Yhteiskirjoittaminen: spontaania ilottelua rakkaan asian äärellä
Miten kirja kirjoitetaan yhdessä? Myöhäiskeskiajan ihmekokemuksia käsittelevä teos Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä. Eletty usko myöhäiskeskiajalla sai alkusysäyksensä symposiumissa, syveni kahvipöytäkeskusteluissa ja edistyi pandemia-aikana etänä. Parhaat hetket yhteiskirjoittamisessa koettiin kuitenkin hämäläisen järven rannalla.
Sysäys yhteisen kirjan, Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä. Eletty usko myöhäiskeskiajalla (Gaudeamus 2022), kirjoittamiseen oli täysin spontaani. Emme olleet aikaisemmin tehneet kolmisin minkäänlaista tiiviimpää yhteistyötä, mutta toki toistemme tutkimukset tunsimme.
Miksi tutkimuksesta pitää keskustella myös suomeksi?
Tapasimme kesäkuussa 2019 Tampereen yliopiston Kokemuksen historian huippuyksikön järjestämässä symposiumissa. Symposiumin tematiikka puhutteli kahvipöytäpohdintoihin omista kokemuksiamme tutkijoina keskiaikaisisten ihmekertomusten parissa.
Totesimme, että meidän täytyi kirjoittaa ihmeistä tutkimus suomeksi, koska tällaista teosta ei ollut. Tavoitteet asetimme kahtaalle: yhtäältä pyhimysten kanonisaatiota varten kerätyn materiaalin metodologian ja käsitteistön pohdintaan ja toisaalta myöhäiskeskiajan arkisen maailman avaamiseen. Vaikka teos käsittelee myöhäiskeskiaikaa, se on mielestämme myös ajankohtainen, sillä se tarjoaa välineitä ymmärtää syvällä omassa kulttuurissamme olevaa keskiajan perintöä.
Yhdessä kirjoitettu: enemmän kuin osiensa summa
Yhteiset tavoitteet olivat perusta, jolle käytännöllisemmät päätökset rakentuivat. Oli selvää, että teos olisi yhteismonografia. Aikataulu ja työjärjestys tuntuivat kaikille sopivilta: tapaamisia parin kuukauden välein syksystä 2019 alkaen Tampereella ja Turussa. Keskustelut ja päätökset sopivista, tarkastelun kohteeksi päätyvistä ihmekertomuksista tehtiin yhdessä. Jokainen analysoi ihmekertomuksen tai kaksi lähteiden pohjalta seuraavaa tapaamista varten. Kun ihmeitä oli kertynyt päälukujen mukaan jaettuihin tiedostoihin, aloimme kierrättää tiedostoja ja analysoida ihmeitä jokainen omista vahvuuksistamme käsin. Näin teoksesta kasvoi enemmän kuin osiensa summa.
Meillä oli teoksen tekemiselle kahden edellä mainitun tavoitteen lisäksi vielä kolmas, hyvin inhimillinen ja itsekäs: pitää hauskaa. Tavoittelimme siis rentoutumista ja luottamuksellisia keskusteluja tutkimuksen parissa. Edes korona ei pilannut hyvää suunnitelmaa vaan sovitut tapaamiset jatkuivat Zoomissa. Pandemian suvantovaiheissa pääsimme työstämään käsikirjoitustamme Hämeeseen järven rannalle. ”Villa Kuulialassa” saunoen ja nautiskellen, mutta myös väsymättä ihmeistä keskustellen, koimme yhteiskirjoittamisen parhaita hetkiä.
Sari Katajala-Peltomaa työskentelee yliopistotutkijana Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX) ja johtaa SLS:n rahoittamaa Levd religion i medeltida Finland -hanketta.
Jenni Kuuliala työskentelee yliopistotutkijana Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX) Tampereen yliopistossa.
Marika Räsänen toimii määräaikaisena kulttuurihistorian oppiaineen yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.
