(Teko)älyä kestävää kehitystä edistävään kielten opetukseen
Voiko kestävää kehitystä edistävään ja eettiseen kielten opetukseen yhdistää tekoälyä? Yksinkertainen vastaus on ei, mutta tekoälymaailma ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Tässä kirjoituksessa pohdimme tekoälyä ja kielten opetusta Eettisesti kestävä kielten opetus (EKKO) -hankkeen (Koneen Säätiö 2021–2025) tutkimustulosten ja oppimateriaalien näkökulmista.
Tekoälyä on nykymaailmassa vaikea välttää. Se on osa tekstinkäsittelyä ja hakupalveluiden ja uutisten tiivistelmiä. Voimme tietoisesti yrittää laittaa automaattiset palvelut pois käytöstä, mutta estäminen tulee koko ajan yhä vaikeammaksi. Emme kuitenkaan voi kiistää tekoälyyn liittyviä eettisiä ja kestävään kehitykseen liittyviä haasteita: kielimalleja koulutetaan kehittyvien maiden halpatyövoiman avulla ja niiden pyörittäminen vie valtavasti sähköä ja vettä verrattuna esimerkiksi internetin käyttöön, vaikka senkin hiilijalanjälki on moninkertainen lentämiseen verrattuna. Mitä automaattisempi osa arkea tekoälystä tulee, sitä vähemmän pohdimme esimerkiksi energiankulutuksen järkevyyttä vaikkapa yksinkertaisessa tiedonhaussa.
Tekoälyn hyödyntämiseen liittyy myös monia tekijänoikeuksien ja tietoturvan kannalta olennaisia juridisia ja eettisiä kysymyksiä. Siksi meidän täytyy pohtia, millaisia tekoälysovelluksia voimme käyttää, jotta niihin jäävä digitaalinen jalanjälki olisi oppijoille turvallinen. Kielten opetuksen näkökulmasta tekoäly luo erityisiä haasteita, koska sen avulla kirjoittaminen ja kääntäminen muuttuvat olennaisesti. Joudumme pohtimaan uudella tavalla, millaista kielitaitoa tulevaisuudessa tarvitaan ja miten motivoimme opiskelemaan kieliä.
Kielten oppimisessa tarvitaan tekoälytaitoja
Eettinen ja kestävä kielten opettaminen eivät ole käsitteinä täysin ongelmattomia, sillä kaikki toiminta kuluttaa luonnonvaroja tavalla tai toisella. Aikaisemmin opettajat ovat keskustelleet esimerkiksi paperimateriaalien ympäristövaikutuksista. Myöhemmin keskustelua ovat herättäneet digitaalisten materiaalien energiankulutus ja laitteiden valmistukseen liittyvät eettiset ongelmat. Nyt uusin huolenaihe on tekoäly. Opettajille on tärkeää, että he pystyvät myös kielten opetuksessa kouluttamaan tulevaisuuden aktiivisia ja aidosti monikielisiä kielten osaajia, jotka eivät halua vain käännättää koulun tehtäviä vaan haluavat kehittää omaa kielitaitoaan ja osaavat hyödyntää tekoälyä oppimisen tukena.
Tekoälyyn liittyvistä eettisistä ja ekologista haasteista huolimatta tekoälyn kieltäminen kielten oppimisessa ja opetuksessa ei ole kestävä ratkaisu. Hetken voisimme vielä opiskella vain oppikirjoista, kirjoittaa kaiken käsin ja panostaa suulliseen kielitaitoon, mutta keskeisiä tulevaisuuden taitoja jäisi oppimatta. Oppijoiden on ymmärrettävä, millaista tietoa tekoäly tuottaa, miten tekoälyä voi käyttää kielten oppimisen apuna ja millaista kielten oppimista sillä ei voi korvata.
Jos oppijat eivät saa osana kielten opetusta tulevaisuudessa tarvittavia tekoälytaitoja, heidän osallisuuden ja minäpystyvyyden kokemuksensa sekä työelämävalmiutensa heikentyvät. Siksi myös tekoälytaidot kuuluvat kestävää kehitystä edistävään kielten opetukseen. Oppijat tarvitsevat tietoa kielitaidon osista ja niiden kehittymisen vaatimasta työskentelystä, jotta he voivat ymmärtää, mitä hyötyä tai haittaa tekoälyn käyttämisestä oppimisen sijaan tai apuna on.
Vaikka täydellistä eettisyyttä ei ole mahdollista saavuttaa, eettisyydestä ja kestävyydestä opettamisessa on tärkeää keskustella, tunnistaa riskejä ja tehdä harkittuja valintoja. Tekoälyn käytöstä ei voida luopua eettisten ongelmien takia kokonaan – samalla tavalla kuin kirjojenkaan käytöstä ei ole haasteista huolimatta luovuttu. Sen sijaan on lisättävä keskustelua tekoälyn eettisyydestä kielten oppitunneille ja tuettava opiskelijoita sen kriittisessä käytössä.
