Leveämmät hartiat vai syvempiä kuiluja? Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet perusopetuksen oppilashuollossa, MONOPS-hanke

Hyvinvointialueiden yhtenä tavoitteena on tarjota nykyistä saumattomampia palvelukokonaisuuksia. Palvelujen integraatioon kohdistuu paljon odotuksia. Vähemmän on kuitenkin kiinnitetty huomiota integraation kääntöpuoleen eli siihen, millaisia uusia kuiluja syntyy eri toimijoiden välille.

Hyvinvointialueiden hartiat ovat leveät, mutta kuntien vastuulla on tulevaisuudessakin monia hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Yksi hyvinvointialueiden ja kuntien yhteisistä tehtävistä on perusopetuksen oppilashuolto.

Työsuojelurahaston vuosina 2022-2024 rahoittama tutkimus kohdistuu moniammatilliseen yhteistyöhön perusopetuksen oppilashuollossa ja sen toteuttavat Turun yliopisto (Sote-akatemia) ja Vaasan yliopisto (sosiaali- ja terveyshallintotiede).

Tutkimuksen teoreettisena perustana ovat moniammatillisen yhteistyön tasot ja sen merkitys työntekijälle sekä yhteistyön systeeminen ja kompleksinen luonne. Onnistunut moniammatillinen yhteistyö nähdään lähtökohtana oppilashuollon tavoitteiden saavuttamiselle sekä oppilashuollossa työskentelevien ammattilaisten työhyvinvoinnille ja työssä viihtymiselle.

Tutkimuksessa tunnistetaan moniammatillisen yhteistyön onnistumistekijät perusopetuksen oppilashuollossa, tuotetaan moniammatillisen yhteistyön käytäntösuosituksia ja arviointityökalu.

Turun yliopisto

Lisätietoja tutkimuksesta

Lähtökohdat

Tutkimus kohdistuu moniammatilliseen yhteistyöhön perusopetuksen oppilashuollossa. Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville sote-, kasvatus- ja opetusalojen ammattilaisille. Sote-ammattilaiset siirtyvät hyvinvointialueille, kun taas opetushenkilöstö toimii vastaisuudessakin kunnissa. Asiantuntijanäkemyksissä on perustellusti kannettu huolta siitä, että eri organisaatiorakenteisiin hajautuvien ammattilaisten yhteistyö vaikeutuu ja vaarantaa oppilashuollon toteuttamista.

Moniammatillisen yhteistyön haasteita on tutkittu paljon. Oppilashuollossa haasteet liittyvät ammattilaisten yhdessä työskentelyyn ja osallisuuden toteutumiseen. Eri alojen ammattilaisten jaettu ymmärrys oppilashuollosta on puutteellista, reaktiivista ja ongelmakeskeistä, minkä vuoksi oppilashuollon on vaikea saavuttaa proaktiivisia ja oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtääviä tavoitteita. Onnistumisten on todettu liittyvän ammattilaisten työhyvinvointiin ja työssä viihtymiseen, voimaantumiseen ja ammatillisen itsetunnon kokemiseen sekä työhön sitoutumiseen. Moniammatillista yhteistyötä ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu osana isoja hallinnollisia reformeja.

Moniammatillisen yhteistyön tarpeesta ei ole erimielisyyttä, mutta käytännön ratkaisuista on pulaa. Yhä kompleksisemmiksi muuttuneissa koulutyöyhteisöissä tarvitaan ratkaisuja moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen johtamiseen. Tällä tutkimuksella edistetään oppilashuollon ammattilaisten työssä onnistumista uudessa hallinto- ja palvelurakenteessa.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistona ovat Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan kuntien (n=34) oppilashuoltosuunnitelmat, jotka analysoidaan laadullisesti dokumenttianalyysillä. Lisäksi toteutetaan verkkokysely kuntien perusopetuksen koulujen oppilashuoltoryhmien jäsenille sekä järjestetään alueelliset asiantuntijapaneelit eDelfoi -menetelmää hyödyntäen.

1) Dokumenttianalyysiä varten kerätään oppilashuollon suunnitelmat tutkimuksen kohteena olevista perusopetuksen oppilaitoksista

2) Analyysin ja aiemman tutkimustiedon perusteella muodostetaan verkkokysely, joka kohdennetaan perusopetuksen oppilashuollon ammattilaisille ja toiminnasta vastaaville .

3) Verkkokyselyn tulosten perusteella muodostetaan anonyymi, 2-3 kierroksinen eDelphi -asiantuntijapaneeli, johon kutsutaan osallistujat hankkeen sidosryhmistä.

4) Tulosten validointityöpajoissa käytetään muun muassa World cafe -työskentelyä, sekä Dotmocracy -fasilitointityökalua.

