{"id":11049,"date":"2025-08-18T09:58:08","date_gmt":"2025-08-18T06:58:08","guid":{"rendered":"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/?p=11049"},"modified":"2025-08-18T09:58:08","modified_gmt":"2025-08-18T06:58:08","slug":"40-vuotta-uraohjuksena-turun-yliopistolla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/40-vuotta-uraohjuksena-turun-yliopistolla\/","title":{"rendered":"40 vuotta uraohjuksena Turun yliopistolla"},"content":{"rendered":"

Me Turun yliopiston ty\u00f6ntekij\u00e4t olemme uraohjuksia \u2013 osa on lentoradan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4, kiit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 45 asteen kulmassa kohti korkeuksia, osa on siell\u00e4 korkealla jossakin, kirkkaasti valaistulla ja tasaisella ylimm\u00e4ll\u00e4 portaalla tuottamassa hyv\u00e4\u00e4 hallintoa, tilapalveluita, kahmimassa rahoitusta tai tehtailemassa julkaisuja yksi toisensa per\u00e4\u00e4n. Osa meist\u00e4 on lentoradan viimeisell\u00e4 loppusuoralla, leijailemassa alasp\u00e4in jonkin asteen kulmassa.<\/strong><\/p>\n

40 vuotta uraohjuksena Turun yliopiston palveluksessa on pitk\u00e4 aika, jos sit\u00e4 katsoo tuolta uran alkup\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta lyhyempi, kun sit\u00e4 katsoo taaksep\u00e4in. Alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli niin paljon avoimia mahdollisuuksia, ett\u00e4 tulevaisuus tuntui ulottuvan loputtomiin mahdollisiin maailmoihin. Loppup\u00e4\u00e4ss\u00e4 mahdollisuudet ovat kuroutuneet poluksi, jota on kuljettu.<\/p>\n

Seuraavassa muutamia tuokiokuvia tuolta polulta.<\/p>\n

\"Asumus
Tein v\u00e4it\u00f6skirjan ja postdoc-tutkimusta Perun Amazonian kansanl\u00e4\u00e4kinn\u00e4st\u00e4. Kuvassa asumus San Rafaelin kyl\u00e4ss\u00e4, Amazon-jokea alajuoksuun Iquitoksesta. Kuva HKTL-arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n

Valoa!<\/h2>\n

40 vuotta sitten, alkusyksyst\u00e4 1985, valmistuin valtiotieteen maisteriksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 filosofiasta ja sain mit\u00e4 mainioimman sijaisuuden filosofian laitoksen kanslistina puoleksi vuodeksi. Mukava ja monipuolinen teht\u00e4v\u00e4 tutussa laitoksessa, siisti\u00e4 sis\u00e4ty\u00f6t\u00e4 ja tulevaisuus kutsuvan avoimena. Silloiset hallinnon esihenkil\u00f6t Liisa Santti<\/strong> ja Raija Roslakka<\/strong> tarjosivat oivan perehdytyksen ty\u00f6kentt\u00e4\u00e4n, ja teoreettisen filosofian professori Risto Hilpinen<\/strong> olisi jopa halunnut minun j\u00e4\u00e4v\u00e4nkin kanslistin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, niin hyvin se meni.<\/p>\n

Viisi vuotta aiemmin olin aloittanut opinnot Turun yliopistossa. Edelleen muistan el\u00e4v\u00e4sti sen tunteen, kun vuoden 1980 syksyn\u00e4 kipusin yliopistonm\u00e4elle, aurinko paistoi ja vieress\u00e4ni hohti yliopiston kirjasto. Oivalsin, ett\u00e4 nyt on tosi paljon kiinni omasta itsest\u00e4, ja se antoi puhtia. Opinnot eteniv\u00e4t rivakasti, vaikka ruotsin- ja saksankielinen tenttikirjallisuus oli v\u00e4lill\u00e4 takkuista. Ostin sanakirjat, ja seh\u00e4n auttoi kummasti \u2013 aina lauseen eteenp\u00e4in. Vaikeampaa oli kuulemma arkeologiassa, jossa yksi keskeinen johdantokurssin tenttikirja oli norjaksi. Tehokas keino selvitt\u00e4\u00e4 arkeologian opiskelijan motivaatiota\u2026<\/p>\n

