Hukkajoen raakkujen yliajoa koskevat mediadiskurssit

Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa SeedLING – Metsäsanoista metsätekoihin on juuri valmistunut tutkimus siitä, miten media uutisoi vuoden 2024 syksyllä tapahtunutta Hukkajoen raakkujen yliajoa.

Biologien kuvaama video, jossa Stora Enson metsäkone ylittää rauhoitettua Hukkajokea Suomussalmella, sai aikaan kiihtyvää uutisointia mediassa. Toiminta oli vastoin luonnonsuojelulakia, sillä joki on rauhoitettu sen pohjalla elävien jokihelmisimpukoiden eli raakkujen takia. Median uutisointi aiheesta herätti kysymyksiä siitä, mitä oikeastaan oli tapahtunut, miten tällaisesta toiminnasta uutisoidaan eri medioissa ja millaisia ääniä media tuo esille. Saako raakkujen näkökulma lainkaan tilaa ja mitkä toimijat edustavat raakkuja mediassa vai edustaako niitä kukaan? Vaikutti siltä, että tapahtumaa kehystettiin onnettomuutena tai rikoksena ja syyllisiksi nostettiin mm. Stora Enso ja metsäkoneen kuljettaja.

Tutkimusryhmämme päätti tutkia, kenen näkökulma nostetaan esiin, ketä kohdellaan asiantuntijana ja erityisesti, miten ja millaisten toimijoiden kautta raakut esitettiin eri medioiden otsikoissa. Aineistoksi valittiin Helsingin Sanomien, Metsälehden ja Ylen aihetta käsitteleviä uutisotsikoita, jotka oli julkaistu syksyn 2024 aikana. Näillä medioilla on erilaiset taustaideologiat, kohdeyleisöt ja levikki, joten oletimme niiden analysoinnin paljastavan mahdollisia eroja aihepiirin käsittelyssä.

Muunlajisten näkökulma tutkimuksen lähtökohtana

Tutkimme raakkujen yliajoon liittyvää otsikointia ekolingvistisestä viitekehyksestä käsin. Sen keskeisenä lähtökohtana on, että muunlajisilla ja elämää ylläpitävillä ekosysteemeillä (kuten metsillä ja joilla) on itseisarvo ja että me ihmiset olemme osa näitä ekosysteemejä ja vastuussa niiden säilymisestä elinkelpoisina myös tulevaisuudessa. Metsien lisääntyvä käyttö ja luonnonsuojelulain vastaiset teot uhkaavat monia uhanalaisia lajeja, jotka ovat Suomessa suurimmaksi osaksi vanhojen metsien olemassaolosta riippuvaisia.

Aikaisemmassa metsäaiheisessa mediatutkimuksessa on huomattu, että poliittiset toimijat, journalistit ja metsätoimijat dominoivat metsäkeskustelua. Koska media välittää suuren osan kuulemastamme ja lukemastamme kielestä, sen luoma kuva metsien käytöstä vaikuttaa suoraan ihmisten mielipiteisiin metsistä ja niissä elävien uhanalaisten lajien suojelun tarpeesta.

Ketkä olivat aktiivisia toimijoita otsikoissa?

Metsäalan toimijoiden lisäksi erilaiset metsäteollisuuden ulkopuoliset asiantuntijat, kuten tutkijat, kirjailijat ja yhdistykset sekä poliitikot ja paikalliset asukkaat, saivat otsikoissa aktiivisen roolin. Tutkimuksessa havaittiin, että toimijat eivät kuitenkaan olleet aina näkyvissä edes sellaisissa otsikoissa, joissa heidän sanomaansa asiaa oli lainattu suoraan. Toisaalta joidenkin asiantuntijoiden sitaatteja nostettiin otsikoihin ja heidät esiteltiin koko nimellä, millä media saattoi korostaa heidän luotettavuuttaan. Raakut olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta passiivisesti toiminnan kohteena, eikä niillä ollut otsikoissa aktiivista toimijaroolia.

Median rakentama kuva raakkujen yliajosta

Tutkimme otsikoiden tapoja kehystää raakkujen yliajoa analysoimalla metaforia. Otsikoiden metaforiset ilmaisut heijastavat ja vahvistavat erilaisia näkemyksiä tapahtuneesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat käytti eräässä otsikossa metaforista ilmaisua kuorrutettu maitosuklaalla, kun se kuvaili raakkuja peittävää kurakerrosta. Kyseisessä esimerkissä positiivinen mielikuva suklaasta oli yhdistetty negatiiviseen asiaan, mikä heikensi otsikon sanomaa raakkujen näkökulmasta.

