”Menkää, hyvät äidit, Matraliahan on teidän juhlanne” – naisten juhlista Roomassa

Antiikin Roomassa oli useita uskonnollisia juhlia, joihin osallistuivat vain naiset tai joissa naiset olivat pääasiallisina juhlamenojen toimijoina. Julkisessa ja valtiollisessa elämässä naisten osallistuminen liittyikin lähinnä uskonnon piiriin.

Naisten rituaaliset juhlat herättivät antiikin aikaan melkoisesti mielenkiintoa miehissä useiden vuosisatojen ajan. Hyvä niin, muuten emme näistä juhlista oikein mitään tietäisikään, sillä säilyneet kuvaukset ovat miesten kirjoittamia. Kuvausten luotettavuus on kuitenkin kyseenalainen erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin, miesten mielenkiinto saattoi kohdistua vain joihinkin juhlien piirteisiin, esimerkiksi sellaisiin, joita pidettiin outoina tai naisten epäilyttävään moraaliin liittyvinä. Toiseksi, usein miehet pääsivät seuraamaan juhlaa vain sivustakatsojina tai heidät oli peräti suljettu kokonaan pois sisätiloissa tapahtuvista juhlamenoista. Kirjallisten lähteiden lisäksi meille on säilynyt myös materiaalista aineistoa, kuten pyhäköistä löytyneitä figuriineja, jota esittivät naisia tai naispuolisia jumalia. Tämänkään aineiston tulkinta ei ole yksiselitteistä ja usein voidaan todeta, että aineisto kertoo kyllä kultista mutta ei välttämättä kulttiin liittyvistä juhlista.

Yksi juhlista kertovista tärkeistä kirjallisista lähteistämme on Ovidiuksen (43 eaa. – 18 jaa.) roomalaiseen juhlakalenteriin perustuva runoteos Fasti, jossa kuvaillaan myös naisten juhlia ja niiden alkuperää. Tästä suomentamattomasta teoksesta on peräisin otsikon kehotus osallistua Matralia-juhlaan (Fasti 6,475).

Matralia

Kesäkuun 11. päivänä vietetty Matralia oli Mater Matutan juhla. Kyseinen jumala yhdistettiin antiikissa muun muassa aamuun, uuden syntyyn sekä lasten suojelemiseen. Antiikin lähteiden mukaan juhla sisälsi joukon poikkeuksellisia rituaalisia elementtejä. Juhlaan saivat osallistua vain vapaasyntyiset, kerran naimisissa olleet naiset (univirae). Juhliin tuotiin kuitenkin yksi orjanainen (symbolisesti?) piestäväksi ja pois ajettavaksi. Osallistujat toimivat äidinpuoleisen tädin roolissa ja rukoilivat vain sisarten lasten puolesta. Lisäksi matroonat seppelöivät juhlassa jumalan kuvapatsaan ja uhrasivat jumalalle kakkusia, joiden resepti on säilynyt nykypäivään asti: juustoa, vehnäjauhoja, kananmunaa – leipä paistetaan lehtien päällä saviastialla peitettynä. Juhlaa on pyritty selittämään monin tavoin, mutta voi täydestä syystä kysyä, onko lähteiden antama kuva luotettava – kakkusten rooli tuntuu kaikkein luotettavimmalta.

Matronalia

Myös Matronalia, Juno Lucinan juhla, liittyi hedelmällisyyteen. Sitä vietettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä, joka oli alkuaan – vanhassa ”Romuluksen” kalenterissa – vuoden ensimmäinen päivä. Matronalia oli kevään ja luonnon heräämisen juhla. Edellä mainittu Ovidius kohdistaa juhlaan osallistuville naisille seuraavat sanat:

”Tuokaa jumalalle kukkia. Tämä jumala iloitsee kukkivista kasveista. Seppelöikää päänne hennoilla kukilla. Sanokaa: Sinä, Lucina, annoit meille valon. Sanokaa: Ole suopea synnyttävän rukoukselle. Mutta jos joku on raskaana, rukoilkoon hiukset auki, että jumala saisi synnytyksen sujumaan lempeästi.” (Fasti 3,253–258.) 

