikki konkreettinen.  Kontturi arvioi tutkimukseensa vaikuttaneen filosofisella tasolla feministisyyden, joka toimii yhtenä palasena muiden joukossa.

– Se on jotain, joka on mukana, ei hallitsevana, mutta vakaasti läsnä, kertoo Kontturi tutkimuksen ajatustaustasta.

Mielikuvitusleikkinä Katve-Kaisa Kontturi voisi kuvitella perehtyneensä oman alansa sijaan kulttuurihistoriaan ja tarkemmin naishistoriaan. Jos Kontturi olisi tehnyt väitöskirjansa mainittuun oppiaineeseen, olisi aiheeksi varmaankin muotoutunut kotimuseoiden tai taiteilijakotien sisustuksen tutkiminen.

– Mielestäni interiöörimuseot ovat kiehtovia. Taide on niissä osa sisustusta ja kotia, Kontturi kuvailee.

Lempipaikakseen yliopistokampuksella Katve-Kaisa Kontturi mainitsee Maaherran makasiinin kulmat. Taidehistorian oppiaineen tilat sijaitsivat vuoteen 2009 asti makasiinissa, joten historiallinen maisema ja rauhallinen ympäristö tuntuvat Kontturista edelleen rakkailta.

– Tuomiokirkkokin on siinä ihan vieressä, taidehistorioitsija innostuu.

Kontturi aloitti Turun yliopistossa assistenttina 11 vuotta sitten ja on syyskuun alusta jäänyt vapaalle tutkijatohtorin tehtävästään toimiakseen postdoc-tutkijana Hanna Meretojan The Ethics of Storytelling in Contemporary Arts -projektissa. Hän on juuri lähdössä lukuvuodeksi tutkijavierailulle Concordia-yliopiston SenseLabiin. Yliopistolaisuus merkitsee hänelle lyhyesti sanottuna vapautta. Yliopistossa hänelle on tärkeää mahdollisuus vapaaseen liikkuvuuteen niin fyysisesti kuin älyllisesti. Juuri ajattelun riippumattomuus antaa Kontturin mielestä mahdollisuuden muuttaa itseä ja tiedettä.

Katve-Kaisa Kontturin palkittu väitöskirja Following the Flows of Process: A New Materialist Account of Contemporary Art löytyy Turun yliopiston verkkojulkaisukokoelmasta.

Anniina Palosaari
Suomen historian oppiaineen harjoittelija kesällä 2013