Tunnistimme aineistosta kehyksiä, joiden kautta Hukkajoen raakkujen yliajoa tulkittiin. Ihmisen toiminta häivytettiin usein mm. käyttämällä kieliopillisia metaforia eli esimerkiksi muuttamalla aktiivinen verbimuoto ajoi passiivimuotoiseksi ajettiin tai muodostamalla siitä passiivisempi sanaluokka, kuten epäilty sääntörikkomus – Stora Ensoa epäillään sääntörikkomuksesta. Kun teko kehystettiin onnettomuudeksi, raakkujen ja niiden elinympäristön tuhoaminen muuttui raakkutuhoksi tai raakkuvahingoksi. Ongelmalliseksi tällaisen onnettomuuskehyksen tekee se, että siinä ihmisen tahallinen tai vastuuton toiminta vertautuu luonnonmullistuksen tai aidon vahingon aiheuttamaan haittaan ja tekijän vastuu jää vähemmälle huomiolle.

Talouskehystä käytettiin mm. metsänomistajille suunnatun Metsälehden otsikoinnissa, ja siinä korostui näkemys, joka pelkisti metsän metsänomistajan päätösvallan alaiseksi resurssiksi ja poisti näkyvistä kokonaan metsien arvon elämää ylläpitävinä ekosysteemeinä ja lukuisten lajien elinympäristöinä. Talouskehyksessä käytettiin rahallista näkökulmaa painottavia metaforia, kuten näin metsällä tehdään rahaa.

Luonnonsuojelukehys toi esille raakkujen näkökulmaa mm. biologien, kirjailijoiden ja paikallisten asukkaiden kautta sellaisissa otsikoissa, joissa oli käytetty sitaatteja. Luonnonsuojelukehys käsitti tapahtuneen teon rikokseksi, jonka tekijänä on ihminen tai kollektiivisesti ihmistä edustava taho, kuten Ylen otsikossa Uhanalaisia raakkuja kuoli, kun Stora Enson metsäkoneet jyristelivät joen yli – poliisi tutkii törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Kehyksen mukaisesti teolla ajateltiin olevan syyllinen tekijä, joku ihminen tai jokin kollektiivinen taho, jonka pitäisi ottaa vastuu aiheuttamastaan haitasta.

Raakkujen äänen kuuluminen otsikoissa

Tutkimuksemme johtopäätökset vahvistivat aikaisempia tutkimustuloksia metsädiskursseista, sillä medioiden otsikointi toisti yhteiskunnassa vallalla olevia valtarakenteita antamalla eniten tilaa metsäteollisuuden, sen edustajien ja Stora Enson näkökulmille, kun taas poliittiset toimijat olivat näkyvillä tuomassa esille puolueidensa näkökantoja. Silloinkin, kun otsikoitiin raakkujen elinympäristön kunnostamisesta, saattoi näkökulma olla Stora Enson, joka toimi vahingoksi kehystetyn tapahtuman pelastajana, kuten seuraavassa Ylen otsikossa: Stora Enson toimitusjohtaja pyytää anteeksi raakkutuhoja: ”Me maksamme Hukkajoen pelastamisen”.

Vaikka raakkujen ääni tulikin esille luonnonsuojelukehystä käyttävissä otsikoissa erilaisten toimijaroolien kautta, suurimmaksi osaksi ne esitettiin passiivisina ja niiden näkökulma jäi lukuisten ihmistä korostavien näkökulmien varjoon. Sitaatteja sisältävissä otsikoissa raakkujen äänenkantajina toimivat luonnonsuojelun puolella olevat yksittäiset ihmiset ja järjestöt, mutta kaikkein parhaiten raakkujen ääni nousi esille otsikoissa, jotka kertoivat tapahtuneesta puolueettomasti ja suorasti, kuten Metsälehden otsikko: Poliisi tutkii raakkutuhoa törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Tulevissa hankkeen tutkimuksissa selvitetään tarkemmin, miten muunlajisten ääni voitaisiin ottaa paremmin huomioon mediassa käytävässä metsäkeskustelussa ja millaisilla kielellisillä keinoilla ympäristön tilan heikentämisestä vastuussa olevat tahot peittelevät toimintansa haitallisuutta.

Kirjoittajat ovat SeedLING – Metsäsanoista metsätekoihin -hankkeen tutkijoita.

Kuva: Minna Maijala