Kello oli jo kymment\u00e4 vaille viisi, mutta Lauri seisoi edelleen vanhempiensa huoneen kokovartalopeilin edess\u00e4. H\u00e4n tuijotti suurilla ruskeilla silmill\u00e4\u00e4n peiliin ja keskittyi tarkkaavaisesti kamman liikkeisiin. Hiuslakan k\u00e4ry korvensi silmi\u00e4. Viimeinen veto, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n suortuva en\u00e4\u00e4 sojottanut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Sivut olivat juuri sopivan lyhyet ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva ananast\u00f6yht\u00f6 taipui t\u00e4ydellisesti taakse. Lauri heitti kamman tyytyv\u00e4isen\u00e4 huoneen p\u00f6lyiseen nurkkaan ja viiletti portaita alakertaan. Vanhan rintamamiestalon lattialaudat narisivat. H\u00e4n lis\u00e4si vauhtia ja hypp\u00e4si viimeisen askelman yli. Vihre\u00e4 puulattia paukahti. Se oli kulunut liitoksistaan niin pahasti, ett\u00e4 sen mets\u00e4nvihre\u00e4 maali hilseili paljastaen altaan iloisesti virnist\u00e4v\u00e4n keltaisen v\u00e4rin. Alakerran kylpyhuone oli ainut tila, mink\u00e4 Laurin is\u00e4 oli saanut remontoitua \u00e4idin kuoleman j\u00e4lkeen, kaikki muu sai pysy\u00e4 entisell\u00e4\u00e4n. Vanhat kuluneet huoneet muistuttivat sinapinkeltaisia tapetteja liister\u00f6iv\u00e4st\u00e4 \u00e4idist\u00e4 ja siit\u00e4, kuinka \u00e4idin villasukat tanssivat lautalattialla niin hennosti, ettei kuulunut narahdustakaan.<\/p>\n
Lauri kiiruhti eteiseen ja valitsi kaapista uuden sinikeltaisen tuulitakin, jonka oli saanut 12-vuotis syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi. H\u00e4n katsahti eteisen peiliin: kaksoisleuka ei n\u00e4kynyt pahasti ja maha oli piilossa takin leikkauksen ansiosta. \u201dLoistavaa\u201d, Lauri hymyili tyytyv\u00e4isen\u00e4. Jopa Aliisa oli koulussa huomannut takin ja kehunut \u201dp\u00e4heeksi\u201d. Lauri oli vastannut coolisti, ett\u00e4 se oli ostettu kes\u00e4ll\u00e4 Hesasta. Aurinko oli paistanut, eik\u00e4 l\u00e4ksyj\u00e4k\u00e4\u00e4n tullut yht\u00e4\u00e4n. Kukaan ei ollut sanonut h\u00e4nt\u00e4 miksik\u00e4\u00e4n, miksik\u00e4\u00e4n muuksi kuin Raittilaksi. Lauri Raittilaksi. Kello l\u00f6i viisi ja ovikello soi. Mahassa muljahti: h\u00e4nell\u00e4 oli treffit.<\/p>\n
\u201dMenn\u00e4\u00e4nk\u00f6 tei\u00e4n takapihan kautta sinne kaupalle?\u201d huudahti vaaleahiuksinen, hento tytt\u00f6 n\u00e4hty\u00e4\u00e4n Laurin avaavan oven. Tyt\u00f6n villit kiharat liehuivat tuulessa ja tarttuivat tyt\u00f6n kosteisiin huuliin. Lauri ei vastannut j\u00e4nnitykselt\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, vaan hypp\u00e4si kiviportaat alas ja suuntasi kohti takapihaa. Aliisa oli luokan siistein tytt\u00f6, kaikki pitiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 tai eiv\u00e4t uskaltaneet olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4: h\u00e4n oli luokan kuningatar. Aliisa hymyili Laurille niin leve\u00e4sti, ett\u00e4 pienen tyt\u00f6n kalpeisiin, laihoihin kasvoihin tuli aivan kohtuuttomasti ryppyj\u00e4. Siev\u00e4t juonteet tanssivat kasvoilla kun h\u00e4n hel\u00e4hti nauruun ja katsahti Lauria: tyt\u00f6n silm\u00e4t hehkuivat melkein yht\u00e4 voimakkaasti kuin edess\u00e4 h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4hikaupan valot. Aliisa nauroi Laurin kanssa, ei Laurille.<\/p>\n
\u201dMit\u00e4 s\u00e4 haluut kaupasta?\u201d Lauri yritti kuulostaa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
\u201dJotain tosi makeeta, sokerista, mut ei kirpeet\u00e4. Ei saa tarttuu hampaisiin\u201d, Aliisa kuvaili tiukasti. He saapuivat kaupan viereen, jossa oli vanha leikkipuisto. Sielt\u00e4 Lauri oli l\u00f6yt\u00e4nyt ensimm\u00e4isen kerran fossiilin. H\u00e4n oli k\u00e4\u00e4rinyt sen varovasti vieress\u00e4 kasvavan tammen lehteen ja vienyt \u00e4idille. Nyt Lauri vihasi puistoa. H\u00e4n inhosi sen iloisesti tuulessa heiluvia keinuja, kirkkaan oranssia leikkitaloa ja edelleen fossiilitutkimukseen houkuttelevaa hiekkalaatikkoa. Kaivaukset meniv\u00e4t pilalle kun kauppa rakennettiin, nyt hiekan alta l\u00f6ytyi vain tupakantumppeja ja kermanv\u00e4risi\u00e4 toffeekarkkipapereita.<\/p>\n
Lauri ja tytt\u00f6 pys\u00e4htyiv\u00e4t koivujen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n hiekkakent\u00e4n reunalle. Tyt\u00f6n vaaleat hiukset heiluivat hennosti tuulessa ja hyv\u00e4iliv\u00e4t tyt\u00f6n kasvoja. Lauri nielaisi: \u201dAliisa hei\u2026\u201d<\/p>\n
\u00c4kki\u00e4 maaginen hetki rikkoutui: kent\u00e4n vastakkaiselta puolelta alkoi kuulua moottorin \u00e4\u00e4nt\u00e4. Joukko mopoja kurvasi kent\u00e4lle, ne kaasuttivat ymp\u00e4ri pient\u00e4 hiekkakentt\u00e4\u00e4 kuin n\u00e4lk\u00e4iset bulldogit ja ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t rinkiin sen keskelle. Niit\u00e4 oli nelj\u00e4: kolme mustaa ja yksi punainen. Lauri j\u00e4hmettyi ja katsahti Aliisaa. Tytt\u00f6 oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssaan, ei heid\u00e4n.<\/p>\n
\u201dM\u00e4 j\u00e4\u00e4n tohon puistoon venaan, k\u00e4y s\u00e4 siell\u00e4 kaupassa!\u201d Aliisa huudahti yll\u00e4tt\u00e4en ja l\u00e4hti juoksemaan suoraan laumaa kohti. Ruskea nahkalaukku putosi hiekkakent\u00e4n reunalle ja j\u00e4i odottamaan omistajaansa yht\u00e4 orvosti ja yll\u00e4ttyneen\u00e4 kuin Lauri. H\u00e4n katsoi h\u00e4mmentyneen\u00e4 tyt\u00f6n juoksua, silmiss\u00e4 alkoi kirvell\u00e4. Mopot kurvasivat l\u00e4hemm\u00e4ksi tytt\u00f6\u00e4 ja huomasivat Laurin seisovan kent\u00e4n laidalla. H\u00e4n haistoi inhon bensankatkun l\u00e4vitse. Paksun, leve\u00e4n, m\u00e4r\u00e4n inhon. Lauman silm\u00e4t alkoivat kiilua kuin verikoirilla.<\/p>\n
\u201dLi-ha-bul-la, lihapulla, lihabullaaaa!\u201d kuului vaimea kuoron laulu. Ahdistus tunkeutui \u00e4killisell\u00e4 voimalla Laurin sisuksiin ja hakkasi vatsalaukun seini\u00e4. \u201dEi nyt, ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n.\u201d Lauri j\u00e4hmettyi, eik\u00e4 kyennyt liikkumaan. Alkoi oksettaa.<\/p>\n
Aliisa k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan kent\u00e4n reunalle ja tyt\u00f6n ilme muuttui kiukkuiseksi, kun h\u00e4n huomasi pojan seisovan edelleen paikallaan. Tuuli lakkasi lempe\u00e4n puhalluksensa, Aliisan hiukset valahtivat v\u00e4synein\u00e4 harteille ja j\u00e4iv\u00e4t sojottamaan sinne t\u00e4nne.<\/p>\n
\u201dLihis, etk\u00f6 s\u00e4 kuule vai ootko s\u00e4 tyhm\u00e4? M\u00e4 odotan t\u00e4ss\u00e4 ja s\u00e4 haet mulle namii!\u201d tytt\u00f6 huudahti kiukkuisena. Laurin ilme kalpeni. \u201dLihis?\u201d h\u00e4n sai mutistua ja tuijotti hiljaa vaativan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. Pettymys l\u00e4visti kehon korventaen mahaa entist\u00e4 pahemmin. Painovoima tuntui siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4, teki mieli lyhisty\u00e4 kasaan. Loiste Aliisan silmiss\u00e4 oli muuttunut: se ei ollut yst\u00e4v\u00e4llinen ja l\u00e4mmin, vaan pilkallinen. Tyt\u00f6n kasvot v\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ivalliseen, ryttyiseen hymyyn, joka ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt niin kauniilta ja viattomalta. Se sopi paremmin koirien joukkoon.<\/p>\n
Lauri k\u00e4\u00e4ntyi hitaasti kohti l\u00e4hikaupan loistetta. H\u00e4n k\u00e4veli h\u00e4mmentyneen\u00e4 kaupan pienelle karkkihyllylle ja pohti: \u201dMakeaa, sokeria, ei kirpe\u00e4\u00e4, ei tahmeaa\u2026\u201d Hetken makeita viinikumeja tutkittuaan Lauri nappasi hyllylt\u00e4 kaksi salmiakkip\u00e4\u00e4kallopussia ja heitti ne p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kaupan kassalle. Ne olivat Laurin lempikarkkeja. Ne tarttuivat katkeran suolaisesti hampaisiin kiinni, eiv\u00e4tk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4neet irti, ennen kuin niiden polttava kirpeys oli imeytynyt makuhermoihin. Suolaiset p\u00e4\u00e4kallot maistuivat parhailta. Varsinkin jos ne s\u00f6i yksin, salaa, p\u00e4iv\u00e4kodin katoksen alla. Lauri ei ollut koskaan pit\u00e4nyt makeasta.<\/p>\n
Sara Valli<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kello oli jo kymment\u00e4 vaille viisi, mutta Lauri seisoi edelleen vanhempiensa huoneen kokovartalopeilin edess\u00e4. H\u00e4n tuijotti suurilla ruskeilla silmill\u00e4\u00e4n peiliin ja keskittyi tarkkaavaisesti kamman liikkeisiin. Hiuslakan k\u00e4ry korvensi silmi\u00e4. Viimeinen veto, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n suortuva en\u00e4\u00e4 sojottanut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Sivut olivat…<\/p>\n","protected":false},"author":1754,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_kad_blocks_custom_css":"","_kad_blocks_head_custom_js":"","_kad_blocks_body_custom_js":"","_kad_blocks_footer_custom_js":"","_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","wds_primary_category":0,"footnotes":""},"categories":[65,71,101],"tags":[2353,311],"class_list":["post-1696","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luovat-kirjoittajat","category-lyhytproosa","category-proosa","tag-hiiskuttua","tag-luova-kirjoittaminen"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":1696},"taxonomy_info":{"category":[{"value":65,"label":"Luovat kirjoittajat"},{"value":71,"label":"Lyhytproosa"},{"value":101,"label":"Proosa"}],"post_tag":[{"value":2353,"label":"Hiiskuttua"},{"value":311,"label":"luova kirjoittaminen"}]},"featured_image_src_large":false,"author_info":{"display_name":"Sara Valli","author_link":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/author\/aeliirutufi\/"},"comment_info":0,"category_info":[{"term_id":65,"name":"Luovat kirjoittajat","slug":"luovat-kirjoittajat","term_group":0,"term_taxonomy_id":65,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":65,"filter":"raw","cat_ID":65,"category_count":65,"category_description":"","cat_name":"Luovat kirjoittajat","category_nicename":"luovat-kirjoittajat","category_parent":0},{"term_id":71,"name":"Lyhytproosa","slug":"lyhytproosa","term_group":0,"term_taxonomy_id":71,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":47,"filter":"raw","cat_ID":71,"category_count":47,"category_description":"","cat_name":"Lyhytproosa","category_nicename":"lyhytproosa","category_parent":0},{"term_id":101,"name":"Proosa","slug":"proosa","term_group":0,"term_taxonomy_id":101,"taxonomy":"category","description":"","parent":0,"count":48,"filter":"raw","cat_ID":101,"category_count":48,"category_description":"","cat_name":"Proosa","category_nicename":"proosa","category_parent":0}],"tag_info":[{"term_id":2353,"name":"Hiiskuttua","slug":"hiiskuttua","term_group":0,"term_taxonomy_id":2356,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":971,"filter":"raw"},{"term_id":311,"name":"luova kirjoittaminen","slug":"luova-kirjoittaminen","term_group":0,"term_taxonomy_id":311,"taxonomy":"post_tag","description":"","parent":0,"count":48,"filter":"raw"}],"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1696","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1754"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1696"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1696\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10172,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1696\/revisions\/10172"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1696"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1696"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sites.utu.fi\/soihtu\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1696"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}