”Sotavangit Suomessa ovat tyytyväisiä ja kylläisiä!” – talvi- ja jatkosodan lentolehtiset propagandan välineinä

Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954) Vanhala käy vuoropuhelua neuvostoliittolaisen propagandakovaäänisen kanssa. Kovaäänisestä kuuluvat viestit ovat sota-aikaiselle propagandalle tyypillisiä: ”Suomen pojat. Tappakaa lapualaiset upseerinne ja tulkaa tänne.” ”Suomen pojat! Tulkaa hakemaan leipää!” Vanhala leukailee takaisin: ”Tu sinä hakeen leipäs päälle voita!” Vastaavia viestejä löytyy useista talvi- ja jatkosodan aikaisista lentolehtisistä.

Vaikka teknologisen kehityksen myötä toisessa maailmansodassa propagandaa oli mahdollista tuottaa uusilla tavoilla ja levittää ennennäkemättömän laajalle, tukeuduttiin kuitenkin yhä perinteisempiinkin propagandan muotoihin. Halvalle paperille painettujen propagandalehtisten tuottaminen ja levittäminen oli edullista ja helppoa. Kansalliskirjaston arvion mukaan miljoonia lentolehtisiä levitettiin talvi- ja jatkosodan rintaman kummallekin puolelle. Lehtisiä ei ole kerätty systemaattisesti eikä niitä ole saatu kokoelmiin vapaakappaleoikeuden perusteella. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmaan niitä on päätynyt lähinnä yksityishenkilöiden kerääminä.

Lentolehtisillä pyrittiin vaikuttamaan vihollissotilaisiin

Vihollissotilaille suunnatuilla lentolehtisillä pyrittiin nakertamaan taisteluhalua, herättämään epätoivoa ja kannustamaan antautumaan. Lehtisiä painettiin useilla kielillä, jotta kohderyhmä voisi lukea niitä omalla äidinkielellään. Joihinkin lentolehtisiin liitettiin tekstin yhteyteen kuvia tuomaan väitteille painokkuutta, osassa oli kuva ja sen lisäksi vain pieni määrä tekstiä propagandaviestin avaamiseksi.

Tuntemattoman sotilaan propagandakovaäänisen tavoin rintamalla vuosina 1939–1944 levitetty neuvostopropaganda pyrki vakuuttamaan suomalaiset joukot puna-armeijalle antautumisen hyvistä puolista (kuva 1). Suomalaiset yritettiin saada uskomaan, että käynnissä on jo suurempikin joukkoantautuminen. Vankileireillä hymyileviä suomalaissotilaita esittävät valokuvat johdattelivat vastaanottajan tulkintaa tähän suuntaan. Lentolehtisten tekijät pyrkivät myös vahvistamaan viestejään tukeutumalla suostuttelussaan kulttuurisesti merkityksellisiin asioihin. Suomalaisille esimerkiksi kirjoitettiin saunasta ja ruisleivästä.

Vihollisen tuottama propaganda nähdään usein silmiinpistävän liioiteltuna manipulaatioyrityksenä, kuten myös Vanhalan keskustelusta propagandakovaäänisen kanssa käy ilmi. Harvemmin kuitenkaan muistetaan ajatella omien puolella tuotettua propagandaa, joka näyttäytyy viholliselle yhtä lailla liioiteltuna ja ilmiselvänä. Talvi- ja jatkosodan rintaman molemmin puolin levitetyistä lentolehtisistä löytyy keskenään paljon yhtäläisyyksiä.

Propaganda nosti ruoan keskiöön

Suomalainen lentolehtinen vakuuttaa Suomesta löytyvän runsaasti leipää ja kinkkua, tarpeeksi antautuneille puna-armeijan sotilaillekin (kuva 2). Propagandaviestiin sisältyy enemmän kuin mitä se suoraan sanoo. Yltäkylläisyydestä kertova suomalainen lentolehtinen antaa sotavankien ymmärtää, että siinä missä Suomessa on tarpeeksi ruokaa ja hyvää kohtelua kaikille – myös sotavangeille – on Neuvostoliitossa vain nälkää ja kurjuutta. Näin sotilaita houkuteltiin antautumaan vihjaamalla, että jopa vankeudessa asiat ovat Suomessa paremmin kuin vihollissotilaan normaalissa elämässä kotopuolessa. Suomessa sotavangin kerrottiin saavan syödäkseen kolme kertaa päivässä. Ruokavalio koostui muun muassa leivästä, voista, maidosta, lihasta, puurosta ja makeista leivonnaisista.

