Ihminen ja luonto III: näkökulmia humanistiseen tutkimukseen ja ilmastonmuutokseen

Ihminen ja luonto -teemamme viimeisen osan tekstejä yhdistävänä tekijänä on ilmastonmuutos. Mikään teeman teksteistä ei pureudu varsinaisesti ilmastonmuutokseen, vaan tekstit käsittelevät hyvin erityyppisiä asioita, mutta kaikissa ilmastonmuutos nousee esille hyvin kiinnostavasti, ja tekstit saavat lukijan ajattelemaan ilmastonmuutosta uusistakin näkökulmista.

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita, ja siihen liittyvistä asioista on tullut osa arkeamme esimerkiksi sen kautta, että ilmastonmuutosta käsitellään mediassa kaiken aikaa. Se on myös tärkeä tutkimuksen aihe. Ilmastonmuutoksen syistä on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta syitä katsotaan usein hyvin mekaanisesta näkökulmasta: syynä ovat ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt, erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö, ja esimerkiksi metsien raivaus, teollinen maatalous ja teollisuus lisäävät päästöjä ja kiihdyttävät osaltaan ilmastonmuutosta.

Uskontotieteen väitöskirjatutkija Hanne Metsähinen nostaa kuitenkin tekstissään esille, että pohjimmiltaan ilmastokriisin yksi merkittävimpiä syitä on ihmisten luontoyhteyden puute. Metsähinen, joka tutkii ja käsittelee artikkelissaan samanismia, näkee samanismin tärkeimpänä hyvinvointivaikutuksena sen avulla voimistuvan yhteyden kokemuksen niin itseen, toisiin ihmisiin, luontoon kuin henkimaailmaan. Tällainen vahvan luontoyhteyden kokeminen voi vaikuttaa ihmisen luontosuhteeseen ja saada valitsemaan ekologisemman tavan elää.

Kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessori Olli Löytty kirjoittaa omassa tekstissään muun muassa siitä, miten kirjallisuus voi auttaa lukijoita ymmärtämään maailmassa tapahtuvia dramaattisia kehityskulkuja. Löytyn tutkimusryhmässä on tarkasteltu lukiolaisten kirjallisuuskäsityksiä, jotka ovat nousseet Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa lukiessa, ja tarkastelun kohteena ovat olleet erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvät seikat. On ilahduttavaa, että ”kirjallisuuden lukeminen on monelle nuorelle yhä tärkeä tapa tutkia maailmaa ja omaa paikkaansa siellä”, myös suhteessa esimerkiksi luontoon, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutoksella on valtava vaikutus myös maailman politiikkaan, ja se on nostanut pohjoiset napa-alueet taas keskeiseksi osaksi maailmanpolitiikan kenttää ja myös tutkimuksen keskiöön. Kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Reetta Sippola keskittyy tekstissään historiantutkimuksessa tapahtuneeseen ns. arktiseen käänteeseen. Arktisella käänteellä tarkoitetaan sitä, että on siirrytty Arktiksen sankarillisten yksilötarinoiden maailmasta näkemään Arktiksen historia laajemmin. Humanistinen tutkimus osoittaa, miten Arktis on aina ollut paikka, jossa ihmiset, eläimet, esineet ja ympäristö ovat liittyneet yhteen ja vaikuttaneet toisiinsa.

Kolmiosaisen ihminen ja luonto -teeman monipuolisten ja kiinnostavien tekstien jälkeen Soihdun joulukuisessa teemanumerossa käsitellään tekoälyä, jonka kehittämisessä ja ymmärtämisessä myös humanistiset tieteet ovat keskeisellä sijalla.