Luontoyhteys kestävämmän ja merkityksellisemmän elämän rakentajana

Samanismin ehkä merkittävin hyvinvointivaikutus on voimistunut yhteyden kokemus niin itsen, muiden ihmisten, luonnon kuin henkimaailman kanssa. Voimistunut yhteyden kokemus vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin monin eri tavoin: se saa kunnioittamaan luontoa enemmän, tuo elämään merkityksellisyyttä ja auttaa löytämään oman paikan maailmassa. Ympäristökriisien aikana onkin aiheellista pohtia, voisivatko samanistiset harjoitukset auttaa yksilöitä ja yhteisöjä rakentamaan terveempää luontosuhdetta ja luomaan uudenlaista merkityksellisyyttä elintapojemme joutuessa väistämättä muuttumaan.

Luontoyhteyden puute on yksi ilmastokriisin juurisyistä

Ilmastonmuutos on kaikkien tiedostama asia. Se valtaa uutiset ja vaikuttaa arkeemme. Täällä Suomessa vielä suhteellisen lempeästi, kohta ehkä voimakkaammin. Ilmastonmuutokseen liittyvät teemat aiheuttavat niin ahdistusta, kiukkua, surua kuin epätoivoakin. Onko meillä tulevaisuutta? Miksi me emme toimi ympäristön puolesta niin aktiivisesti kuin pitäisi?

Ilmastokriisin yhtenä juurisyynä pidetään ihmisten luontoyhteyden puutetta. Ennen modernisaatiota ihminen eli välittömässä yhteydessä luonnon kanssa. Luonnon kanssa kommunikointi oli osa arkea. Jos luonnon kanssa ei osannut toimia yhteistyössä, ei tullut toimeen. Moderni ympäristö on tehnyt kuitenkin sen, ettei yhteys luontoon ole enää itsestäänselvyys. Kun johonkin ei ole yhteyttä, sitä ei osaa ymmärtää tai kunnioittaa.

Animismi ja samanistinen parantaminen

Kokemus luontoyhteydestä linkittyy myös omaan tutkimukseeni samanistisesta parantamisesta nykyajan Suomessa. Tutkimuksessani tarkastelen samanistisen parantamisen asiakkaiden ja samanismilla omaa hyvinvointiaan ylläpitävien henkilöiden kokemuksia samanismista. Erityisen kiinnostunut olen samanismin mahdollisista hyvinvointivaikutuksista.

Samanismi on animistiseen maailmankuvaan perustuva parantamisen menetelmä. Animismi taas on maailmankuva, jonka mukaan kaikki on elävää ja kaikella on henki. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aivan niin kuin me ihmiset ja muut eläimet, myös kasvit, esimerkiksi puut, ovat muutakin kuin aineellisia. Niillä on henki, itseisarvo ja tarkoitus. Näin ollen niidenkin kanssa voi olla jollain tasolla yhteydessä. Yksinkertaisimmillaan tämä yhteys voi tarkoittaa sitä rauhan ja voiman tunnetta, jota moni luonnossa liikkuessaan kokee. Enemmän luonnon kanssa työskennelleet voivat myös kokea saavansa luonnolta esimerkiksi suoria vastauksia ja ohjeistusta elämänsä kysymyksiin.

Samanistisen ajattelun mukaan luonnon henkisen puolen lisäksi ympärillämme on laaja henkimaailma: ylinen, alinen ja keskinen, jotka ovat täynnä viisaita olentoja, joilta voi pyytää apua sitä tarvitessaan. Samanismi on nähty menetelmänä olla yhteydessä tähän todellisuuden henkiseen puoleen muuntamalla tietoisuuden tilaa esimerkiksi laulun, tanssin tai rummutuksen avulla. Tätä yhteyttä samaani käyttää, kun hän tekee esimerkiksi samanistisen matkan henkimaailmaan pyytämään sieltä apua, tukea ja parannusta asiakkaalleen. Samanistisessa parantamisessa samaanin tehtävä on siis toimia henkimaailman tarjoaman avun välittäjänä.

Nykyaikana samanismi ei ole ainoastaan asiaan vihkiytyneen samaanin tehtävä vaan samanistista matkan tekoa, parantamista ja erilaisia luontoyhteyttä edistäviä harjoituksia opetellaan samanistisilla kursseilla ja rumpupiireissä. Samaanin rooli ei olekaan ainoastaan tehdä matkaa toisten puolesta vaan ennen kaikkea opastaa ihmiset henkilökohtaiseen yhteyteen henkimaailman kanssa.

Yhteyden kokemuksen parantavat vaikutukset

Samanismin merkittävin hyvinvointivaikutus vaikuttaisi olevan voimistunut yhteyden kokemus. Yhteyden tunne johonkin perimmäiseen, meitä kaikkia yhdistävään henkiseen tasoon tai voimaverkkoon on vaikuttanut tutkimukseeni osallistuneiden ihmisten elämässä useilla eri tavoilla. Se oli syventänyt yhteyttä itseen, lisännyt yhteyttä muihin, vähentänyt yksinäisyyden tunnetta, auttanut löytämään elämästä merkityksellisyyttä ja oman paikan maailmassa.

Yhteyden kokemus oli syventänyt myös luontosuhdetta. Luontoa kunnioitettiin enemmän, sen viestejä oli alettu tarkkailla eri tavoin ja osalla elämäntavat olivat kääntyneet terveellisempään ja ekologisempaan suuntaan. Yhteyden tunne oli myös auttanut hahmottamaan sen, kuinka luonto ei ole mitenkään irrallaan meistä ihmisistä. Me kaikki olemme osa sitä.

Ilmastoahdistusta itsekin potevana pohdin, voisivatko samanistiset harjoitukset olla yleisemmälläkin tasolla yksi mahdollinen väylä syvempään luontosuhteeseen ja sen myötä myös ekologisempiin elämäntapoihin yhteisen planeettamme hyväksi? Entä voisiko samanismi tuoda elämään merkityksellisyyttä, kun vanhat elämäntapamme joutuvat väistämättä muutokseen?  

Kirjoittaja on samanismia harjoittava uskontotieteen väitöskirjatutkija.