Opintokirja ja ilmoitustaulu<\/h2>\n

Opiskelu 1980-luvulla oli p\u00e4\u00e4osin tietokonevapaata ja tietoj\u00e4rjestelm\u00e4t olivat paperisia. Se antoi mahdollisuuksia liikkuvaan ja huokoistettuun opiskeluun, joka oli monin osin humaanimpaa ja hienovaraisempaa kuin nykyinen \u00e4lylaitteiden k\u00e4ytt\u00f6. Perinteinen sanakirja esimerkiksi pakotti ainakin vaihtamaan asentoa ja toisinaan nousemaan p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4rest\u00e4.<\/p>\n

Viel\u00e4 parempia keksint\u00f6j\u00e4 opiskelijan peruskunnon, kampukseen tutustumisen ja mielenterveyden kannalta olivat opintokirja ja ilmoitustaulut. Tenttituloksia mentiin katsomaan toiselle puolelle kampusta, ja matkalla oli usein mahdollista tavata kavereita, murahdella jurojen kemistien kanssa tai taputtaa rytmi\u00e4 kasvatustieteen opiskelijoiden ruutuhyppelyn tahtiin.<\/p>\n

Ilmoitustaululta, jossa hyl\u00e4ttyj\u00e4 tuloksia ei peitelty, matka jatkui opintokirjan kanssa vastuuopettajan vastaanotolle. Matkalla oli hyv\u00e4 tilaisuus k\u00e4sitell\u00e4 henkisesti tenttitulosta, ja odotettua alhaisempi arvosana oli lientynyt jo liki siedett\u00e4v\u00e4ksi, kun p\u00e4\u00e4si perille.<\/p>\n

Vastaanotolla saattoi olla ovessa teksti \u201dT\u00e4ll\u00e4 viikolla ei vastaanottoa\u201d, ja siten p\u00e4\u00e4si lenkkeilem\u00e4\u00e4n reitti\u00e4 uudemman kerran seuraavalla viikolla. Vastuuopettaja raapusti nimens\u00e4 ja arvosanan opintokirjaan ja toisinaan antoi samalla suullista palautetta.<\/p>\n

\"Kuva
Opintokirjassa Arto Siitosen Johdatus tieteelliseen ajatteluun -kurssista antama arvosana a+.<\/figcaption><\/figure>\n

S\u00e4\u00e4list\u00e4 hyv\u00e4ksytty<\/h2>\n

Ja millaista olikaan arvosteluasteikoiden moninaisuus! Tieteenfilosofian tuntiopettaja Arto Siitonen<\/strong> k\u00e4ytti asteikkoa i tai a, eli hyl\u00e4tty tai hyv\u00e4ksytty, ja a:n per\u00e4\u00e4n h\u00e4n laittoi sitten plussia tai miinuksia sen verran kuin katsoi suorituksen olevan joko parempi tai kehnompi kuin perus-a. Uskomattoman informatiivista! Joku antoi suullisessa palautteessa tarkennuksen sh<\/em> eli s\u00e4\u00e4list\u00e4 hyv\u00e4ksytty.<\/p>\n

Sain opintokirjaan erilaisia merkint\u00f6j\u00e4 mm. P\u00e4ivikki Suojaselta<\/strong>, Irma Korte-Karapuulta<\/strong>, Veikko Litzenilt\u00e4<\/strong>, Erno Lehtiselt\u00e4<\/strong>, Eerik Lagerspetzilt\u00e4<\/strong>, Matti Wibergilt\u00e4<\/strong>, Risto Hilpiselt\u00e4<\/strong>, Juhani Pietariselta<\/strong> ja muilta tieteilij\u00f6ilt\u00e4! Olin etuoikeutettu.<\/p>\n

My\u00f6s kannustavat ja minua lahjakkaammat opiskelukaverit, kuten Antti Koura<\/strong>, olivat uraohjuksen alkutaipaleelle eduksi. H\u00e4n valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi ennen minua, kaiken lis\u00e4ksi englanniksi kirjoitetulla opinn\u00e4ytteell\u00e4, ja otin t\u00e4m\u00e4n niin raskaasti, ett\u00e4 Liisa Santti<\/strong> ja Raija Roslakka<\/strong> tekiv\u00e4t minulle erikseen todistuksen, jonka mukaan tulen min\u00e4kin valmistumaan pikapuoliin lisensiaatiksi \u2013 sain t\u00e4m\u00e4n todistuksen samalla kun Antti sai oikean todistuksen ja juhlistimme kampuksella h\u00e4nen valmistumistaan lisensiaatiksi. Valmistuinkin lisensiaatiksi vuonna 1986 ja v\u00e4ittelin 1989.<\/p>\n