Roomalaisen käsityksen mukaan itse synnytyksenkin aikana tuli avata kaikki hiusten ja vaatteiden solmut. Matronalian aikaan aviomiehetkin rukoilivat, nimittäin avioliitolle kestävyyttä.  Rukousten ja kukkien lisäksi myös suitsukkeet, juhlavaatteet ja lahjojen vaihto kuuluivat Matronalian viettoon. Naiset tarjosivat orjilleen juhla-aterian, kun taas Saturnalian aikaan tämä oli miesten tehtävä. Maaliskuun ensimmäistä päivää kutsuttiinkin joskus naisten Saturnaliaksi.

Bona Dean yöllinen juhla

Naisten juhla saattoi välillisesti antaa aiheen myös oikeudenkäyntiin. Bona Dean juhlaa vietettiin sekä toukokuussa Aventinus-kukkulan pyhäkössä että joulukuussa jonkun korkean virkamiehen talossa yöllisenä rituaalina. Tähän juhlaan osallistui vain tarkasti valittu joukko naisia: itse talon isännänkin tuli poistua talostaan juhlan ajaksi. Juhlasta olivat vastuussa virkamiehen vaimo ja vestaalit, Vestan kultin papittaret. Juhla oli salainen, mikä kutkutti miesten mielikuvitusta aivan erityisesti. Ilmeisesti naiset joivat juhlassa viiniä, jota kuitenkin kutsuivat maidoksi. Joidenkin kuvasten perusteella juhlat olivat varsin hurjia, suorastaan orgiastisia: niihin liittyi viinin lisäksi niin musiikkia kuin tanssiakin. Juhlassa lienee ollut kysymys nuorten naisten valmistamisesta avioliittoon ja myös hedelmällisyydestä.

Vuoden 62 eaa. juhlia vietettiin urallaan ylipapiksi edenneen Gaius Julius Caesarin (100–44 eaa.) virka-asunnossa hänen vaimonsa Pompeian ja äitinsä Aurelian johdolla. Aihe oikeudenkäyntiin tuli siitä, että Publius Clodius Pulcher soluttautui taloon ja juhliin naiseksi pukeutuneena. Marcus Tullius Cicero (106–43 eaa.) syytti Clodiusta pyhäinhäväistyksestä, mutta Clodiusta ei tuomittu – Ciceron mukaan Clodius välttyi tuomiolta lahjonnan ja poliittisen manipuloinnin ansiosta. Jännittävän lisän asiaan antaa kysymys siitä, oliko Pompeia kenties kutsunut Clodiuksen juhlaan – ainakin Caesar otti tapahtuman johdosta vaimostaan eron todeten että ”vaimoni tulee olla epäilysten ulkopuolella” (Plut. Caes. 10).

Lupercalia – nuorten miesten ja ehkä naistenkin juhla

Naisilla oli erilaisia rooleja myös juhlissa, jotka eivät olleet nimenomaisesti naisten juhlia: näin esimerkiksi Lupercalia-juhlassa, jota vietettiin 15. helmikuuta. Tutkijat ovat yksimielisiä juhlan arkaaisuudesta, mutta eivät sen tarkoituksesta; se onkin saattanut muuttua vuosisatojen aikana. Itse rituaali alkoi Palatinus-kukkulan juurella sijaitsevassa luolassa (lupercal): täällä naarassuden (lupa) uskottiin imettäneen Tiber-joesta pelastettuja kaksosia, Romulusta ja Remusta. Nuoret miespapit (luperci) uhrasivat luolassa vuohia, joiden nahasta leikattiin suikaleita (februa – tästä johtui helmikuun nimi Februarius). Sitten papit juoksivat vähäpukeisina Palatinus-kukkulan ympäri lyöden erityisesti vastaantulevia naisia nahkasuikaleilla. Tästä toimituksesta on pääkuvassa taiteilijan näkemys (Lupercalia, Andrea Camassei (1602–1649)). Ilmeisesti naiset asettuivat vapaaehtoisesti iskujen kohteeksi, koska niiden uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä. Jää epäselväksi, oliko rituaalissa alkuaan kyse juuri hedelmällisyysriitistä vai puhdistusriitistä tai ehkä initiaatiorituaalista – tai kaikista niistä.

Kaikki suomennokset ovat kirjoittajien. Pääkuva Andrea Camassei (1601–1649): Lupercalia. Kaikki kuvat: Wikimedia Commons.

Jaana Vaahtera on Turun yliopiston klassillisten kielten yliopistonlehtori ja Jyri Vaahtera Turun yliopiston antiikin kielten ja kulttuurin professori.