![\"Kustaa](\"https:\/\/sites.utu.fi\/hiiskuttua\/wp-content\/uploads\/sites\/107\/2014\/04\/TUTK_Katajam\u00e4ki_Kuva.jpg\")
<\/a>Maahan tarvitaan hyvi\u00e4 neuvoja ja t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi oivallisia tekoja<\/h3>\n
Kustaa Vaasan kuoleman j\u00e4lkeen vuonna 1560 valtaan oli noussut h\u00e4nen vanhin poikansa Erik XIV. Erik ja h\u00e4nen nuorempi veljens\u00e4 Juhana ajautuivat kuitenkin valtataisteluun, jonka seurauksena Juhana vangittiin. Vuonna 1568 puolestaan Juhanan onnistui nousta kuninkaaksi. Ven\u00e4j\u00e4 ja Ruotsi olivat ajautuneet sotaan 1560-luvulla. Samoihin aikoihin maa oli kiinnostunut Baltian herruudesta, jota tavoittelivat my\u00f6s Tanska ja Puola-Liettua. Elisabetin ja Kristoferin avioitumisen aikaan Ruotsi oli pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4rsinyt poliittisesta ep\u00e4vakaudesta ja sotarasituksista. Koska kuninkaallisilla avioliitoilla luotiin ja vahvistettiin poliittisia suhteita, voidaan Elisabetin ja Kristoferin liittoa pit\u00e4\u00e4 runon oivallisena tekona.<\/p>\n
Parin tarina alkaa jo vuodesta 1562, jolloin 13-vuotias Elisabet luvattiin Kristoferille. Avioliitto oli ennalta j\u00e4rjestetty, olihan rakkaus politiikan rinnalla toissijainen avioitumissyy. Avioliiton taustalla olivat ilmeisesti Erikin suunnitelmat lujittaa Ruotsin ja Pohjois-Saksan suhteita ja samalla laajentaa Ruotsin valtaa It\u00e4meren ja Baltian alueella.<\/p>\n
Kuninkaantyt\u00e4r neiti Elisa haluaa osoittaa ikuista rakkautta ja jakaa ilon ja surun Mechelborgin herttuan kanssa<\/h3>\n
Kristoferin yritykset lis\u00e4t\u00e4 omaa vaikutusvaltaansa Baltiassa ep\u00e4onnistuivat pahasti. Kristofer joutui Puola-Liettuassa vangiksi, samalla menett\u00e4en otteensa Elisabetista. Ruotsin hovi luonnollisesti purki kihlauksen vankeusrangaistuksen takia. Kuuden vuoden vankeutensa j\u00e4lkeen Kristofer ilmaisi halunsa jatkaa neuvotteluita. Kuningas Juhana III vastasi Kristoferille, ettei Elisabet ollut en\u00e4\u00e4 kiinnostunut avioliiton solmimisesta. Elisabetin viralliseksi naittajaksi oli Erik XVI:n j\u00e4lkeen vaihtunut Juhana III, jolla oli nyt velvollisuus siskonsa saattamisesta avioliittoon.<\/p>\n
On mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, oliko Elisabet todella muuttanut mielt\u00e4\u00e4n avioliiton suhteen. Todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 syv\u00e4 kiinnostus katoliseen uskontoon ja avioliitto katolilaisen Katarina Jagellonican kanssa saivat Juhanan torjumaan herttuan toisen kosinnan. Erityisesti liittoutuminen katolisten suurmaiden kanssa oli Juhanan mieleen, sill\u00e4 h\u00e4n tarvitsi liittolaisia sotien varalle.<\/p>\n
