Vaatimattomia voittajia ja viehkeitä viekoittelijoita — Naisurheilijoiden valokuvat Suomen Urheilulehdessä 1945–1969
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mitä kertoo 2 282 kuvaa? Tutkin Suomen Urheilulehdessä vuosien 1945–1969 välisenä aikana julkaistuja naisurheilijoiden valokuvia. Löysin pitkiä jatkumoja tavassa kuvata naisurheilijaa mutta myös naisten omassa tavassa esiintyä kuvissa. Tutustuin myös ryhmään, joka tietoisesti halusi rikkoa soveliaisuuden muotteja. Lue ja katso, löydätkö samoja piirteitä illan Urheiluruudusta!
Tein pro gradu -työni Suomen Urheilulehdessä vuosien 1945–69 välisenä aikana julkaistuista kaikkiaan yli 20 000 valokuvasta, joista naisia kuvattiin 2 282:ssa. Tarkastelin naisurheilijoita katseiden ja toiminnan kohteina mutta myös itsenäisinä historiallisina toimijoina tavoitteineen ja keinoineen. Tutkin aineistoa sekä määrällisesti että sisältöanalyysin keinoin. Kuvien lisäksi hyödynsin kuvatekstejä, jotka ovat ikään kuin avaimia arvoituksiin. Niiden avulla toimittaja saattaa ohjata katsojan kuvasta tekemää tulkintaa häivyttämällä tai korostamalla haluamiaan asioita.
Tutkielmani aineiston kuvista 84 prosenttia oli otettu miesurheilijoista, 9 prosenttia naisurheilijoista, 3 prosenttia lapsista ja 5 prosenttia muista (esim. poliitikot, stadionit). Naisten osuus urheilun keskusjärjestöjen jäsenistössä vaihteli 16–22 prosentin välillä, joten naisten kuvien osuus oli noin puolet siitä mitä jäsenmääriä tarkastelemalla olisi voinut olettaa. Aineiston kuvatumpia lajeja olivat uinti, naisvoimistelu ja hiihto. Lajit, joiden katsottiin soveltuvan naisille, saivat paljon näkyvyyttä. Sen sijaan lajit, joiden ei katsottu soveltuvan kenellekään naiselle, häivytettiin lähes täysin pois lehden sivuilta. Naisurheilijoista julkaistiin kuvia ensisijaisesti menestyksen (90 %) ja suomalaisuuden (71 %) perusteella; kauneus, nuoruus, hymy, niukka vaatetus ja seksikkyys auttoivat muutoin kuvakynnyksen ylittämisessä. Muutamia rimanalituksia lukuun ottamatta Suomen Urheilulehti noudatti asiallista urheilujournalismia. Suomalaisnaisten käytös kuvissa muuttui hämmästyttävän vähän 25 vuoden aikana, he esiintyivät lähes aina iloisina ja reippaina. Yleistäen voisi sanoa suomalaisnaisten koetelleen rajojaan enemmän kilpakentillä ja arjessa kuin urheilumediassa. Ulkomaalaiset kilpasiskot puolestaan ”irrottelivat” myös kuvissa ja toimittajien edessä.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – mutta mitä kertoi 2 282 kuvaa? Ainakin sen, että historiantutkijoiden kannattaisi käyttää kuvia muuhunkin kuin teostensa kuvitukseen. Yhteiskunnat ”kuvallistuvat” ja visuaalisen materiaalin määrät kasvavat valtavasti. Kuvia on maamme lehti- ja kuvapalveluarkistoissa sekä eri kuvakokoelmissa useita miljoonia! Näistä arkistoista voisi löytyä paljon uusia näkökulmia ”jo läpi kaluttuun historiankirjoitukseen”. Kuvien käyttäminen historian tutkimisen välineenä on vielä varsin vähäistä mutta lisääntyy varmasti tulevaisuudessa. Historiantutkijoilla olisikin paljon varaa kehittää ja vankistaa kuvallisen materiaalin tutkimusmetodeja alansa tarpeisiin sopiviksi. Lisääntyvä tutkimus auttanee asian eteenpäin menossa, mutta jonkun sekin on tehtävä. Olisitko se sinä?
Maria Rantala
Suomen historian opiskelija