Kanslistin pestiss\u00e4 kampus tuli tutuksi. Toimistotarvikkeet sain hakea yliopistonm\u00e4elt\u00e4, ja samalla p\u00e4\u00e4si morjestamaan puhelinvaihteen, tilapalvelujen sek\u00e4 taloushallinnon ihmisi\u00e4. Tavallaan kaikki oli helpompaa, kun l\u00e4hipalvelut olivat l\u00e4hell\u00e4 ja tiesi tarkalleen, kenen ty\u00f6huoneen ovea kannatti koputtaa, jos halusi vastauksen tiettyyn kysymykseen.<\/p>\n

Kyll\u00e4h\u00e4n l\u00e4hipalvelut edelleen tavoittaa, ja kasvotustenkin, kunhan rohkenee ottaa yhteytt\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4n ihmiseen intraan eksymisen sijaan. Varsinkin syksyisin, kun muisti on nollattu hallinnon, opetuksen ja tietoj\u00e4rjestelmien osalta, olen jo vuosikymmeni\u00e4 kysynyt neuvoa ja saanut vastauksen niin monta kertaa Katariina Ter\u00e4kselt\u00e4<\/strong>, Anu Raulalta<\/strong> ja M\u00e4nnist\u00f6n Petrilt\u00e4<\/strong>, ett\u00e4 uskontotieteilij\u00e4n\u00e4 lupaan, etten seuraavassa inkarnaatiossa en\u00e4\u00e4 kysy.<\/p>\n

Eksotiikkaa ja hyv\u00e4\u00e4 kielitaitoa<\/h2>\n

Turun yliopiston kampus on hienosti k\u00e4velt\u00e4viss\u00e4, ja Tuomaanpuistosta on vain pieni kivenheitto Piispankadulle ja toiseen todellisuuteen: ruotsinkieliseen korkeakoulumaailmaan. Olenkin aina silloin t\u00e4ll\u00f6in k\u00e4velytt\u00e4nyt opiskelijoitani \u00c5bo Akademin tiloihin ja muualle Piispankadulla ja osoittanut sormella, miten l\u00e4helt\u00e4 l\u00f6ytyy eksoottinen kulttuuri.<\/p>\n

Viel\u00e4 1980-luvulla ylemp\u00e4\u00e4n korkeakoulututkintoon kuulunut pakollinen virkamiesruotsin koe tehtiin \u00c5bo Akademin ruotsin kielen emeritusprofessori Eskil Hummestedtin<\/strong> kotitoimistolla, muistaakseni Linnankadulla, jossa kirjoitettiin kyn\u00e4ll\u00e4 ruutupaperille muutama lause (hyv\u00e4 kirjallinen taito) ja vaihdettiin muutama sana h\u00e4nen kanssaan (hyv\u00e4 suullinen taito).<\/p>\n

Koska kirjallinen osuus oli v\u00e4hemm\u00e4n pelottava kuin suullinen, me opiskelijat taktikoimme siten, ett\u00e4 menimme \u2013 Hummelstedtin toivomuksesta \u2013 pienell\u00e4 ryhm\u00e4ll\u00e4 paikalle ja mukaan koitettiin saada joku, joka oikeasti osasi ja uskalsi puhua ruotsia. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli vaihtaa kokonaisia lauseita Hummelstedtin kanssa ja kiinnitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen huomionsa. Muut saattoivat siin\u00e4 puheensorinassa sanoa vain ja<\/em>, just so<\/em> ja presis<\/em>. N\u00e4in hyv\u00e4n puhutun ruotsin osuus suoritettiin ik\u00e4\u00e4n kuin kollektiivisesti.<\/p>\n

\"Paljon
Pullotettua kasvimedisiinaa, eri tarkoituksiin. Kuva HKTL-arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n

Yleisopinnot eli miten sosiologian ote herpaantui\u2026<\/h2>\n

1980-luvulla pidin paljon eri tiedekuntien yleisopintoja tieteellisest\u00e4 ajattelusta, ja niiss\u00e4 oli oma s\u00e4rm\u00e4ns\u00e4. Osallistujia oli yleens\u00e4 parisataa, ja he olivat ensimm\u00e4isten vuosien opiskelijoita. Suurin osa osallistui l\u00e4hinn\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen kavereitaan ja kaikki osallistuivat koska oli pakko. Meteli oli toisinaan korviahuumaava.<\/p>\n

Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yleisopinnoissa silloisessa ykk\u00f6ssalissa (nykyinen Tauno Nurmela -sali) yl\u00e4rivin sosiologian opiskelijoiden ote herpaantui ja olutpullo l\u00e4hti kierim\u00e4\u00e4n rappusia alas. Karkulainen saatiin ehj\u00e4n\u00e4 kiinni ja palautettiin omistajalleen. Sain n\u00e4iden yl\u00e4rivinkin opiskelijoiden huomion yleens\u00e4 sanomalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 seuraava asia eli Hempelin deduktiivis-nomologinen subsumptioteoreettinen selitysmalli tulee sitten tenttiin.<\/p>\n

Monta monta vuotta my\u00f6hemmin hoidin koulutussosiologian professuuria silloisessa Joensuun yliopistossa ja pidin yleisopintokurssia \u201dJohdanto sosiologiaan\u201d. Meteli oli omaa luokkaansa, kun puheliaat it\u00e4suomalaiset vaihtoivat kuulumisia (turkulaiset ovat hillittyj\u00e4!) Aloitin kertomalla, ett\u00e4 meill\u00e4 on jotain yhteist\u00e4: min\u00e4k\u00e4\u00e4n en ollut koskaan opiskellut sosiologiaa\u2026 Hiljaisuus laskeutui saliin.<\/p>\n

\"Nelj\u00e4
Elokuussa 1991, tuoreena uskontotieteen lehtorina, osallistumassa kaikkien aikojen ensimm\u00e4iseen Folklore Fellows Summer Schooliin Turun kristillisell\u00e4 opistolla. Turussa oli paahtava helle (siksi shortsit), ja eri maiden osallistujia oli etuk\u00e4teen peloteltu Suomen kylmill\u00e4 keleill\u00e4\u2026 Kuva HKTL-arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n

Matkalla pohjoiseen<\/h2>\n

Kanslistin teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4dyin erilaisten sijaisuuksien j\u00e4lkeen uskontotieteen lehtoriksi vuonna 1991 humanistiseen tiedekuntaan, jossa p\u00e4\u00e4sin opettelemaan opettamista.<\/p>\n

Etnografiset kentt\u00e4ty\u00f6kurssit olivat hauskoja \u2013 opiskelijat tekiv\u00e4t haastattelu- ja havainnointitutkimusta sovitusta kohteesta ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4in kentt\u00e4ty\u00f6n makuun.<\/p>\n

Yhten\u00e4 vuonna kentt\u00e4kurssille ilmoittautui melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 sosiologian opiskelijoita yhteiskuntatieteellisest\u00e4 tiedekunnasta. Olisivat kuulemma kiinnostuneita t\u00e4llaisesta etnografisesta kentt\u00e4kurssista. Hyvinh\u00e4n he p\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t, joskin sain paiskoa tuplam\u00e4\u00e4r\u00e4n t\u00f6it\u00e4, kun ohjattavia ja arvioitavia oli kaksin verroin. Seuraavana vuonna saimme todistaa, miten sosiologit olivat aloittaneet oman kentt\u00e4kurssinsa, eli kyse olikin tavanomaisesta teollisuusvakoilusta, ei pelk\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4n tahdon vierailusta\u2026<\/p>\n

Joskus 1990-luvulla suunnittelimme folkloristiikan tuntiopettajan Pasi Engesin<\/strong> ja kansatieteen assistentin Markku Teinosen<\/strong> kanssa kentt\u00e4kurssin j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 Kevolla, josta olisi kohtuullinen matka Tenojoen varren saamelaiskyliin. Rahtasimme julkisilla kulkuv\u00e4lineill\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n saunomistarvikkeita Kaamasentiet\u00e4 Kevolle ja totesimme, ett\u00e4 ei tule onnistumaan. \u201dMatkalla pohjoiseen\u201d, kuten meist\u00e4 jokainen jossain vaiheessa. Tuolloin 1990-luvulla sit\u00e4 ei viel\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 Juha Vainion laulu tarkoittaa kolmekymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n

