Keholliset ja meditatiiviset käytänteet muuttavat henkisyyttä

Suomessa katsomusten kentällä tapahtuu tällä hetkellä monensuuntaista liikettä. Viime vuosikymmeninä tutkimus on osoittanut, kuinka yhteiskunta sekularisoituu eli maallistuu ja ihmiset loittonevat institutionaalisen uskonnon piiristä. Toisaalta uskonnollisten ja henkisten perinteiden kirjo samanaikaisesti lisääntyy. Tähän vaikuttavat osaltaan maahanmuutto, mutta myös yksilöllisempien henkisyyden muotojen etsintä. Vaikutteita oman katsomuksen rakentamiseen saadaan ja annetaan ylirajaisesti erityisesti sosiaalisen median alustojen kautta. Aivan viime vuodet ovat puolestaan osoittaneet jälleen kiinnostuksen kasvua organisoitua uskonnonharjoittamista kohtaan erityisesti nuorten ikäluokkien parissa. Myös ortodoksinen kristinusko kiinnostaa yhä useampia.

Nämä monensuuntaiset muutosliikkeet eivät vaikuta ainoastaan suomalaiseen katsomusten maisemaan. Myös uskonnolliset ja henkiset perinteet itsessään, huolimatta niiden näennäisestä pysyvyydestä, muuttuvat. Yksi keskeinen alue, jolla tällaista vuorovaikutusta ja perinteiden muokkautumista tapahtuu, on vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen kenttä. Ihmiset etsivät henkistä ja fyysistä hyvinvointia yhä enemmän kehollisista ja mielenrauhaan ohjaavista harjoitteista, kuten joogasta, meditaatiosta, reikihoidoista ja luonnonlääkinnäistä.

Tutkimushanke tarkastelee katsomusperinteiden vuorovaikutusta

Turun yliopiston ja Åbo Akademin uskontotieteen oppiaineiden yhteinen Suomen Akatemian rahoittama konsortiohanke Merkitykselliset marginaalit (2025-2029) pureutuu juuri edellä mainittujen harjoitteiden yhteydessä tapahtuvaan uskonnollisten ja henkisten perinteiden vuorovaikutukseen ja sekoittumiseen. Tarkastelussa on erityisesti evankelis-luterilaisuuden ja suomalaisella katsomuskentällä uudempien henkisten perinteiden vuorovaikutus. Kysymme, mikä tekee vaihtoehtoisten hoitomuotojen kentästä keskeisen sektorin katsomusten sekoittumiselle? Miten ja minkälaisissa prosesseissa vaikutteita annetaan ja saadaan toisilta perinteiltä? Mikä on kehollisuuden merkitys näissä prosesseissa?

Lasimaalaus luterilaisessa kirkossa. Kuva: Minna Opas

Voiko jooga olla kristillistä?

Muutos harvoin tapahtuu ongelmitta ja suoraviivaisesti, vaan siihen liittyy vastarintaa ja vastahakoisuutta, askelia taaksepäin ja uusien toimintamuotojen ja -kulttuurien etsintää. Institutionaalisen uskonnon piirissä nämä hankaukset saattavat ideologisista ja opillisista syistä olla merkittäviä ja muutosprosessit pitkäkestoisia. Yhtenä ajankohtaisena esimerkkinä tästä on joogan tulo osaksi evankelis-luterilaista uskonnonharjoittamista. Joogaa alettiin yksittäisissä seurakunnissa harjoittamaan jo useampi vuosikymmen sitten. Varsinaisesti jooga valtavirtaistui kirkon piirissä 2010-luvulta alkaen. Erityisesti tähän vaikuttivat sairaalapappi Heli Harjunpään kehittämä Hiljaisuuden jooga® ja siihen kytkeytyvä koulutustoiminta. Joogalla voi siis ajatella olevan jo useamman vuosikymmenen mittainen historia evankelis-luterilaisuudessa. Siitä huolimatta marraskuun 2025 kirkolliskokouksessa joogan harjoittaminen nousi kiistakysymykseksi kirkkotilojen käyttöä koskevassa lähetekeskustelussa.

Kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa kuultiin puheenvuoroja niin joogan harjoittamisen puolesta, kuin sitä vastaan. Puolestapuhujien argumenteissa korostuivat joogan liittyminen niin vanhaan kristilliseen hiljaisuuden perinteeseen kuin kristilliseen keholliseen rukousperinteeseen. Joogan harjoittamista kirkkotiloissa vastustettiin muun muassa, koska sen katsottiin olevan aasialaisperäiseen henkisyyteen tai hindulaisuuteen kytkeytyvää uskonnonharjoittamista ja sen alkuperän nähtiin olevan epäjumalanpalveluksessa. Lisäksi vierastettiin ylipäätään kehollisten harjoitusten hengellistämistä. Joogan katsottiin myös vahingoittavan kirkkotilan pyhyyttä. Tämä kiivaaksikin yltynyt lähetekeskustelu osoitti muutosprosessien monisyisyyden ja sen, kuinka kehollisuutta ja katsomuksia on vaikea erottaa toisistaan, kuinka keholliset harjoitteet toisaalta tuovat uusia vaikutteita evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja kuinka niitä juuri niiden kehollisuuden vuoksi myös vierastetaan.

Kristallit ja kivet ovat kasvattaneet suosiotaan erilaisissa henkisissä perinteissä. Kuva: Minna Opas

Tavoitteena tuottaa tietoa katsomusten muutoksesta

Kysymys joogasta on vain yksi esimerkki katsomusperinteiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutusprosessien monisyisyydestä. Kristinuskon valtavirran laitamilla, valtavirran asemasta katsottuna erilaisissa marginaaleissa, vuorovaikutus on voimakkainta. Juuri niissä yhteyksissä katsomusperinteet – niin kristinusko kuin erilaiset henkiset perinteet – muokkautuvat, saavat- ja antavat vaikutteita toinen toisilleen ja uudistuvat. Tarkastelemalla joogaan lisäksi reiki- ja luontaishoitojen sekä meditaation vuorovaikutusta kristillisyyden kanssa, tuotamme tutkimushankkeessa tietoa vaihtoehtoisten hoitomuotojen keskeisyydestä uskontojen ja katsomusten muovautumisen prosesseista sekä erityisesti kristillisyyden ja uushenkisyyden välisestä suhteesta. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa pystymme entistä paremmin ymmärtämään suomalaisella uskonnon kentällä tapahtuvia muutoksia.

Kirjoittaja on Merkitykselliset marginaalit -tutkimushankkeen johtaja.