Tekoäly osana kielten oppimateriaaleja
EKKO-hankkeen tutkijat ovat laatineet vapaasti saatavilla olevia kestävää kehitystä edistäviä oppimateriaaleja ja opettajan oppaan: Kestävää kehitystä edistävä kielten opetus. Teos täydentää kielten opetuksen materiaaleja ja tarjoaa toiminnallisia ja kestävyyskasvatusta ja kielten oppimista uudella tavalla yhdistäviä tehtäväkokonaisuuksia. Tehtävät huomioivat kaikki neljä kestävän kehityksen ulottuvuutta eli ekologisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Ekologinen kestävyys turvaa ympäristön ja luonnonvarojen säilymisen, kulttuurinen kestävyys vaalii esimerkiksi monikulttuurisuutta ja perintöä, sosiaalinen kestävyys edistää ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta ja taloudellinen kestävyys pyrkii vähentämään esimerkiksi talouskasvun ja ylikulutuksen haitallisia vaikutuksia.
Olemme tehtäviä tehdessämme joutuneet pohtimaan tekoälyn roolia osana oppimateriaaleja. Tekoäly auttaa opettajia tehtävien ja opetuksen suunnittelussa. Kestävää kehitystä edistävän oppimateriaalin toteuttamisessa tällainen suunnitteluapu ei ole välttämätöntä eikä myöskään riitä opetuksen tarpeisiin, vaan tarvitsemme myös tehtäviä, joissa tekoälyn käyttöä harjoitellaan ja pohditaan kriittisesti, jotta tekoälylukutaidon lisäksi voidaan kehittää myös oppijoiden kriittisen ajattelun taitoja.
Kestävää kehitystä edistävä kielten opetus -teoksen lisäksi olemme laatineet materiaaleja EKKO-hankkeen pedagogisten materiaalien verkkosivulle. Alla olevassa kuvassa on yksi esimerkki EKKO-hankkeen verkkosivuille laaditusta, alkeisoppijoille (kielitaitotaso A1–A2) tarkoitetusta tehtävästä, jonka osana olemme käyttäneet tekoälyn luomaa kuvitusta. Vaikka oppijoiden kielitaito ei vielä riitä monipuoliseen keskusteluun tekoälystä, on tärkeää nostaa näkökulma osaksi opetusta ja tarkastella esimerkiksi kuvien stereotypioita: miksi kaikki kuvissa olevat henkilöt ovat valkoihoisia ja mies- tai naisoletettuja. Stereotypiat voivat tuntua kielten opetuksessa kielteisiltä, mutta alkuvaiheen kielten oppimisessa ne auttavat oppijaa jäsentämään kieltä ja kulttuuria. Ne myös tekevät vieraasta kielestä houkuttelevan ja antavat aihetta yhteisille pohdinnoille. Toisessa verkkosivuille laaditussa tehtävässä, Tulevaisuuden elinympäristöt, oppijat luovat tekoälyn avulla kuvan tulevaisuuden elinympäristöstä ja liittävät kuvaan ympäristöön liittyvää sanastoa puhekuplien avulla. Tehtävässä oppijoita kehotetaan myös pohtimaan, onko tekoälyn käyttö eettistä ja perustelemaan mielipiteensä.
Tekoäly on muuttanut kielten oppimisen ja opettamisen arkea nopeasti, mutta opettajan rooli säilyy keskeisenä pedagogisena ohjaajana. EKKO-hankkeen tehtäväkokonaisuuteen kuuluu opettajan kortti, jossa opettajaa kehotetaan sopivissa kohdissa pohtimaan oppijoiden kanssa tekoälyn roolia ja eettisyyttä. Tehtävien laatimisessa on kiinnitetty erityistä huomiota tehtävänantoihin, koska niiden avulla voidaan ohjata oppijoita pohtimaan omaa osaamistaan ja tekoälyn roolia. Oppimateriaalien laatimisessa tekoäly tekee monia asioita mahdollisiksi ja auttaa esimerkiksi muotoilemaan monikielisiä ja selkokielisiä ohjeita, mikä taas auttaa opettajaa eriyttämisessä ja erilaisten oppijoiden tukemisessa.
Kirjoittajat: Päivi Laine on EKKO-hankkeen tutkija ja suomen kielen dosentti ja yliopistonlehtori Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa. Soila Merijärvi on EKKO-hankkeen projektitutkija, joka on vastannut hankkeessa tehtyjen oppimateriaalien visuaalisesta ilmeestä. Minna Maijala on EKKO-hankkeen vastuuhenkilö ja kielen oppimisen ja opettamisen professori Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa. Kuvitus Soila Merijärvi.
Lisää aiheesta: Maijala, Minna ja Mäkinen, Susanna: Kieltenopetus ja tekoäly – eettisiä näkökulmia.
