Yliopisto-opettaja opiskelijan penkillä

EC2U-yhteistyöverkosto järjesti kesällä Ranskan Poitiers’ssa LEARNING Α ΛANGUAGΕ WITH A ДIFFΕRΕNT ALΦABET -kurssin, jossa pääsi kurkistamaan kreikan ja venäjän kieleen. Vaikka osasin ajatella, että opintomatkasta tulee sekä kiinnostava että hyödyllinen, en siltä missään vaiheessa osannut kuvitella, että edessä olisi yksi elämäni intensiivisimmistä, hauskimmista ja inspiroivimmista viikoista.

Kreikkaa kreikaksi ja venäjää venäjäksi

Oli aivan huikeaa päästä kokemaan, millaista on vieraan kielen opiskelu ja oppiminen ilman yhteistä kieltä. Kreikkaa opetettiin kreikaksi ja venäjää venäjäksi ilman sanaakaan englantia tai muuta yhteistä kieltä. Ison lisähaasteen kielten oppimiseen toivat vieraat aakkoset. Tältä tuntuu, kun hyppää suoraan syvään päähän.

Siinä missä nuoremmat opiskelijat tuntuivat pysyvän paremmin pinnalla, me vanhemmat opiskelijat jouduimme räpistelemään niin, että pärskeet roiskuivat kaikkien muidenkin lähellä olevien päälle. Toisaalta kielen ammattilaisena omasi sellaista kielten sanaston ja rakenteiden tajua, joka toimi toisinaan pelastuslauttana.

Kaiken kaikkiaan opiskelu oli äärimmäisen rankkaa, äärimmäisen inspiroivaa ja äärimmäisen tunteikasta. Suuria oppimisen riemun kokemuksia, kun oivalsi jotain, syviä epätoivon hetkiä, kun tuntui, ettei ymmärrä mistään mitään. Mieleen palautui opiskelijan näkökulma. Se, miten kiinnostavaa vieraiden kielten opiskelu onkaan, miten paljon se vaatii työtä ja miten paljon se antaa.

Ihmiset, ihanat ihmiset

Sen lisäksi, että sain kokea kielen oppimisen ilot ja tuskat, opin kyrilliset aakkoset, mistä on hyötyä työssäni suomen kielen yliopisto-opettajana, sillä useat suomen sukukielet käyttävät kyrillisiä aakkosia. (Kreikan aakkoset osasin jo etukäteen.) Kaikkein paras asia tällä matkalla oli kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen. Tutustuin monesta Euroopan maasta kotoisin oleviin opiskelijoihin, lehtoreihin ja professoreihin ja sain arvokkaita kontakteja, jopa uusia ystäviä.

Sen lisäksi että Poitiers’ssa tehtiin hartiavoimin töitä kielten parissa, saimme tutustua Poitiers’n kaupunkiin, elokuvan maailmaan ja vierailla ainutlaatuisessa Saint-Savinin luostarissa. Lukuisilla lounailla ja illallisilla nautittiin ihanien ihmisten seurasta, hyvästä ruuasta ja mielenkiintoisista keskusteluista, jotka koskivat aivan kaikkea maan ja taivaan välillä. Paljon jaettiin tietysti ajatuksia kielistä, oppimisesta ja opettamisesta. Opintomatkan jälkeen mieli oli täynnä uusista ajatuksia, kokemuksista ja elämyksistä. Mikä reissu!

Kirjoittaja on suomen kielen yliopisto-opettaja, joka rakastaa suomen kieltä, kieliä ja matkustamista.