Ylirajaista rakkautta lehtien sivuilla

Miten kansalliset rajat ylittävistä parisuhteista kirjoitettiin suomalaisessa mediassa 1980- ja 1990-luvulla? Tätä kysymystä tarkastelen osana tutkimusprojektiani, jossa käytän lähteinä mm. Anna– ja Hymy-lehtiä. Lehdissä kuvattiin ylirajaisten suhteiden vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan varsin ristiriitaisin tavoin: yhtäältä niiden nähtiin uhkaavan yhteiskunnan moraalista järjestystä, toisaalta taas ne rikastuttivat sitä kulttuurisesti ja jopa ”rodullisesti”.

Anna julkaisi vuonna 1984 artikkelin, jossa varoiteltiin suomalaisnaisia rajat ylittävän rakkauden vaaroista. ”Välimeren maiden hurmuriin” rakastunutta ”sinisilmäistä” suomalaisnaista saattoi odottaa vieras kulttuuri ja uskonto, väkivaltainen ”machomies” tai jopa päätyminen huumekuriiriksi tai valkoisen orjakaupan uhriksi. Artikkelissa todettiin myös, että yhä useampi vävyehdokas tähysi ”toiveikkaana meidänkin maamme suuntaan” paremman elintason vuoksi. ”Aidolta rakkaudelta vaikuttavan tunteen takana saattaa olla aivan muita tarkoituksia”, artikkelissa huomautettiin.

Rakkaus ylirajaisten suhteiden perustana kyseenalaistettiin siis jo 1980-luvulla. Epäilyt kiinnittyivät ”Välimeren maiden hurmureiden” lisäksi Neuvostoliitosta tulleisiin naisiin – ”naimapakolaisiin”, kuten Hymy ilmaisi vuonna 1982. Jos etelästä ja idästä tulleet ulkomaiset puolisot leimattiin huijareiksi, niin samalla suomalaispuolisot kuvattiin hyväuskoisina hölmöinä. ”Suomalainen mies uskoo mitä vain”, kirjoitti Hymy vuonna 1992. Samana vuonna Hymy julkaisi jutun, jossa todettiin suomalaisnaisten lankeavan ”tummakutristen ja -silmäisten” miesten pauloihin.

Toisaalta ylirajaiseen rakkauteen liitettiin myös positiivisia piirteitä. Anna-lehti kirjoitti ihailevaan sävyyn ulkomaille muuttaneiden suomalaisnaisten liitoista länsimaisten miesten kanssa. Näissä artikkeleissa naiset viettivät ”ranskalaista unelmaelämää” tai ”saivat maistaa amerikkalaisen unelman makeampaa puolta” (Anna 1985). Myös Suomessa asuvien ylirajaisten parien ”kulttuurista rikkautta” ihailtiin. Suhteiden nähtiin monimuotoistavan ”väritöntä” suomalaista yhteiskuntaa. Kuvasipa Anna-lehti vuonna 1990 suomalaisen poliitikon ja hänen kuubalaisen vaimonsa avioliittoa ”yhteiskunnallisesti merkittäväksi”: vaimon kuuluminen ”tummaan rotuun” oli ”omiaan hälventämään rotuennakkoluuloja”.

Toimittajien huomio kiinnittyi siis usein ulkomaalaisten puolisoiden ulkoisiin piirteisiin. Anna kuvasi vuonna 1995 suomalaisnaisen ja afroamerikkalaisen miehen suhdetta todeten, että siinä ovat ”mustat ja valkoiset koskettimet rinnakkain täydessä harmoniassa”. Artikkelit uusinsivat ”valkoista suomalaista maisemaa” (Laura Huttunen 2004) ja loivat hierarkioita eri taustaisten ulkomaalaisten puolisoiden välille. Kirjoitukset siis toimivat varsin rikkaana lähteenä suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa koskevien käsitysten tarkastelulle.

Johanna Leinonen toimii tutkimuskoordinaattorina Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa.