{"id":1548,"date":"2015-11-02T12:06:00","date_gmt":"2015-11-02T10:06:00","guid":{"rendered":"http:\/\/hiiskuttua.utu.fi\/?p=1548"},"modified":"2024-05-14T12:22:40","modified_gmt":"2024-05-14T09:22:40","slug":"herttuatar-puutarhassaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/herttuatar-puutarhassaan\/","title":{"rendered":"Herttuatar puutarhassaan"},"content":{"rendered":"<p>V\u00e4ittelin kes\u00e4kuun alussa Suomen historian oppiaineessa v\u00e4it\u00f6skirjallani <a href=\"http:\/\/www.doria.fi\/handle\/10024\/104609\"><em>Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja h\u00e4nen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa<\/em><\/a><em>.<\/em> V\u00e4it\u00f6skirjassani tutkin 1800-luvun alussa Viipurissa el\u00e4neen varakkaan kauppiaanlesken kulutusvalintoja statuskuluttamisen k\u00e4sitteen avulla.<\/p>\n<p><a href=\"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\" size-medium wp-image-1551 alignleft\" src=\"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2-204x300.jpg\" alt=\"OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2\" width=\"204\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2-204x300.jpg 204w, https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2-155x228.jpg 155w, https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2-360x528.jpg 360w, https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva2.jpg 545w\" sizes=\"auto, (max-width: 204px) 100vw, 204px\" \/><\/a><\/p>\n<p><strong>Muotitietoinen maahanmuuttaja-kuluttaja<\/strong><\/p>\n<p>V\u00e4it\u00f6stutkimuksessani tulin siihen lopputulokseen, ett\u00e4 ostosten taustalla oli aina jokin motiivi, joka saattoi olla aseman osoittamisen lis\u00e4ksi my\u00f6s muodinmukaisuuden paine, hyv\u00e4 maku, j\u00e4ljittelynhalu tai tarve erottautua ja siten luoda tai vahvistaa omaa tai ryhm\u00e4n identiteetti\u00e4 ja sosiaalista ja kulttuurista p\u00e4\u00e4omaa. Kuluttamisen motiivina saattoi olla my\u00f6s mukavuudenhalu tai omat, henkil\u00f6kohtaiset mieltymykset, jotka Marie Hackmanin (1776\u20131865) kohdalla n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t eritoten Herttualan puutarhaan tehdyiss\u00e4 hankinnoissa. Marie Hackmania kutsuttiinkin \u201dkukkakaalien ja artisokkien herttuattareksi\u201d er\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hdeaineistooni kuuluneessa muistelmakirjoituksessa. Kahdensadan vuoden takaa paljastui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n muotitietoinen, kosmopoliitti kuluttaja, jonka kuluttamisessa s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyden eetos ei mill\u00e4\u00e4n tavalla noussut esille.<\/p>\n<p>Kuluttaminen tutkimusaiheena juontaa juurensa nykyaikaan. T\u00e4m\u00e4kin aika etsii Yrj\u00f6 Blomstedtin sanoin \u201dmenneisyyden peilist\u00e4 omaa kuvajaistaan\u201d. Valtiovalta kehottaa meit\u00e4 kuluttamaan, jotta kansantalouden rattaat pysyisiv\u00e4t py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4. Toisaalta suomalaisia on aina pidetty s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isin\u00e4 ja kansallinen identiteettimme on rakentunut niukkuuden eetokselle. V\u00e4it\u00f6stutkimukseni pohjalta uskallan esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tavaroita oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon saatavilla jo 1700-luvun loppupuolella niille, joilla oli rahaa k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n. Viipurissa, vain 150 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Pietarista, shoppailuhaluinen kuluttaja saattoi helposti tehd\u00e4 ostoksia rahavarojensa rajoittimissa. Lis\u00e4ksi ulkomaankauppaan kytk\u00f6ksiss\u00e4 olevat kauppiaat saattoivat tuottaa maahan haluamiaan tavaroita palaavien laivojen mukana. Englantilaiset muotitavarat, kuten Wedgwoodin posliini tai painetut puuvillakankaat, saksalaiset oluet ja ranskalaiset viinit, espanjalainen oliivi\u00f6ljy ja Kaukoid\u00e4n mausteet aina soijaa ja ketsuppia \u2013 joka tuolloin tarkoitti tietynlaista osterikastiketta \u2013 my\u00f6ten tulivat tutuiksi. Vaikutteita saatiin paitsi Pietarin kaupoista ja puodeista niin my\u00f6s lukemalla lehti\u00e4 ja vaihtamalla tietoa yst\u00e4vien kanssa kirjeitse. Varakkaat, kosmopoliitit perheet eiv\u00e4t siis el\u00e4neet miss\u00e4\u00e4n perifeerisess\u00e4 eristyksess\u00e4, vaan vaikutteita otettiin ja annettiin aktiivisesti. T\u00e4m\u00e4n mahdollisti yhteinen kieli, saksa, joka oli tutkimani Hackmanin \u00e4idinkieli. Meill\u00e4 on siis ollut maahanmuuttajista muodostuneita yhteis\u00f6j\u00e4 jo aiemminkin. Niin Marie Hackmanin is\u00e4 kuin puolisokin olivat tulleet Viipuriin etsim\u00e4\u00e4n onneaan, sill\u00e4 yliopistokoulutusta saaneina, mutta syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n vaatimattomista kauppias- ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isperheist\u00e4 kotoisin olevina, heille ei l\u00f6ytynyt omaa vihre\u00e4\u00e4 oksaa kotiseuduillaan Saksassa.<\/p>\n<p>Viipurissa Marie Hackman jatkoi is\u00e4ns\u00e4 ja miehens\u00e4 kuoltua n\u00e4iden liiketoimia myyden puutavaraa Englantiin ja Manner-Eurooppaan ja tuoden maahan suolaa ja siirtomaatavaroita. H\u00e4n omisti laivoja, sahoja ja teollisuuslaitoksia, kuten esimerkiksi Havin kynttil\u00e4- ja saippuatehtaan, osan T\u00f6\u00f6l\u00f6n sokerista ja Nurmin hienotaetehtaan, jossa tehtiin veitsi\u00e4 ja muun muassa luistimenteri\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n Hackman-tuotemerkill\u00e4 leimattuja keitti\u00f6ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4 ja Havin kynttil\u00f6it\u00e4 tai serviettej\u00e4 l\u00f6ytyy varmaan kaikista suomalaiskodeista. T\u00e4st\u00e4 huolimatta emme juurikaan tied\u00e4 millaisia ihmisi\u00e4 Hackmanit tai etenk\u00e4\u00e4n firmaa vuosina 1807\u20131865 johtanut Marie Hackman oli. V\u00e4it\u00f6skirjassani halusinkin l\u00e4hesty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yksityishenkil\u00f6n\u00e4, enk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n perehty\u00e4 liiketoimiin, mik\u00e4 olisi helposti johtanut perinteisen taloushistorian kirjoittamiseen. Kuluttaminen tuntui tarjoavan uudenlaisen, l\u00e4hdemateriaalistani kumpuavan n\u00e4k\u00f6kulman tutustua Marie Hackmaniin.<\/p>\n<figure id=\"attachment_1550\" aria-describedby=\"caption-attachment-1550\" style=\"width: 300px\" class=\"wp-caption alignright\"><a href=\"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva1.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-medium wp-image-1550\" src=\"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/OPIN_Ij\u00e4s_Kuva1-300x225.jpg\" alt=\"Hackman &amp; kumppaneiden vuonna 1909 rakennettu liiketalo Viipurissa. Kuva: Wikimedia Commons.\" width=\"300\" height=\"225\" \/><\/a><figcaption id=\"caption-attachment-1550\" class=\"wp-caption-text\">Hackman &amp; kumppaneiden vuonna 1909 rakennettu liiketalo Viipurissa. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n<p><strong>Kuluttajuutta tutkimassa<\/strong><\/p>\n<p>Kuluttamista ei meill\u00e4 Suomessa ole juuri tutkittu historiantutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmista. T\u00e4m\u00e4 on s\u00e4\u00e4li, sill\u00e4 muualla maailmassa kuluttamista on tutkittu sek\u00e4 kulttuuri- ett\u00e4 sosiaalihistorian n\u00e4k\u00f6kulmista jo vuosikymmeni\u00e4. Arvelisin, ett\u00e4 meill\u00e4 vallitseva taloushistoriaa painottava historiantutkimuksen traditio pit\u00e4\u00e4 etenkin yksitt\u00e4iseen ihmiseen tai perheeseen kohdistuvaa kulutustutkimusta tuloksiltaan liian monitulkintaisena eik\u00e4 esineiden sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 viestej\u00e4 tai niihin liittyvi\u00e4 arvolatauksia ole katsottu tutkimisen arvoiseksi.<\/p>\n<p>Aineisto, jota tutkimuksessani k\u00e4ytin, koostuu perheen tilikirjoista ja kirjeist\u00e4. Tilikirjoista on mahdollista koostaa ryhmiteltyj\u00e4 kulutuskohteita, kuten esimerkiksi ruoka, liikkuminen, koulutus, vaatteet ja niin edelleen. Samantapaisia jaotteluja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s nykyaikainen kulutustutkimus, jota esimerkiksi Tilastokeskus harrastaa. Toisin sanoen taloushistoria ja kulutushistoria voisivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 toisistaan monia mielenkiintoisia yhtym\u00e4kohtia. Toisaalta historiantutkija voi kuluttamiseen keskittym\u00e4ll\u00e4 avata k\u00e4sityksi\u00e4mme menneisyydest\u00e4 tavalla, jota museon\u00e4yttelyjen esillepanot eiv\u00e4t voi tehd\u00e4. Esinetutkimusta on meill\u00e4 totuttu tekem\u00e4\u00e4n museoissa, mutta n\u00e4yttelyjen puitteissa ei voida perehty\u00e4 kovin syv\u00e4llisesti esineisiin liitettyihin abstrakteihin arvoihin tai ilmi\u00f6ihin. Esimerkiksi voidaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksitt\u00e4inen sinikuvioinen posliinikuppi on valmistettu tietyss\u00e4 paikassa tiettyn\u00e4 ajankohtana ja sen on omistanut tietty ihminen. Me emme ole kuitenkaan tienneet, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n esineen omistaminen on t\u00e4lle ihmiselle merkinnyt tai emme ole pystyneet j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 syit\u00e4, miksi kyseinen kuppi on hankittu. V\u00e4it\u00f6stutkimuksessani pyrin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n kiinni n\u00e4ihin kysymyksiin tutkimalla sit\u00e4, mitk\u00e4 olivat kuluttamisen motiivit.<\/p>\n<p>Tutkimuksessani keskityin hahmottelemaan Marie Hackmanin el\u00e4m\u00e4ntapaa tai identiteetti\u00e4 ja sen heijastumia h\u00e4nen kulutusvalintoihinsa. K\u00e4ytin tutkimuksessani hyv\u00e4kseni Pierre Bourdieun teorioita esimerkiksi kulttuurisesta p\u00e4\u00e4omasta, joka osaltaan selitti kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Nostin esille my\u00f6s tilaan ja sukupuoleen liittyvi\u00e4 kysymyksenasetteluja. Tutkimuksen kohteiksi nousivat kaupunkitalo, maaseudulla sijainnut kartano sek\u00e4 sen puutarha. N\u00e4iss\u00e4 paikoissa kuluttaminen tapahtui ja n\u00e4ihin paikkoihin se kohdistui. Viel\u00e4 tarkemmin nostin esille huonekalu- ja taidehankinnat, puutarhaan tehdyt hankinnat sek\u00e4 ruokailuun liittyv\u00e4n kuluttamisen ruokineen ja astioineen. Lis\u00e4ksi tutkin vaatteita ja muodikkuutta kuluttamisen motiivina. N\u00e4it\u00e4 kulutuskohteita tutkimalla tulin siihen lopputulokseen, ett\u00e4 kuluttamisen taustalla olivat seurael\u00e4m\u00e4n vaatimukset. Brittil\u00e4ist\u00e4 1800-luvun kuluttamista tutkinut Maxine Berg on todennut, ett\u00e4 tuolloin tapahtui \u201drevolution of sociability\u201d ja t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen k\u00e4ynniss\u00e4 my\u00f6s Viipurissa. Seurustelu ja seurael\u00e4m\u00e4 vaativat yh\u00e4 hienovaraisempia viestint\u00e4keinoja aseman- ja s\u00e4\u00e4dynmukaisuudesta ja t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s kulutusvalinnoissa.<\/p>\n<p>Sen sijaan sukupuoli, jota alun pit\u00e4en olin halunnut tutkia, osoittautui miltei mahdottomaksi tutkimuskohteeksi. Ehk\u00e4 onkin niin, ett\u00e4 meid\u00e4n aikamme on kiinnostuneempi sukupuolesta ja naisten tai miesten asemasta ja mahdollisuuksista kuin 1800-luvulla oltiin. Miss\u00e4\u00e4n materiaalissa ei kyseenalaistettu Marie Hackmanin mahdollisuuksia tai kyky\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rahaa. Aviomiehen viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 leikkis\u00e4sti tokaisi, ett\u00e4 minulla on ristini kannettavana, kun Marie-vaimo halusi tilata uusia pukukankaita. Aviomies ei kuitenkaan est\u00e4nyt tai kielt\u00e4nyt hankintoja ja sanailu j\u00e4i miestenv\u00e4liseksi huulenheitoksi, jonka