Yhteisöjen kulttuuri sekä taide maisemansuojelun voimavarana Kokemäenjokilaaksossa

Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineessa Porissa kehitetään Koneen Säätiön myöntämän apurahan turvin yhteisöllistä maisemansuojelua KOKKELI – Kokemäenjokilaakson maaseudun kulttuuriympäristön yhteisöllinen suojelu ja taiteellinen kehittäminen -hankkeessa 2017–2019. Elokuussa alkavaa hanketta johtaa professori Maunu Häyrynen, tutkijana toimii FM Vuokko Kemppi-Vienola ja taiteilijana TaM Marjo Heino.

Taustalla suojeluinstituutioiden murros 

Kansainvälinen suojeluajattelu on siirtynyt 2000-luvulla kulttuuriperinnön ja maiseman yhteisöllistä identiteettimerkitystä, kansalaisten toimijuutta ja hyvinvointiulottuvuutta korostavaan suuntaan (mm. Faron puiteyleissopimus). Yhteisölliseen suojeluun ja alhaalta ylöspäin -malliin perustuvassa hankkeessa nostetaan kulttuuriympäristön suojelun uudeksi tavoitteeksi muuntojoustavuus, resilienssi, jossa pääosaan asettuvat yhteisesti määritellyt tavoitteet, ja niihin pyritään muuttuvassa ympäristössä monenkeskisesti ja tilanteen mukaan joustaen. Suojeluprosessit tapahtuvat vuoropuheluna paikallisten yhteisöjen, kulttuurialan toimijoiden sekä viranomaisten ja yritysten kanssa.

Hankkeen pohja perustuu kulttuuriympäristösuojelun murrokseen, jossa suojeluresurssit heikkenevät ja suojelunormistoa puretaan muun muassa maankäytön ja rakennuslain muutoksilla.

Tutkija ja taiteilija rinnakkain

Maisemantutkimuksen oppiaineella on kulttuurisuunnittelumenetelmästä pitkä kokemus Porin lähiöhankkeiden osalta. Tässä hankkeessa kulttuurisuunnittelun näkökulma siirretään kaupungista maaseudulle. Kohdealue muodostuu 121 kilometrin pituisen Kokemäenjokilaakson harvaanasutusta maaseudusta aina Pirkanmaan Sastamalasta, Huittisten, Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan ja Ulvilan läpi Porin rannikolle asti. Alueen maisemaan liittyy paljon kulttuuri- ja luonnonarvoja. Alueeseen kohdistuu myös kasvavia muutospaineita eikä arvoista ja suojelutavoista ole yksimielisyyttä.

Taiteilija ja tutkija toimivat hankkeessa rinnakkain. Tuloksia ovat alueen kulttuuristen resurssien tunnistus kulttuurikartoituksella, yhteiskehittämiseen perustuva taidereitti, uusi yhteisöllinen suojelun toimintamalli, uudet kontaktiverkostot ja kumppanuudet, työtilaisuuksien luominen taiteilijoille ja kulttuuriympäristön moniosaajille sekä loppujulkaisu. Taide toimii hankkeessa sekä osallistavana prosessina, tiedon keräämis-, jakamis- ja syventämismetodina työpajoissa että tiedon esittämisen tapana. Yhteisötaiteellinen prosessi voi vahvistaa yhteisön omaa kokemusta paikasta ja saada sen toimimaan: pohtimaan, etsimään tietoa, kiinnostumaan oma elinympäristön suojelusta ja arvottamisesta.

Vuokko Kemppi-Vesala on osallistumisesta, yhteisöistä ja kestävästä ympäristöstä kiinnostunut maisemantutkija ja projektitutkija.