Vesi muistuttaa ja ihmiset muistavat

Ahven ui parin metrin syvyydessä. Vielä kuusikymmentäluvulla sen näki kirkkaasti laiturin päästä onkiessa. Veden saastuminen sai Kustavin Lypyrtin kylän asukkaat muistelemaan aiemman luotsikylän ympäristöä, yhteisöllisyyttä ja elämäntapaa.

Soutamista ja huopaamista

Väitöskirjani (2017) käsittelee kylän historiantuottamista. Rantauduin haastateltavien luokse ruuhellani tavalla, johon kylän nimi mahdollisesti viittaa, rantaan soljumiseen. Mietin, millainen on paikan tuntu? Mikä tekee ja on tehnyt paikasta merkityksellisen, tärkeän paikan?

Lypyrtti on saaristolaisasumusten ja luotsaamisen ympärille kasvanut kylä Kustavin kunnan pohjoisosassa vesiväylä Ströömin varrella. Kylä hiljeni kesänviettopaikaksi vähitellen vuoden 1961 jälkeen, kun Merenkulkuhallitus lakkautti sieltä luotsaustoiminnan.

Tutkimukseni aikana kyseenalaistin perinteiset yksilön, yhteisön ja kylän määritelmät, yhden autuaaksitekevän menetelmän, ihmisten ja ei-ihmistoimijoiden osuuden historiantuottamisessa, nostalgisen kerronnan luonteen ja itse tutkimuksen kirjoittamisen tavan.

Veden ja sanojen äärellä

Kirjoitin autoetnografiaa, jossa tutkijan omat kokemukset ja toimijuus olivat oleellinen osa. Haastatteluissa pyrin saamaan esiin kyläläisten tavat tulkita menneisyyttään ja kokemuksiaan ympäristöstä.

Käytin menetelminä muistitietotutkimusta, mikrohistoriaa, muistitutkimusta ja ympäristöhistoriaa. Tein haastattelut, kokosin muun aineiston ja kirjoitin Lypyrtti-Lypertö. Vesi väylien varrella (2011) -kylähistorian yhtaikaa tutkimukseni kanssa.

Muistin yhteisö

Niin historiantuottamiselle kuin uskonnollisille ja henkisille liikkeille on yhteistä ihmisen halu kuulua, olla osallinen jostakin. Ihminen hakee osallisuuttaan muistin yhteisöön ja toimijoiden ketjuun ajassa, historiaan.

Soutamisen tai jään kokemisen kuvauksissa korostui ympäristösuhteen toiminnallinen osuus. Niiden sisältämä hiljainen, kokemuksellinen paikallinen tieto synnytti kylän yhteisyyden tunteen.

Vedessä paikalliset ja globaalit ongelmat tulevat esiin

Vesi on kylässä saarien välissä oleva aineellinen, mutta aineettomia merkityksiä tuottava toimija. Sen saastuminen muistutti ihmisiä neuvottelemaan siitä, mikä kylä on ja minkälaisena he haluavat sen säilyttää.

Jaana Kouri, Vesi kuljettaa ääntä. Autoetnografinen tutkimus Lypyrtin kylän historiantuottamisesta. Annales Universitatis Turkuensis C 438. Turun yliopisto.

Jaana Kouri työskentelee ma. yliopisto-opettajana Turun yliopiston uskontotieteen oppiaineessa.