\"Haalarimerkki,
Amazoniassa kerrotaan tarinaa maagisesta vaaleanpunaisesta jokidelfiinist\u00e4, joka voi sairastuttaa tai kaapata mukaansa varomattoman ihmisen. Kerroin vuosien mittaan tarinaa uskontotieteen ja kulttuurien tutkimuksen eri kursseilla sen verran moneen kertaan, ett\u00e4 vaaleanpunainen jokidelfiini p\u00e4\u00e4tyi opiskelijaj\u00e4rjest\u00f6mme haalarimerkiksi.<\/figcaption><\/figure>\n

Kandiseminaarin t\u00e4htihetki\u00e4<\/h2>\n

Kandiseminaari on periaatteessa mukavaa ohjattavaa \u2013 menn\u00e4\u00e4n porukalla tutkimuksen maailmaan ja opiskelijat tekev\u00e4t omat projektinsa. Tunnelma on toiveikas ja valoisa, ei niin pingottunut kuin maisteriseminaarissa, jossa ollaankin jo l\u00e4hell\u00e4 (opiskelujen) lopun aikoja.<\/p>\n

Olen kandiseminaarissa tutustunut opiskelijoiden avustuksella moniin sellaisiin aiheisiin, jotka olisivat varmaan muuten j\u00e4\u00e4neet v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle, kuten balttilaisen ukkosenjumala Perkunaksen alueelliset variaatiot, Ken Wilberin AQAL-malli, uskonnollinen teko\u00e4ly, luonnonmukainen kotisynnytys, kiviterapia tai Vanhan Rauman kummituskierrokset. N\u00e4ist\u00e4 Perkunas-kanditutkielman tekij\u00e4 Tuomas Martikainen<\/strong> p\u00e4\u00e4tyi uskontotieteen professoriksi, ja Ken Wilberin AQAL-mallista kirjoittaneen JP Jakosen<\/strong> kanssa p\u00e4\u00e4dyin kirjoittamaan monta yhteist\u00e4 artikkelia ja pari kirjaa, joista uusin, Kest\u00e4v\u00e4 henkinen kehitys,<\/em> ilmestyy sopivasti syksyll\u00e4 2025 juhlistamaan 40-vuotista uraohjusuraani (https:\/\/stressivapaajohtaja.fi<\/a> ).<\/p>\n

Rituaaleja ja voimaannuttavaa musiikkia<\/h2>\n

Kandiseminaarilaisille on toisinaan tarjottu my\u00f6s rituaaleja yhteishengen vahvistamiseksi. Piispankatuun tutustumiseen kuuluivat Pietari Kalmin tammen kiert\u00e4minen my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n seminaarionnen edist\u00e4miseksi ja vierailu Donner-instituutissa Piispankatu 13:ssa. Donner-instituutti Humanisticum-rakennuksessa oli Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen: uskontojen tutkimukseen erikoistunut kirjasto ja tutkimuslaitos, jossa uskontotieteen opiskelijaa kohdeltiin kuin kuningasta tai kuningatarta.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 vaiheessa oli trendik\u00e4st\u00e4 kuunteluttaa kandiopiskelijoilla ajattelua edist\u00e4v\u00e4\u00e4 musiikkia, erityisesti Mozartia. Itse en koskaan Mozartista perustanut ja valitsin seminaarin alkuun Richard Wagnerin Siegfriedin hautajaismarssin oopperasta G\u00f6tterd\u00e4mmerung<\/em> eli Jumalten tuho. Musiikki ainakin teki vaikutuksen, syntyi harras tunnelma ja vain osa kyynelehti. Joka tapauksessa tuli selv\u00e4ksi, ett\u00e4 nyt oli tosi kyseess\u00e4.<\/p>\n

Musiikki puhuttelee meit\u00e4. Kerran yksi kentt\u00e4kurssin ryhm\u00e4 teki havainnointiharjoituksen hard core -punkin konsertista otsikolla \u201dHC Punk \u2013 nopea tie toiseuteen\u201d. Muuten hyv\u00e4, mutta sain raportin kylki\u00e4isen\u00e4 C-kasetin, jota piti kuunnella, ainakin jonkin verran. Yritin, ettei musiikki vaikuttaisi alentavasti arvosanaan.<\/p>\n

Intohimoa musiikkiin oli tarjolla my\u00f6s opiskeluaikana, kun asuin samassa soluk\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 oikeustieteen opiskelijan Heikki Wuoriston<\/strong> ja biokemian opiskelija Juha Hurmeen<\/strong> kanssa. Juhasta tuli sitten my\u00f6hemmin kuuluisa kirjailija ja teatteriohjaaja, jota mm. tulisieluksi on tituleerattu. Tulisieluista oli jo biokemian opiskelijan suhtautuminen musiikkiin. Vain Bob Dylan, Beatles tai Tuomari Nurmio kelpasivat Juhalle. Itse kuuntelin viereisess\u00e4 huoneessa aika eteerisi\u00e4 progekappaleita, ja Juha antoi kyll\u00e4 kuulua, ett\u00e4 k\u00e4rsimys oli siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n