Elisabetille ei ollut vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sulhasehdokkaita muualta Euroopan hoveista. Juhanan ensisijaisissa suunnitelmissa oli naittaa sisko Toscanan suurherttuan pojan kanssa. Avioliittoneuvottelut saivat kuitenkin uuden k\u00e4\u00e4nteen, kun vuonna 1573 Puola-Liettuan ja my\u00f6hemmin Ranskan kuninkaaksi kruunattiin Henrik III. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Katarina de Medici havitteli Ruotsin, Ranskan ja Puola-Liettuan v\u00e4list\u00e4 liittoumaa, jota olisi edesauttanut avioliitto ruotsalaisen prinsessan kanssa. Vuonna 1575 Ruotsiin saapuikin ranskalainen seurue sopimaan liitosta. Vaikka neuvottelut sujuivat hyvin, Henrik III naikin Lothringenista, nykyisen Koillis-Ranskan alueelta kotoisin olleen prinsessan.<\/p>\n
Elisabetin ja Henrikin avioliitolla olisi ollut kauaskantoisia seurauksia; Elisabet olisi jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kruunattu Ranskan kuningattareksi. T\u00e4m\u00e4 olisi puolestaan parantanut sek\u00e4 Elisabetin, h\u00e4nen sukulaistensa ett\u00e4 koko Ruotsin kuninkaallisen perheen arvoasemaa.<\/p>\n
Kristoferin ei katsottu olevan tarpeeksi varakas el\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen tulevan vaimonsa ja perheens\u00e4 sille kuuluvan arvon mukaisesti. Vuonna 1573 Kristofer my\u00f6nsi tappionsa ja avioitui tanskalaisen prinsessa Dorotean kanssa. Dorotea kuoli kuitenkin \u00e4killisesti j\u00e4tt\u00e4en miehelleen huomattavan perinn\u00f6n. Kristoferin uudelleen aloittamat avioliittoneuvottelut saivat vastustusta sek\u00e4 oman perheen ett\u00e4 Tanskan hovin taholta. H\u00e4n kuitenkin piti tahtonsa ja avioliitosta p\u00e4\u00e4stiin vihdoin sopimukseen.<\/p>\n
Jumala antakoon lempe\u00e4n armonsa ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tavatonta ei tapahdu vaan t\u00e4m\u00e4 ruhtinaallinen liitos tulee yhdistetyksi suotuisana hetken\u00e4 ett\u00e4 kaikki valtakunnassa niin ylh\u00e4iset kuin rahvas saavat t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ikuisen onnen<\/h3>\n
Ruotsissa pidettyjen h\u00e4iden j\u00e4lkeen pari matkusti Mecklenburgiin, jossa juhlamenot jatkuivat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Elisabetin veljelleen Kaarle-herttualle kirjoittamien kirjeiden mukaan el\u00e4m\u00e4 uudessa kotimaassa oli mallillaan. Tiedet\u00e4\u00e4n my\u00f6s, ett\u00e4 Elisabet k\u00e4vi vilkasta kirjeenvaihtoa ajan oppineiden kanssa ja piti erityisen\u00e4 velvollisuutenaan valvoa hovinsa hengellisyytt\u00e4. Avioparilta s\u00e4ilyneen kirjeenvaihdon valossa liitto oli onnellinen. Vaikka 1500-luvun kirjeet ovat t\u00e4ynn\u00e4 muodollisia sananparsia, voi kirjeiss\u00e4 esiintyneiden poikkeuksellisten ja harvinaistenkin ilmausten tulkita kertovan parin rakkaudesta.<\/p>\n
Pari sai vuonna 1584 tytt\u00e4ren, joka nimettiin \u00e4idin\u00e4idin mukaan Margaretaksi. Pitk\u00e4\u00e4n avioliittoa odottaneen herttuaparin onni k\u00e4\u00e4ntyi Kristoferin kuollessa vuonna 1592. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut Elisabet palasi vuotta my\u00f6hemmin Ruotsiin, jossa veljet asettuivat h\u00e4nen virallisiksi huoltajikseen. Elisabet tytt\u00e4rineen kotoutui Norrk\u00f6pingiin saatuaan sielt\u00e4 hallittavakseen maa-alueita. Elisabet kuoli 19. marraskuuta 1597. Vaikka h\u00e4net onkin haudattu Uppsalaan, on parilla yhteinen hautamuistomerkki Schwerinin tuomiokirkossa.<\/p>\n