Tekoälyn älykäs käyttö kielten opetuksessa ja kirjoittamisessa
Modernin tekoälyn historia alkaa 1950-luvulta, mutta tekoälyyn vertautuvia henkilöhahmoja löytyy itse asiassa jo Antiikin Kreikan mytologiasta: Talos on pronssista valmistettu mies, jonka tehtävänä oli suojella Kreetaa valloittajilta. Taloksen voi nähdä olleen kone, joka toimi ihmisten käskyjen mukaan ja suoritti ihmisille vaarallista tehtävää. Myös kaikille tuttu Pandora vertautuu kiinnostavalla tavalla tekoälyyn. Pandora on savesta tehty nainen, jonka jumalat loivat rankaisemaan ihmisiä. Pandoralla oli ihmismäiset tunteet, ja hänen kokemansa uteliaisuus sai hänet avaamaan lippaan ja vapauttamaan vitsaukset maailmaan. Pandoran kiirehtiessä sulkemaan lipasta lippaaseen jäi vain toivo.
Mytologia on oma kiehtova maailmansa, ja niin on moderni tekoälykin. Nykymaailmassa tekoäly alkaa olla läsnä kaikkialla. Itse asiassa sitä on vaikea välttää, vaikka haluaisikin. Tekoälystä on hyötyä monessa, myös tieteen maailmassa. On kuitenkin tärkeää suhtautua tekoälyyn kriittisesti ja käyttää sitä taitavasti niissä tehtävissä, joissa siitä on apua ja hyötyä. Myytit heijastelevat mielenkiintoisella tavalla tekoälyn mahdollisuuksia mutta myös uhkakuvia, joita kumpiakin tekoälyä käsittelevän teemanumeromme ensimmäisen osankin kirjoittajat nostavat teksteissään esille.
Päivi Laine, Soila Merijärvi ja Minna Maijala esittävät tekstinsä alussa provosoivan kysymyksen ”Voiko kestävää kehitystä edistävään ja eettiseen kielten opetukseen yhdistää tekoälyä?” ja vastaavat omaan kysymykseensä: ”Yksinkertainen vastaus on ei, mutta tekoälymaailma ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen eivät ole yksinkertaisia asioita.” Kirjoittajien mukaan tekoälyyn liittyviä eettisiä ja kestävään kehitykseen liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi kielimallien kouluttaminen kehittyvien maiden halpatyövoiman avulla ja tekoälyn käyttämiseen kuluva suunnaton energian määrä. Toisaalta tekoälytaidot kuuluvat olennaisesti kestävää kehitystä edistävään kielten opetukseen. Opettajien ja oppijoiden tulee ymmärtää, millaista tietoa tekoäly tuottaa ja toisaalta millaisia asioita tekoäly ei voi korvata.
Mari Mäkilä, Maarit Mutta, Anne-Maj Åberg ja Sanni Linnasaari ovat tekstissään samoilla linjoilla Laineen, Merijärven ja Maijalan kanssa nostaessaan esille niin tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia kuin uhkiakin. Kirjoittajattarkastelevat tekstissään sitä, miten tekoäly vaikuttaa kirjoittamiseen. Tekoälyn avulla voidaan helpottaa ja parantaa tekstien kirjoittamista. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi tekstin suunnitteluvaiheessa aiheen rajaamiseen tai esimerkkien keksimiseen. Toisaalta kirjoittajat muistuttavat, että kun tekoälyn avulla voidaan tuottaa kokonaisia tekstejä ja sitä käytetään usein myös tekstien kääntämiseen kielestä toiseen, se vaikuttaa tällöin väistämättä negatiivisesti itse kielten oppimiseen.
Kaksiosaisen tekoälyä käsittelevän teemanumeromme toinen osa ilmestyy viikon kuluttua ja laajentaa keskustelua myös terveyden maailman suuntaan.
