Toisella portaalla

Opetus- ja kulttuuriministeriön ministeriön neliportaisessa tutkijanuran mallinnuksessa yliopisto-opettaja seisoo toisella portaalla, siis tasolla kaksi. Ministeriön mukaan toisen portaan tehtävät ovat luonteeltaan itsenäistä tutkimusta ja opetusta. Tasokuvaus luonnehtii tyypillisiä toimia itsenäisiksi asiantuntijatehtäviksi.

Voin tunnistaa kuvauksesta omaan tehtävääni kuuluvia piirteitä. Aloitin elokuun alussa kulttuurihistorian oppiaineessa yliopisto-opettajana. Toistaiseksi voimassa olevaksi määritelty toimi on uusi, mutta se kantaa mukanaan pitkää historiaa, sillä uuteen toimeen kuuluvia velvoitteita ovat monet ansiokkaasti hoitaneet määräaikaisilla assistentin ja tutkijatohtorin nimikkeillä. Tuolloin oli keskeistä opetusohjelman koordinointi, opintoneuvonta ja ohjaus.

Tehtävä on myös aina muovautunut tekijänsä mukana, mutta mukana on uutta. Opetusta on enemmän; on perusopintojen koordinointia, luentoja ja seminaarityöskentelyä. Tätä kaikkea tehdään myös yhteistyössä tiedekuntamme kahden muun historian oppiaineen kanssa.

Entiseen tapaan työhön kuuluu oma tutkimus. Tämä on alue, jota kukin yliopiston tutkija ja opettaja vaalii ja koettaa varata sille aikaa työsuunnitelmaan. Kun siirryin apurahatutkijuudesta uuteen työhön, ajankäyttö piti järjestellä uudelleen. Jo parin vuoden ajan suunnittelemani yleisradiotoiminnan muutosta käsittelevä tietokirja on edelleen pelkkiä hyviä aikeita ja koottuja aineistoja. Silti lähivuosien aikana aion kirjoittaa julkisen palvelun median muutoksen historiasta. Näyttää siltä, että aihe pysyy ajankohtaisena.

Yksi innostavimmista hankkeista, joihin olen viime aikoina voinut osallistua, on kulttuurihistorian oppianeessa valmisteilla oleva suururakka: sata vuotta täyttävän Suomen itsenäisyyden kulttuurihistoria, jonka kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Marjo Kaartisen, Hannu Salmen ja Marja Tuomisen toimittama kirja valmistuu ensi vuoden aikana. Osuuteeni kokonaisuudessa on pieni, mutta osaavan ja suuren kirjoittajaryhmän kanssa työskentely on ollut palkitsevaa.

Innostavaa on, kun aineettomia palkintoja tulee eri suunnista. Varsinkin syksyllä yliopisto-opettajan arkea rytmittää työ uusien opiskelijoiden parissa. Keskusteluissa havaitsen hivenen epävarmuutta tulevaisuudesta, mutta tätä vahvemmin odottavan ja toiveikkaan tulevaisuushorisontin. Siihen suuntaan on hienoa silmäillä ja etenemistä tukea. Toiselta portaalta voi nähdä yllättävän kauas.

Paavo Oinonen on kulttuurihistorian yliopisto-opettaja.