Inspiraatiota, verkostoitumista ja vertaistukea: Historiantutkimuksen päivät nuorten tutkijoiden silmin
Erilaiset konferenssit ovat tärkeä osa nuoren tutkijan kehityspolkua. Verkostoituminen tarjoaa valtavasti ideoita sekä tukea oman tutkimuksen edistämiseen. Joskus tärkeintä tapahtumissa saattaa kuitenkin olla myös omilta kollegoilta saatu vertaistuki.
Valtakunnalliset Historiantutkimuksen päivät järjestettiin lokakuussa 16.10.–18.10.2025 seitsemännen kerran. Konferenssi kokosi historiantutkijat ympäri Suomea Jyväskylän yliopistolle keskustelemaan tutkimuksesta sekä esittelemään omia tutkimuksiaan. Osallistujina oli noin 350 tutkijaa.
Nuorelle tutkijalle tällaiset kokoontumiset tarjoavat erityisen mahdollisuuden esimerkiksi esitellä omaa tutkimusta, kuulla uusista tutkimusaiheista sekä verkostoitua uusien tuttavien kanssa. Konferensseissa voi tavata myös itselle läheisiä kollegoita.
Tunnelmaan virittäytymistä esiseminaarissa
Varsinaista konferenssia edelsi esiohjelma, jonka myötä pääsi jo virittäytymään konferenssin tunnelmaan. Esiohjelma ei ollut vain yksittäinen keskustelutapahtuma, vaan valittavana oli esimerkiksi Suomen Historiallisen Seuran terveyshistoriallisen jaoksen verkostoitumistapahtuma, seksuaalisuuden historiaa ylirajaisesti Suomessa käsittelevä esiseminaari, Johann Heinrich Gottlob von Justi (1717–1771) -kirjan julkistustapahtuma sekä Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry:n paneeli siitä, miten historiaa voidaan käyttää konfliktien estämiseen ja lopettamiseen.
Seksuaalisuuden historian esiseminaarissa seksuaalisuutta lähestyttiin esitelmin, joiden ajallinen jänne ulottui varhaismodernista ajasta aivan lähihistoriaan saakka. Sukupuolta tai seksuaalisuutta tutkivalle seminaari tarjosi muun muassa kattavan katsauksen siihen, miten seksuaalista käyttäytymistä on hahmotettu sekä kontrolloitu eri ajoissa ja ympäristöissä. Aiheina oli esimerkiksi 1600-luvun esiaviollinen seksuaalisuus, Suomen vuosien 1943–47 Gonorrhea-epidemia ja sateenkaarihistorian muistaminen nykypäivän Säynätsalossa. Esitelmät toivat myös esille sen, miten seksuaalisuutta koskevat ajatusmaailmat ovat todella kauaskantoisia. Esimerkiksi 1700- ja 1800-luvulla vallalla olleita ajattelutapoja voi löytää edelleen niin 1900-luvun aineistosta kuin nykypäivän keskustelustakin.
Ajatuksia herättäviä puheenvuoroja ja esitelmiä
Konferenssissa järjestettiin päivittäin erilaisia paneelikeskusteluja ja keynote-puheenvuoroja. Yksi mieleenpainuneista keskustelunavauksista oli paneelikeskustelu “Historiantutkimus ja demokratian tulevaisuus”. Paneelissa keskusteltiin esimerkiksi historiantutkijan yhteiskunnallisista vastuista sekä historian käytöstä yhteiskunnassa. Myös nuori tutkija sai ajateltavaa siitä, kuinka hän voisi itse tunnistaa tutkijan velvollisuudet ja toteuttaa niitä omassa toiminnassaan.
Suuri osa konferenssista kului sessioita seuratessa. Samanaikaisia sessioita oli runsaimmillaan lähes 20, joten jokaiselle löytyi ohjelmasta jotakin mielenkiintoista kuunneltavaa. Kääntöpuolena runsaalle tarjonnalle monia mielenkiintoisia sessioita jäi myös kuulematta. Konferenssissa oli kokemuksemme mukaan hyvin edustettuna eri tutkimusteemat sekä -ajat vanhempien aikojen historiasta moderniin aikaan. Osa esitelmistä oli jopa niin suosittuja, että ihmiset istuivat luokkatilan lattialla niitä kuuntelemassa.
Muiden esitelmiä kuuntelemalla pääsee myös hyvin tutustumaan erilaisiin tutkimushankkeisiin ja -teemoihin. Parhaassa tapauksessa esitelmistä saa inspiraatiota ja lisämausteita omaan tutkimukseen. Mielenkiintoista oli esimerkiksi avartaa näkökulmiaan käymällä kuuntelemassa esitelmiä, jotka eivät suoraan liittyneet omaan väitöskirja-aiheeseen. Konferensseihin kannattaa siis lähteä avoimin mielin, sillä koskaan ei tiedä, mitä kaikkea mielenkiintoista voi tulla vastaan.
Historiantutkimuksen päivät olivat myös erinomainen väylä oman tutkimuksen muiden tietoon saattamiseen. Jokainen meistä piti omaan väitöskirjaamme liittyvän esityksen, ja kokemuksemme niistä olivat positiivisia. Erityisen tärkeäksi koimme muilta tutkijoilta saamamme näkemykset ja kommentit tutkimuksestamme. Kannustammekin muita nuoria tutkijoita esittelemään rohkeasti tutkimusaiheitaan konferensseissa sekä olemaan aktiivisia ja kommentoimaan muiden esitelmiä. Niin tulee antaneeksi muille tärkeää kannustusta!
Vertaistukea nuorten tutkijoiden kesken
Konferenssit voivat koetella nuorta tutkijaa, sillä epävarmuus omasta tutkimuksesta ja tutkijuudesta voi tehdä niistä monella tapaa henkisesti kuormittavia tilaisuuksia. Alustavista tutkimushavainnoista kertominen ja kysymyksiin vastaaminen itseään kokeneempien tutkijoiden edessä saattaa jännittää. Lisäksi matkustaminen, uusien ihmisten kohtaaminen ja tuntemattomassa kaupungissa suunnistaminen vievät energiaa. On uskallettava myöntää olevansa vasta oppimisen alussa ja hyväksyttävä oma epävarmuus sekä erehtyväisyys.
Mielikuvat “oikeanlaisista” historiantutkimuksen asiantuntijoista ja akateemisuudesta voivat myös aiheuttaa paineita ja riittämättömyyden tunteita. Väitöskirjatutkimuksen alussa eri-ikäisiltä ja eri uravaiheissa olevilta tutkijoilta saatu tuki onkin korvaamatonta. Erityisen tärkeää on vertaistuki muilta väitöskirjatutkijoilta, joiden kesken uskaltaa keskustella myös akateemisen maailman epämiellyttäviltä tuntuvista puolista.
Historiantutkimuksen päivillä havahduimme siihen, miten rikastuttavaa oli vaihtaa ajatuksia eri oppiaineista tulevien väitöskirjatutkijoiden kesken ja miten vaikkapa yhteinen illallinen lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pohdimme, voisiko tätä havaintoa hyödyntää paremmin myös yliopiston arjessa. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi järjestää väitöskirjatutkijoille oppiainerajat ylittäviä tutkijaseminaareja, mikä auttaisi nuorta tutkijaa verkostoitumaan ja löytämään tutkimukselleen uusia näkökulmia. Tämä voisi samalla myös tukea yliopiston monitieteellisyystavoitteita.
Kirjoittajat ovat kulttuurihistorian, Suomen historian ja poliittisen historian väitöskirjatutkijoita.