Kolmen aterian päivärytmi tulee esiin myös neuvostoliittolaisissa lentolehtisissä. Yhdessä sotavangiksi joutunut ”alikersantti Joukamo” korostaa erityisesti saamansa leivän määrää – 200 grammaa joka aterian yhteydessä – ja laatua: ”puhdasta ruisleipää” (kuva 3).

Sekä suomalaisessa että neuvostopropagandassa vastapuolen sotilaita houkuteltiin antautumaan lupauksilla riittävästä ravinnosta ja hyvästä kohtelusta. Oma maa esitettiin inhimillisenä vaihtoehtona vihollismaan epäkohdille. Lentolehtiset myös valmensivat sanoin ja kuvin vihollista antautumaan oikealla tavalla: kivääri olalla, pistin maata kohti ja kädet pystyssä (ks. pääkuva).

Kuvat ja sanat kertoivat totuuden vihollisjohdon luonteesta

Sotavankien hyvien olojen korostamisen ja antautumaan viekoittelemisen ohella lentolehtiset parjasivat vihollismaan johtoa ja sen rikoksia omia kansalaisiaan kohtaan. Propaganda pyrki näyttäytymään totuuden kertojana. Esimerkiksi aiemmin mainittu ”alikersantti Joukamo”, suojeluskuntalainen, oli korkeampiensa taholta määrätty kertomaan ”käskynalaisilleen siitä, kuinka Punainen armeija, muka, rääkkää sotavankejaan.” Vankeudessa hän oli kuitenkin nähnyt tämän olevan silkkaa valhetta.

Vihollismaan johto esitettiin raakalaismaisina veritekojen tekijöinä. Eräs neuvostolehtinen esimerkiksi yritti luoda eripuraa suomalaisten keskuuteen näyttämällä Mannerheimin pääkallokasvoisena taloja polttavana hirviönä, joka raahaa ihmisiä väkipakolla pois kodeistaan (kuva 4). Kuva lienee neuvostoliittolaisen propagandakolmikko Kukryniksyn käsialaa. Lentolehtinen syytti sodasta suojeluskuntalaisia. Samalla se korosti suojeluskuntalaisten aiheuttamaa kärsimystä Suomen kansalle ja esitti neuvostojärjestelmän parempana vaihtoehtona.

Vastaavasti suomalaiset lentolehtiset parjasivat Neuvostoliiton johtoa. Kuvasta ja iskulauseesta koostuva lentolehtinen julisti: ”Politrukki on pahempi vihollista – hän ampuu sinua selkään!” (kuva 5). Viitatessaan politrukin kieroon luonteeseen lentolehtinen loi samalla mielikuvaa rehdistä suomalaissotilaasta, joka ei ampuisi ketään selkään – ei edes vihollista. Politrukkien selkäänpuukottavalle luonteelle vastakkaisena voimana toimi suomalaisten suoraselkäisyys.

Päämääränä ideologinen eripura

Rintaman toiselle puolelle suunnatut lentolehtiset pyrkivät vaikuttamaan vihollissotilaiden tahtoon jatkaa taistelua ja murentamaan heidän luottamustaan johtajiinsa. Vastapuolelle luvattiin hyvää kohtelua ja kylläistä vatsaa. Vihollismaan oloihin viitattiin huonoina ja poliittisesti kyseenalaisina. Propagandistit ammensivat materiaalia vihollisten kulttuurista ja historiasta.

Suomen sisällissodan ja lokakuun vallankumouksen aiheuttamat sisäiset ristiriidat valjastettiin propagandan käyttöön. Vetoamalla menneisyyden haavoihin sekä suomalaiset että neuvostoliittolaiset lentolehtiset pyrkivät lietsomaan vihollismaassa mahdollisesti vallitsevaa ideologista eripuraa. Toisinaan propagandaviestien valheet kasvavatkin totuuden siemenistä.

Vihollisen propagandaan lienee kuitenkin suhtauduttu suurella varauksella. Lentolehtisten vaikuttavuutta onkin vaikea arvioida. Tuntemattoman sotilaan mukaan niillä oli kuitenkin käyttötarkoituksensa, nimittäin käymälän vessapaperina.

Käännökset ovat kirjoittajan. Pääkuva on tuntemattoman tekijän suomalainen talvi- tai jatkosodan (1939–1944) aikainen rintamalla jaettu propagandalentolehtinen. Muut kuvat: Tuntematon tekijä, n. 1939–1944, Kansalliskirjaston digitoidut pienpainatteet, lentolehtiskokoelma.

Kirjoittaja on Neuvostoliiton visuaaliseen propagandaan erikoistunut taidehistorian postdoc-tutkija.