Vaikuttava viron kielipäivä Turun yliopistossa

Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaine sekä Viron äidinkielen seura (Emakeele selts) järjestivät 15.11.2024 Turun yliopistossa viron kielen päivän. Tilaisuus oli suunnattu Turun yliopiston opiskelijoille, mutta oli avoin kaikille viron kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille. Mielenkiintoinen ohjelma ja Virosta tulleiden esiintyjien tunnettuus houkuttelivat paikalle erittäin paljon kuuntelijoita.

Viron kielellisen kohteliaisuuden käytäntöjä

Tarton yliopiston yleisen kielitieteen professori Renate Pajusalu esitelmöi viron kielellisen kohteliaisuuden käytännöistä ja vertasi niitä suomen kieleen. Tutkimusten mukaan Virossa teititellään enemmän kuin Suomessa, etenkin tuttuuden, iän ja sosiaalisen statuksen pohjalta. Virolaiset teitittelevät myös nuoria, jos he ovat vieraita. Toisaalta haastatteluissa on käynyt ilmi, että Suomen vanhainkodeissa työskentelevät virolaiset haluaisivat sinutella asukkaita, kun heistä on tullut läheisiä ja rakkaita, mutta suomalainen työyhteisö on pitänyt tällaista sinuttelua epäkohteliaana.

Pajusalun mukaan suomenkielisessä viestinnässä käytetään kohteliaisuuskeinona konditionaalia lähes 90 %:ssa pyynnöistä, kuten tulisitko tänne. Virossa konditionaalia ei käytetä yhtä yleisesti. Tämä kielellinen tapa näkyy myös virolaisten lääkereiden toiminnassa Suomessa, ja siksi heidän keskustelunsa asiakkaiden kanssa koetaan varsin suoraviivaisiksi, lähes käskyttämiseksi heidän käyttäessään asiakkaalle puhuessaan käskymuotoa mene konditionaalimuodon menisitkö sijaan. Virossa sen sijaan kuulee usein käytettävän kohteliaisuussanaa palun ’ole hyvä’. Haastatteluista ilmenee myös, että virolaiset pitävät small talkia kiusallisena ja ikävänä asiana ja että suomalaiset ovat virolaisten mielestä siinä taitavampia. Virolaiset menevät keskusteluissa suoraan asiaan, mutta suomalaiset johdattelevat ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä.

Stereotypioita suomalaisista ja virolaisista: ahkerat, rehelliset tuppisuut

Itämerensuomalaisten kielten emerita dosentti Heinike Heinsoo puhui virolaisiin ja suomalaisiin liittyvistä kielellisistä stereotypioista. Kielen sanonnat heijastavat mentaliteettia ja sosiaalipsykologiaa. Virolaisia ja suomalaisia yhdistävät ahkeruus ja työn arvostaminen. Toisin kuin vironkielisissä ilmaisuissa, suomenkielisissä ilmaisuissa esiintyy alueellisia viittauksia suomalaisiin heimoihin, kuten savolaisiin ja  karjalaisiin.

Virolaisissa puheenvuoroissa on enemmän päälle puhumista kuin suomalaisissa, sillä se koetaan keskustelukumppanin auttamiseksi. Hiljaisuus on kaksijakoinen asia: toisaalta virossakin on sanontoja kuten rääkimine hõbe, vaikimine kuld ’puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa’, mutta sosiaalisissa tilanteissa, joissa on useita keskustelijoita, pidetään hiljaa olemista negatiivisena asiana. Ajatellaan esimerkiksi, että tällöin ihmisellä ei ole mitään sanottavaa tai hän ei tiedä asioista mitään.

Viron murteet nykypäivänä

Tarton yliopiston viron murteiden professorin, akateemikko Karl Pajusalun esitelmän aiheena oli viron murteiden nykypäivä. Virossa puhuttavaa eteläviron murretta pidetään vanhimpana itämerensuomalaisena erilliskielenä, ja nykyvirosta se erottuu edelleen hyvin vahvasti. Luennon yhteydessä esitetystä kartasta oli mahdollista havaita, että virolaisten itsearviointi murteiden taitamisesta heikkenee Virossa kaakosta luoteeseen siirryttäessä. Tutkimusten mukaan Keski- ja Pohjois-Virossa virolaiset eivät koe enää puhuvansa murretta. Toisaalta Virossa on sellaisia kulttuurisia attraktiokeskuksia, kuten esimerkiksi Kihnun saari, jossa asukkaita on noin 600, mutta väestölaskennan mukaan Kihnun murteen puhujiksi ilmoitti itsensä yli 1000 henkilöä.

Nyky-Virossa on panostettu murretietoisuuden levittämiseen: murrekielisiä aapisia on ilmestynyt yhdellätoista murteella ja lisäksi lapsille julkaistaan murteilla kirjoitettua suosittua lehteä Täheke, ja kouluissa on tarjolla murreopetusta. Aikuisille julkaistaan eri murteilla sanomalehtiä ja jonkin verran myös maailman kirjallisuuden klassikoita. Virolaisten nuorten elämässä viron murteet ovat hyvin näkyvillä, sillä kirjallisuuden lisäksi on musiikkiyhtyeitä, jotka laulavat esimerkiksi eteläviron murteella, mutta ovat huippusuosittuja kautta Viron, kuten Puuluup.

