Vastuusta asiantuntijuuden käytöstä paremman maailman luomiseksi

Sakari Korpikallio kirjoitti pro gradu -tutkielmaa romanttiseen rakkauteen liittyvistä sananparsista. Aihe johdatti  Korpikallion pohtimaan kulttuurintutkijan vastuuta siinä, miten hän asiantuntijuuttaan käyttää paremman maailman luomiseksi.

Pro gradu -aineistoani kotimaisista sananlaskukokoelmista kerätessäni jouduin toteamaan, että vaikka kuinka paljon pidän sananlaskujen tavasta ilmaista kiteytyneesti kulttuuriamme, niin yhtä lailla niihin on kiteytynyt myös inhottavia aiheita, teemoja ja asenteita.

Keväällä käytiin laajaa julkista keskustelua hip hop -kulttuuriin liittyvistä negatiivisista lieveilmiöistä. Keskustelu on virrannut myös runsaasti julkisesta keskustelusta yksityisiin, niin sanottuihin kahvipöytäkeskusteluihin, joita käydään kodeissa, työpaikoilla ja WhatsApp-ryhmissä. Näitä nimenomaisesti juuri hip hop -kulttuuriin tai sen ympäristöön liittyviä lieveilmiöitä ovat muun muassa rasismi, kulttuurinen omiminen, toksinen maskuliinisuus, misogynia, homo- ja transviha ja moni muu vastenmieliseksi koettava aihe.

On lähestulkoon viikoittainen rituaali, että suomalaisessa mediassa käydään vuoropuhelua, jossa ensin joku nostaa jonkin yhdenvertaisuutta heikentävän asian esille, jonka jälkeen uutisoidaan siitä, kuinka kansa miltei raivostui tästä, tämän jälkeen rauhoitellaan ja kerrotaan yksinkertaistaen mistä on kyse. Tasa-arvoon liittyvä keskustelu koskettaa todellisuudessa maailman jokaista kolkkaa, kulttuuria ja ihmistä riippumatta suhteesta hip hop -kulttuuriin tai rap-musiikkiin.

Mielestäni sekä tässä pienemmässä että laajemmassa mittakaavassa käytävässä keskustelussa kielen, kulttuurin tai historian asiantuntijat ovat äärimmäisen tärkeässä avainasemassa, josta käsin toimittuna vaikutus ruohonjuuritasolta aina suurempaan kuvaan voi olla äärimmäisen suuri ja positiivinen.

Haluan rohkaista jokaista yksilöä keskustelemaan asioista omassa toimintaympäristössään rakentavassa hengessä. On varmasti äärimmäisen kyllästyttävää ja turhauttavaa jatkuvasti yrittää vaikuttaa ympärillään oleviin ihmisiin, mutta maailma ja asenteet eivät muutu ilman tätä työtä. Jokainen ihminen on yksilö, jonka maailmankuvan kehitykseen vaikuttaa kasvu- ja toimintaympäristö.

Omasta näkökulmasta voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta ymmärtää, kuinka joillekin tuottaa haasteita esimerkiksi n-, r- tai h-sanojen vaikutuksen, sukupuolten epätasa-arvon tai kulttuurisen omimisen konseptin käsittäminen. Se ei kuitenkaan tee näistä ihmisistä automaattisesti pahoja, tyhmiä tai välinpitämättömiä, vaan usein he ovat vain tietämättömiä oman toimintaympäristönsä uhreja. Usein keskustelemalla asioista syyllistämättä väärin toimivaa henkilöä ja kertomalla esimerkkien kautta sanojen ja tekojen merkityksistä voidaan oikeasti vaikuttaa siihen, kuinka tämä henkilö ajattelee ja toimii jatkossa aiheen parissa. Tiedän jo omasta kokemuksestani, että kehittyminen on mahdollista.

Luonnollisesti jokaisella ihmisellä on oma vastuu oppia ja kehittyä varsinkin nykypäivänä kaiken saatavilla olevan informaation keskellä, mutta mielestäni myös meillä kulttuurin asiantuntijoilla on yhteiskunnallinen vastuu käyttää asiantuntijuuttamme paremman, turvallisemman maailman luomiseksi, toki omien mahdollisuuksien mukaisesti. Tehdään laadukasta tasa-arvoa edistävää tutkimusta. Käydään niitä vaikeita tai kiusallisiakin keskusteluja. Autetaan yhteiskuntaa omalla osaamisellamme.

Kirjoittaja HuK Sakari Korpikallio on sananlaskuihin keskittyvä folkloristi ja hip hopin ystävä.