Unelmia ylirajaisesta Itämerestä

Tänä vuonna ilmestyneessä esiselvityksessä Jäämeren radasta Suomea kuvaillaan saareksi. Tämä on retoriikkaa, joka toistuu useissa julkisissa dokumenteissa ja puheenvuoroissa. Eikä se ole kaukana totuudesta. Maa sijaitsee Itämeren ja Venäjän välissä. Jaamme maarajaa myös Ruotsin ja Norjan kanssa, mutta eteläisen Suomen näkökulmasta todella olemme saari. Samanlainen saariretoriikka toistuu myös hyperloop-esiselvityksissä ja tuota teknologiaa käsittelevissä uutisartikkeleissa.

Kollaasi teoreettisesta liikennemuodosta

Ei siis ihme, että suunnitelmat Etelä-Suomen yhdistämisestä paremmin Euroopan liikennekäytäviin ovat usein pinnalle nouseva puheenaihe. Tutkin pro gradussani sitä, millaisia kulttuurisia prosesseja tällainen rajat ylittävä aluekehitys voisi käynnistää, käyttäen esimerkkinä teoreettista liikenneteknologiaa. Hyperloop on Elon Muskin ideapaperista liikkeelle lähtenyt joukkoliikennemuoto, jota muutama eri yritys kehittää eteenpäin. Uraauurtavan teknologiasta tekee sen mahdollistamat nopeudet, sillä hyperloop-sukkula voi saavuttaa jopa 1220 kilometrin tuntinopeuden. Hyperloop-sukkula singahtaisi määränpäidensä välillä melkein äänen nopeudella. Sen avulla Helsingin ja Tukholman välinen matka taittuisi vain 28 minuutissa.

Tutkielmani aineistona oli suomalaisessa mediassa julkaistuja uutisartikkeleita, hyperloop-yritysten markkinointimateriaalia (etenkin mainosvideoita), omia kenttätyömuistiinpanojani sekä Suomessa hyperloopista teetätettyjä esiselvityksiä. Näin monen aineistolähteen yhdistämistä kutsutaan kulttuurianalyysissa bricolage-menetelmäksi, jossa eri aineistomuodot kootaan kollaasiksi, jonka jokainen erillinen osanen auttaa tutkijaa ymmärtämään kokonaiskuvaa paremmin. Tästä menetelmästä on kirjoittanut paljon muun muassa ruotsalainen kansatieteilijä Orvar Löfgren.

Tulevaisuudenkuvia ylirajaisesta hyperloopista

Hyperloop on vasta kehitystasolla oleva liikennemuoto. Tästä syystä sitä tutkiessa on liikuttava usealla eri aikatasolla. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät auttoivat näkemään vuoteen 2035, jolloin esiselvitysten esittämien aika-arvioiden mukaan hyperloop-matkustaminen voisi olla Suomessa jo arkipäiväistynyttä toimintaa. Kulttuurianalyysin tulokset jalostin tulevaisuuskuviksi FAR-taulukkomenetelmän avulla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että opinnäytetyön toisessa osassa avattiin neljä erilaista tulevaisuuskuvaa. Yhdessä tulevaisuuskuvassa Pohjoismaat nähtiin muusta maailmasta nykyistä eristäytyneempänä superalueena, kun taas toisessa ennustettiin vain eteläsuomalaisten pääsevän nauttimaan ylirajaisen hyperloopin tuomasta kansainvälisyydestä.

Aluekehityksen rauhattomuus

Kulttuurianalyysin ja bricolage-menetelmän avulla minun oli mahdollista havaita ja havainnollistaa hyperloopin kaltaisten yhteiskunnallisten ja aluekehitykseen tähtäävien projektien kerrostuneisuus. Kansatieteilijät Orvar Löfgren ja Billy Ehn ovat kuvailleet tätä yhteiskunnan mikro- ja makrofysiikaksi. Tämän teorian mukaan mikro- (ihmiset) ja makrotason (yhteiskunta) toiminta vaikuttavat toistensa dynamiikkaan suoraan ja peilaavat toisiaan.

Kulttuurianalyysin avulla kiihkeä hyperloopista uutisointi, ihmisten tämän hetkinen aktiivinen liikenne rajojen yli esimerkiksi Suomen kaksoiskaupungeissa sekä toistuvat suunnitelmat rajat ylittävien liikenneyhteyksien parantamisesta voidaan nähdä saman rauhattomuuden mikro- ja makrotason liikehdintänä. Rauhattomuus tarkoittaa tässä sekä ihmisten, että yhteiskunnan selkeää tarvetta päästä liikkumaan nykyistä paremmin Suomen rajojen yli. Vaikka hyperloop ei lopulta olisikaan paras tapa tämän rauhattomuuden purkamiseksi, palautuu prosessi aina alkuunsa etsien uusia teitä päästäkseen sykkimään rajojen yli naapurimaiden pääkaupunkien tahtiin.

Kirjoittajan kansatieteen pro gradu -tutkielma ”Tulevaisuuskuvia ylirajaisesta hyperloopista. Nopean sukkulayhteyden kulttuuriset prosessit” hyväksyttiin toukokuussa 2018 ja se on luettavissa UTUPub-julkaisuarkistossa.

Kaisa Vuori