Viron koulu-uudistus: venäjänkielisten lasten siirtyminen vironkieliseen opetukseen

Tarton yliopiston viro toisena kielenä -professori Birute Klaas valaisi kuulijoille Viron päivänpolttavaa aihetta, venäjänkielisten koulujen siirtymistä vironkieliseen opetukseen. Venäjänkieliset koulut Virossa ovat Pisa-tutkimuksissa tuloksissaan noin vuoden jäljessä vironkielisistä kouluista. Opetuksen laatu on yksi syy siihen, miksi koulutusjärjestelmä vaatii uudistusta. Koulu-uudistusta on Virossa suunniteltu ja lähes kolmekymmentä vuotta, mutta se on lykkääntynyt useaan kertaan. Vuodesta 2011 kaikkien lukioiden opetuskielen pitäisi olla viro, mutta silti viron kielen taito on venäjänkielisen väestön keskuudessa huono. Oppilaista vain lähes puolella on riittävä taito edetä vironkieliseen yliopistoon. Kouluissa valmistaudutaan lähinnä viron lopputenttiin eikä toimimaan vironkielisessä yhteiskunnassa.

On maailmankin mittakaavassa harvinaista, että maassa syntynyt ja kasvanut henkilö ei osaa peruskoulun jälkeen maan virallista kieltä, vaan tarvitsee opetusta vielä koulusta valmistumisen jälkeenkin. Tällä hetkellä viroa äidinkielenään puhuu Koillis-Virossa noin 18 % asukkaista, Narvan kaupungissa ja lähiympäristössä noin 3,5 %.

Haasteena koulu-uudistuksessa ovat koulujen kieliympäristö ja opiskelijoiden motivaatio. Opiskelijoiden motivaatiota määrittää vanhempien suhtautuminen. Kotikielen vaihtamista ei toivota, mutta asenteiden muuttumista viron kieltä kohtaan toivotaan sitäkin enemmän. Tutkimusten mukaan lähes 50 % kotikielenä muuta kuin viroa käyttävistä vanhemmista vastustaa virokielistä koulutusta. Viron Akatemian koolle kutsuma tutkimusryhmä on nyttemmin aloittanut aktiivisen yhteistyön muun kuin vironkielisten lasten vanhempien kanssa. Tärkeätä on saavutta vanhempien luottamus siihen, että vironkielisten koulujen opetushenkilökunta on ammattitaitoista, eikä vanhempien tarvitse kantaa huolta kotiläksyjen tekemisestä. Venäjänkielisessä väestössä on perinteisesti nähty vanhempien vastuu kotiläksyjen tekemisessä suurena, ja huoli siitä, miten venäjänkielinen vanhempi voisi auttaa lastaan vironkielisten läksyjen tekemisessä, kun itse ei osaa viroa, on siten täysin ymmärrettävä. Tavoitteena on siirtyä vironkieliseen opetukseen vuosina 2024–2030.

Eesti grammatika – uusi iso viron kielioppi

Tarton yliopiston viron kielen emerita professori Helle Metslang esitteli uuden ison viron kielen kieliopin Eesti grammatikan, joka ilmestynyt vuonna 2023. Kyseistä teosta oli valmisteltu yli kymmenen vuotta ja sitä varten oli tehty paljon uutta tutkimusta. Uutena asiana kielioppiin on sisällytetty puhutun kielen tutkimusta. Viron uutta kielioppia tehtiin tiiviissä yhteistyössä Iso suomen kielioppi -teoksen laatijoiden kanssa.

Loppuhuipennuksena Keelemässaja – elokuva Matti Hintistä

Päivän päätti Anneli Koppelin elokuva Keelemässaja ’kielikapinallinen’ ohjaajan itsensä alustamana. Elokuva kertoo virolaisesta kielentutkijasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttajasta Matti Hintista. Hänen kollegansa ja aikalaisensa valaisivat Mati Hintin tieteellisten taistelujen lisäksi hänen johtamaansa kielikapinaa 1990-luvun Virossa. Silloin taisteltiin Moskovasta johdettua venäläistämistä vastaan.

Elokuva on onnistunut kokonaisuus, jossa on yhdistetty kertomus aikansa tieteellisestä ja poliittisesta rohkeasta kapinallisesta kertomukseen hänen kollegoistaan ja perheestään.

Positiivinen opiskelijapalaute – paras kiitos esiintyjille ja järjestäjille

Turun yliopiston opiskelijat antoivat tapahtumasta paljon positiivista palautetta, mikä on päivän järjestäjille ja esiintyjille paras kiitos. Erään opiskelijan sanoin: “Kokonaisuutena kielipäivä oli hyvin antoisa ja opettavainen. En ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut ennen viron kielestä tai ajatellut sitä sen enempää aikaisemmin, mutta tämän päivän luennot ehdottomasti avarsivat ajatteluani valtavasti. En olisi osannut kuvitella ennen tätä päivää, että olisin oikeasti voinut kiinnostua viron kielestä. Elokuva oli sitten toki päivän loppuhuipennus, joka oli mahtava yhdistelmä viron kieltä, historiaa, politiikkaa, kulttuuria ja mielenkiintoista henkilötarinaa. Kannatti osallistua!”