Toin soluasuntoon mukanani my\u00f6s poikkihuilun, jolla hinkkasin samoja melodianp\u00e4tki\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut hyv\u00e4. Vaihdoin huilun 12-kieliseen akustiseen kitaraan, jolla s\u00e4estin muutamaa osaamaani laulunp\u00e4tk\u00e4\u00e4. V\u00e4limme Juhan kanssa olivat koetuksella, mutta selvittiin siit\u00e4.<\/p>\n

Hyvi\u00e4kin muusikonalkuja oli tarjolla. Wuoriston Heikin kaveri, toinen oikeustieteen opiskelija Toijalasta, eli Vesa Sirkesalo<\/strong> k\u00e4vi k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4mme usein ja esitteli kerran pikkuveljens\u00e4 Akin<\/strong>, joka toisin kuin me muut ihan oikeasti osasi soittaa ja laulaa.<\/p>\n

\"Nuoria
Tein v. 2005 haastatteluja mets\u00e4nhaltijaan liittyen ja kysyin vanhemmalta informantilta haltijan ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4. Paikalla oli nuoria miehi\u00e4, jotka antoivat t\u00e4m\u00e4n kuvan. Mets\u00e4nhaltija on oikeassa yl\u00e4kulmassa. Kuva HKTL-arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n

Julkaisuja ja hankkeita<\/h2>\n

Tieteess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tahkota julkaisuja, muuten vaipuu unholaan. Julkaisin joinakin vuosina tosi paljon, panostaen enemm\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kuin laatuun. Katso huviksesi: https:\/\/mattikamppinen.wordpress.com\/publications\/.<\/a><\/p>\n

Muutama helmi julkaisujeni joukosta ansaitsee erityisen maininnan:<\/p>\n

Hasse Karlssonin<\/strong> kanssa kirjoittamamme artikkeli \u201cBiological psychiatry and reductionism: empirical findings and philosophy\u201d, joka julkaistiin\u00a0The British Journal of Psychiatry<\/em>\u00a0-journaalin p\u00e4\u00e4kirjoituksena, on siin\u00e4 mieless\u00e4 erikoinen artikkeli, ett\u00e4 se on ainakin tieteenfilosofisilta p\u00e4\u00e4teeseilt\u00e4\u00e4n edelleen ajankohtainen, 30 vuotta julkaisun j\u00e4lkeen. Monestakaan tieteellisest\u00e4 artikkelista ei voi sanoa samaa. Tajunnan ja aivojen suhde, emergenssi ja monitasoinen materialistinen ontologia ovat kanssamme, tahdoimme sit\u00e4 tai emme.<\/p>\n

Samoissa maisemissa liikumme JP Jakosen<\/strong> kanssa artikkelissa \u201dSystems thinking, spirituality and Ken Wilber \u2013 Beyond New Age\u201d (https:\/\/journal.fi\/ar\/article\/view\/67570<\/a>), joka avaa kauniita maisemia monitasoiseen ja ihmeelliseen kokonaisuuksien ja osien todellisuuteen. Suomeksi samalla asialla ja yleistajuisemmin on kirjamme Kokonaisuuden n\u00e4kemisen taito<\/em>, joka on syyst\u00e4kin loppuunmyyty (https:\/\/basambooks.fi\/sivu\/tuote\/kokonaisuuden-nakemisen-taito\/1785928<\/a> ).<\/p>\n

\"Mets\u00e4nhaltija.\"
Ja t\u00e4ss\u00e4 suurennos tuosta oliosta\u2026 Kuva HKTL-arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n

Helmien lis\u00e4ksi l\u00f6ytyy tieteellist\u00e4 debattia ja kehnoja kirjoituksia, joita ei olisi kannattanut kirjoittaa. Mutta minne p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t tieteelliset julkaisut? Osa p\u00e4\u00e4tyy vertauskuvallisesti pitkospuiksi tieteen polun sill\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4, josta aika on ajanut ohi \u2013 uutta pitkospuuta tehd\u00e4\u00e4n tulevaisuudessa. Osa ei kelpaa edes pitkospuiksi.<\/p>\n

Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita minulla oli kaiken kaikkiaan kahdeksan, mik\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n koko tiedekunnan enn\u00e4tys. Aikansa kutakin.<\/p>\n

Uskontotieteen tuotekehitysosasto<\/h2>\n

Olin vuosituhannen vaihteessa muutaman vuoden Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, jossa oli tilaisuus kohdata merkitt\u00e4vi\u00e4 ajattelijoita, kuten Pentti Malaska<\/strong>, Markku Wilenius<\/strong>, Anita Rubin<\/strong> ja Jari Kaivo-oja<\/strong>, muutaman mainitakseni. Professori Malaska palkkasi meid\u00e4t nelj\u00e4 johtamaansa Akatemian rahoittamaan FUTU-hankkeeseen. Olin kovin kriittinen tulevaisuuden tutkimuksen filosofisiin l\u00e4ht\u00f6kohtiin ja menetelmiin n\u00e4hden, joten Malaska totesi tovin kuunneltuaan, ett\u00e4 hankkeelle muodostetaan johtoryhm\u00e4, jonka puheenjohtajana voisin toimia. Nerokas veto \u2013 n\u00e4in kriittinen energiani kanavoituisi rakentavasti, hankkeen edist\u00e4miseen.<\/p>\n

Kauppakorkeakoulu oli tuohon aikaan oma erillinen korkeakoulunsa, ja tapasin paljon innostavia professoreita ja tutkijoita, joille sidosryhm\u00e4ty\u00f6 ja tuotekehitys olivat keskeisi\u00e4 tutkimuksen ajureita. Minulta kysyttiin usein, mit\u00e4 tein aiemmin Turun yliopistossa, ja kehitin vastauksen: olin uskontotieteen lehtorina tuotekehitysosastolla, tekem\u00e4ss\u00e4 erilaisista perinteen aineksista parempia ajattelun ty\u00f6kaluja. Itse\u00e4\u00e4n toteuttava ennustus, joka kirkastui viimeist\u00e4\u00e4n Kokonaisuuden n\u00e4kemisen taito<\/em> -kirjassa.<\/p>\n

Yll\u00e4tyksi\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 suhteessa<\/h2>\n

Yliopisto on kompleksinen kokonaisuus, ja toisinaan hyv\u00e4\u00e4 tarkoittavat uudistukset p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t yll\u00e4tyksiksi, joiden laannuttua ihmettelee, mit\u00e4 oikein tapahtui, vaikka suhde olisi jo jatkunutkin kymmeni\u00e4 vuosia.<\/p>\n

Yksi t\u00e4llainen yll\u00e4tys oli Toimintak\u00e4sikirja<\/em>, johon piti purkaa ja avata vuokaavioiksi kaikki silloisen kulttuurien tutkimuksen laitoksen kannalta keskeiset toiminnat, kuten perusopintojen opetus, tutkimus, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko viransijaisten rekrytoinnissa, paloturvallisuus, tutkielmien hyv\u00e4ksyminen ja riskienhallinta, muutaman mainitakseni. Min\u00e4 sain teht\u00e4v\u00e4kseni riskienhallinnan kirjoittamisen auki, ja vier\u00e4htih\u00e4n siin\u00e4 muutama ty\u00f6viikko. Lopulta laitoksen toimintak\u00e4sikirja valmistui, eik\u00e4 siit\u00e4 kuultu sen j\u00e4lkeen mit\u00e4\u00e4n. Hienoa!<\/p>\n

Toinen yll\u00e4tys oli \u201doppimistulos\u201d, ruotsiksi inl\u00e4rningsresultat, englanniksi learning outcome, joka piti sijoittaa ja avata kurssien yhteyteen, sis\u00e4ll\u00f6n ja tavoitteiden lis\u00e4ksi. Kollegat filosofiassa totesivat, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kurssin sis\u00e4lt\u00f6 ja tavoitteena on sis\u00e4ll\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4minen ja oppimistuloksena \u2013 jos kaikki menee hyvin \u2013 on se, ett\u00e4 opiskelija ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n. Muutaman tuskaisen viikon tai kuukauden j\u00e4lkeen \u201doppimistulos\u201d katosi sanastosta.<\/p>\n

