Matka kieliin: monikielisyys ja omat oivallukset Jenan kesäkoulussa

Friedrich Schiller -yliopistossa Saksan Jenassa heinäkuussa 2025 järjestetty kesäkoulu rohkaisi osallistujia avartamaan näkökulmia ympäristöön ja itseen kielenoppijana, opettajana, tutkijana ja ylipäätään kielen käyttäjänä. Kesäkoulussa paneuduttiin luentojen, työpajojen ja harjoitustehtävien avulla kielelliseen monimuotoisuuteen sekä kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen. Kesäkoulussa pohdittiin myös eri kielten näkyvyyttä Euroopassa ja toisaalta usein näkymättömäksi jääviä vähemmistökieliä. 

Yksi kesäkoulu, monta kieltä ja näkökulmaa

Jenassa järjestettyyn Fostering European Competences and Talents –kesäkouluun osallistui opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita yhdeksästä EC2U-yliopistoallianssiin kuuluvasta partneriyliopistosta. Kesäkoulu kannusti osallistujia ymmärtämään kielellistä identiteettiä ja toisaalta kieliyhteisöjen monimuotoisuutta ja ihmisten yksilöllisyyttä monelta kannalta. Kesäkoulun osallistujat miettivät myös toimia, joilla vähemmistökielet saataisiin enemmän näkyviin ja Euroopan kielivähemmistöjä tunnettaisiin paremmin.

Eri yksilöille eri kielillä on omanlaisensa rooli niin jokapäiväisissä tilanteissa kuin muuttuvissa elämänvaiheissa. Esimerkiksi kansainväliselle väitöskirjatutkijalle suomalaisen yliopistoyhteisön arki on tyypillisesti englanninkielistä, vaikka oma sosiaalinen elämä olisikin pääosin suomenkielistä. Toisaalta jokin aivan muu kieli, kuten viro tai turkki, voi yhdistää meidät muihin akateemisiin yhteisöihin tai yksityiselämän henkilöihin.

Kielellinen identiteettimme muovautuu elämämme aikana. Saatamme toisaalta tiedostamattammekin myös arvottaa kieliä ja joutua perustelemaan kielivalintojamme. Suomea toisena kielenä opettava tai opiskeleva voi toisinaan joutua vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi jonkun kannattaisi osata suomea, jota käytetään varsin rajallisella kielialueella ja jota puhuu moniin muihin Euroopassa puhuttaviin kieliin verrattuna suhteellisen pieni joukko ihmisiä. Yksilö voi kuitenkin päätyä jonkin kieliyhteisön jäseneksi hyvin monesta syystä.

Kesäkoulun luennot ja työpajat olivat monipuolisesti herätteleviä ja haastavia, mutta parhaiten mieleen jäivät henkilökohtaiset oivallukset siitä, miten kielemme ja niiden vaihtelu muodostavat kielirepertuaarin ja muokkaavat tapojamme olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa.

Kielirepertuaari ja konteksti

Kun ajattelemme kieliä, joita käytämme jokapäiväisessä elämässämme, huomaamme usein esimerkiksi keskustelukumppanin tai aiheen vaikuttavan puhetapaamme. Tämä vaihtelu on olennainen osa monikielistä osaamista, johon kuuluu koodinvaihto (vaihtaminen kielestä toiseen), keskinäinen ymmärrys, viestintä eri kielten puhujien kanssa sekä eleiden ja muiden kielenulkoisten keinojen käyttö. Näiden kaikkien tarkoituksena on tuottaa merkityksiä hyödyntämällä erilaisia kielellisiä ja viestinnällisiä resursseja.

Niin kauan kuin puhujat ymmärtävät toisiaan, se, mitä toisinaan pidämme “epätäydellisenä” kielenkäyttönä, voi olla luovaa ja tehokasta viestintää. Kielirepertuaaria tulisi tarkastella kokonaisuutena, joka heijastaa yksilön vahvuuksia eri tilanteissa ja rekistereissä täydellisen kielenkäytön tavoittelun sijaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jatkuva kielten ja tyylien vaihtelu ilman syvempää taitojen kehittämistä olisi riittävää – monipuolinen ja kehittyvä osaaminen edellyttää myös syvyyttä ja tietoista harjoittelua.

Kielenkäyttöä voi verrata ongelmanratkaisuprosessiin: mitä haluan viestiä, kenelle puhun, millä kielellä ja mikä taitotaso riittää tavoitteeni saavuttamiseen? Nämä kysymykset kytkeytyvät aina kontekstiin, joka määrittää, miten ja miksi käytämme erilaisia kieliä ja kielimuotoja. Arkielämässä vaihdamme luontevasti rekistereitä ja kieliä, ja jokainen vaihto on osa laajempaa kielityökalupakkiamme.

Kielemme toimivat välineinä ymmärtämiseen, yhteyksien luomiseen ja merkityksen tuottamiseen. Kun tunnistamme oman kielivalikoimamme monimuotoisuuden ja joustavuuden, voimme käyttää sitä tietoisemmin ja varmemmin eri tilanteissa. Kyse ei ole kielten määrästä tai kielenkäytön täydellisyydestä, vaan siitä, miten hyödynnämme kieliä luovasti ja tarkoituksenmukaisesti merkityksen rakentamiseksi. Kielirepertuaari ei ole vain luettelo opituista taidoista, vaan elävä ja kehittyvä kokonaisuus, jota voidaan tutkia, laajentaa ja käyttää merkityksellisillä tavoilla.

Hanna Jokela on suomen kielen yliopistonlehtori, joka opettaa suomea S2-taustaisille opiskelijoille, ja Selcen Erten Johansson on digitaalisen kielitutkimuksen väitöskirjatutkija, joka tutkii kielellisiä variaatioita.