p\u00e4\u00e4tteeksi aviomies tilasi itselleen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n marmorikantisen kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n. Lesken\u00e4 Marie Hackman hallitsi itsen\u00e4isesti tulojaan ja menojaan, joten ainakin myytti kollektiivisesti sukupuolensa vuoksi sorretuista menneisyyden naisista kumoutui taas kerran. Historiantutkijalle t\u00e4m\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta, mutta juteltuani v\u00e4it\u00f6skirjastani esimerkiksi toimittajien tai muiden, historiantutkimuksen kent\u00e4n ulkopuolisten kanssa, tieto otetaan yh\u00e4 vastaan uutena ja ihmeellisen\u00e4. Muotitietoinen, kulutuskykyinen ja -haluinen naiskuluttaja 1800-luvun Suomessa tuntuu siis olevan varsin uusi ajatus suurelle yleis\u00f6lle.<\/p>\n<p><em>Ulla Ij\u00e4s on filosofian tohtori, jonka Suomen historian alaan kuuluva v\u00e4it\u00f6skirja tarkastettiin kes\u00e4kuussa.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>V\u00e4ittelin kes\u00e4kuun alussa Suomen historian oppiaineessa v\u00e4it\u00f6skirjallani Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja h\u00e4nen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa. V\u00e4it\u00f6skirjassani tutkin 1800-luvun alussa Viipurissa el\u00e4neen varakkaan kauppiaanlesken kulutusvalintoja statuskuluttamisen k\u00e4sitteen avulla. Muotitietoinen maahanmuuttaja-kuluttaja V\u00e4it\u00f6stutkimuksessani tulin siihen lopputulokseen, ett\u00e4 ostosten taustalla&#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":1754,"featured_media":1549,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_kad_blocks_custom_css":"","_kad_blocks_head_custom_js":"","_kad_blocks_body_custom_js":"","_kad_blocks_footer_custom_js":"","_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","wds_primary_category":0,"footnotes":""},"categories":[83],"tags":[2353,245],"class_list":["post-1548","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-opinnaytteet","tag-hiiskuttua","tag-suomen-historia"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":1548},"taxonomy_info":{"category":[{"value":83,"label":"Opinn\u00e4ytteet"}],"post_tag":[{"value":2353,"label":"Hiiskuttua"},{"value":245,"label":"Suomen historia"}]},"featured_image_src_large":["https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2015\/10\/BANNERI_OPIN_Ij\u00e4s.jpg",570,290,false],"author_info":{"display_name":"Ulla Ij\u00e4s","author_link":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/author\/aeliirutufi\/"},"comment_info":1,"category_info":[{"term_id":83,"name":"Opinn\u00e4ytteet","slug":"opinnaytteet","term_group":0,"term_taxonomy_id":83,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":97,"filter":"raw","cat_ID":83,"category_count":97,"category_description":"","cat_name":"Opinn\u00e4ytteet","category_nicename":"opinnaytteet","category_parent":0}],"tag_info":[{"term_id":2353,"name":"Hiiskuttua","slug":"hiiskuttua","term_group":0,"term_taxonomy_id":2356,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":971,"filter":"raw"},{"term_id":245,"name":"Suomen historia","slug":"suomen-historia","term_group":0,"term_taxonomy_id":245,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":39,"filter":"raw"}],"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1548","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1754"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1548"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1548\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10159,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1548\/revisions\/10159"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1549"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1548"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1548"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1548"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}