Yksinkertainen on kaunista, v\u00e4hemm\u00e4n on enemm\u00e4n!<\/p>\n

Nyt, ikuisesti, Turku<\/h2>\n

Turun yliopisto ja tietenkin Turku ovat tarjonneet juhlavat puitteet ty\u00f6uralle. Turun akateemisen historian alku sijoitetaankin Turun Akatemian perustamiseen, vuoteen 1640.<\/p>\n

Samaan aikaan, kun 40-vuotinen ty\u00f6urani jatkuu yliopistolla, Turun kaupungin 800-vuotisjuhla on kulman takana ja keskustelua on k\u00e4yty tuon historian alkamisesta eli siit\u00e4, milloin Turku on perustettu.<\/p>\n

Tied\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, mutta juhlavuoden tunnuslause \u201dNyt, ikuisesti, Turku\u201d onnistuu sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmeen sanaan kaksi kronologista ansaa, joista jo kirkkois\u00e4 Augustinus varoitti: Ensinn\u00e4kin, nykyhetki on sen verran kapea paikka, ettei siihen mahdu ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n turkulaista. Ota mik\u00e4 tahansa ajanjakso ja poista siit\u00e4 kaikki nykyhetkeen kuulumattomat menneisyydet ja tulevaisuudet, niin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 jotakin, jolla ei ole kestoa. Siell\u00e4 ei juhlita. Toiseksi, ikuisuus jatkuu loputtomiin. Onko Turku olemassa vaikkapa 3 miljoonan tai 3 miljardin vuoden kuluttua? Kyl maar.<\/p>\n

Kaikista maailman kaupungeista, jumaluusoppineita vilisev\u00e4 ja arkkipiispan istuinta kaitseva Turku on se, jossa Augustinuksen varoituksia ei ole kuultu. Siksi meit\u00e4 aikak\u00e4sitysten kulttuurisidonnaisuutta tutkineita etnokronografeja tarvitaan vastakin.<\/p>\n

Kirjoittaja on uskontotieteen yliopistonlehtori.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Me Turun yliopiston ty\u00f6ntekij\u00e4t olemme uraohjuksia \u2013 osa on lentoradan alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4, kiit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 45 asteen kulmassa kohti korkeuksia, osa on siell\u00e4 korkealla jossakin, kirkkaasti valaistulla ja tasaisella ylimm\u00e4ll\u00e4 portaalla tuottamassa hyv\u00e4\u00e4 hallintoa, tilapalveluita, kahmimassa rahoitusta tai tehtailemassa julkaisuja yksi toisensa per\u00e4\u00e4n….<\/p>\n","protected":false},"author":4700,"featured_media":11050,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_kad_blocks_custom_css":"","_kad_blocks_head_custom_js":"","_kad_blocks_body_custom_js":"","_kad_blocks_footer_custom_js":"","_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","wds_primary_category":0,"footnotes":""},"categories":[59],"tags":[2353,239,257],"class_list":["post-11049","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-henkilokunta","tag-hiiskuttua","tag-hkt-laitos","tag-uskontotiede"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":11049},"taxonomy_info":{"category":[{"value":59,"label":"Henkil\u00f6kunta"}],"post_tag":[{"value":2353,"label":"Hiiskuttua"},{"value":239,"label":"HKT-laitos"},{"value":257,"label":"uskontotiede"}]},"featured_image_src_large":["https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2025\/08\/matti-kamppinen-533x300.jpg",533,300,true],"author_info":{"display_name":"Matti Kamppinen","author_link":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/author\/hemameutufi\/"},"comment_info":0,"category_info":[{"term_id":59,"name":"Henkil\u00f6kunta","slug":"henkilokunta","term_group":0,"term_taxonomy_id":59,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":105,"filter":"raw","cat_ID":59,"category_count":105,"category_description":"","cat_name":"Henkil\u00f6kunta","category_nicename":"henkilokunta","category_parent":0}],"tag_info":[{"term_id":2353,"name":"Hiiskuttua","slug":"hiiskuttua","term_group":0,"term_taxonomy_id":2356,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":971,"filter":"raw"},{"term_id":239,"name":"HKT-laitos","slug":"hkt-laitos","term_group":0,"term_taxonomy_id":239,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":52,"filter":"raw"},{"term_id":257,"name":"uskontotiede","slug":"uskontotiede","term_group":0,"term_taxonomy_id":257,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":87,"filter":"raw"}],"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11049","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4700"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11049"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11049\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11064,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11049\/revisions\/11064"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/media\/11050"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11049"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11049"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11049"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}