Tutkimuskysymykset

Miten uusi hallintorakenne muuttaa olemassa olevia moniammatillisuuteen perustuvia työskentelytapoja perusopetuksen oppilashuollossa?

Miten oppilashuollon ammattilaisten moniammatillinen yhteistyö toteutuu tällä hetkellä? Millaisia ovat oppilashuollon ammattilaisten moniammatillista yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät?

Millaista on oppilashuollon ammattilaisten onnistunut moniammatillinen yhteistyö? Mitkä ovat  moniammatillisen yhteistyön onnistumisen menestystekijät?

Millaisia konkreettisia toimia/tekoja tarvitaan oppilashuollon ammattilaisten moniammatillisen yhteistyön onnistumisen turvaamiseksi a) ammattilaisten työssä, b) johtamisessa?

Millaisia käytännönläheisiä suosituksia tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tuottaa tukemaan oppilashuollon ammattilaisten ja oppilashuollosta vastaavien esihenkilöiden ja johtajien onnistunutta yhteistyötä?

Millaisella kysymyksenasettelulla voidaan tunnistaa oppilashuollon moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita? Millaisista elementeistä itsearviointityökalu voi koostua ja mikä on niiden välinen yhteys?

Tutkimuksen odotetut hyödyt

1) Tutkimus auttaa parantamaan perusopetuksen oppilashuollossa työskentelevien ammattilaisten yhteistyötä tuottamalla tietoa moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta sote-uudistuksen luomassa uudessa toimintaympäristössä.

2) Tutkimus tukee sote-uudistuksen onnistumista vahvistamalla palveluintegraatiota moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kautta.

3) Tutkimus tuottaa näyttöön perustuvia käytäntösuosituksia ja arviointityökalun oppilashuollon moniammatillisen yhteistyön onnistumisen varmistamiseksi.

4) Tutkimus tuottaa oppilashuollon toimijoille ennakointikyvykkyyttä moniammatillisen yhteistyön haasteisiin.

Tuloksia voidaan hyödyntää oppilashuollon lisäksi laajasti poikkihallinnollisen yhteistyön johtamisessa ja kehittämisessä sote-, kasvatus- ja opetusaloilla.

Tutkimusryhmä ja yhteistyötahot

Yhteishankkeen toteuttavat Turun yliopisto (Sote-akatemia) ja Vaasan yliopisto (sosiaali- ja terveyshallintotiede & komplektisuustutkimuksen ryhmä).

Tutkimusryhmä

Turun yliopisto
Jaanet Salminen, KT, yliopistonlehtori

Hanna Kallio, TtT, erikoistutkija

Miia Tuominen, FT, tutkimuspäällikkö

Anniina Eklöf, KM, projektityöntekijä

Päivi Rautava, LT, professori

Vaasan yliopisto
Hanna-Kaisa Pernaa, HTT, tutkijatohtori

Juha Lindell, HTT, yliopistonlehtori

Aino Rantamäki, kätilö (YAMK), tohtorikoulutettava

Tomi Niemi, HTM, projektitutkija

Harri Jalonen, FT, professori

Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa.

 

 

Lähteitä

  1. Rautava, M. (2022). Opiskeluhuollon laatua seurattava ja kehitettävä hyvinvointialueilla. Mannerheimin lastensuojeluliiton blogi 18.1.2022. https://www.mll.fi/blogi/opiskeluhuollon-laatua-seurattava-ja-kehitettava-hyvinvointialueilla/
  2. Araneva, M. (2022). Hyvinvointialueet – uhka vai mahdollisuus? SOS-lapsikylä, SOSblogi 18.1.2022. https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2022/01/18/hyvinvointialueet-uhka-vai-mahdollisuus/
  3. Cappella, E., Jackson, D. R., Bilal, C., Hamre, B. K., & Soule, C. (2011). Bridging mental health and education in urban elementary schools: Participatory research to inform intervention development. School Psychology Review, 40(4), 486–508.
  4. Suhola, T. (2017). Asiakaslähtöisyys ja monialainen yhteistyö oppilashuollossa: oppilashuoltoprosessi systeemisenä palvelukokonaisuutena. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 733. Diss. Lappeenranta University of Technology.
  5. Westhues, A., Hanbidge, A. S., Gebotys, R., & Hammond, A. (2009). Comparing the effectiveness of school-based and community-based delivery of an emotional regulation skills program for children. School Social Work Journal, 34(1), 74–95.
  6. Supper, I., Catala, O., Lustman, M., Chemla, C., Bourgueil, Y. & Letrilliart, L. (2015). Interprofessional collaboration in primary health care: a review of facilitators and barriers perceived by involved actors. Journal of Public Health, 37(4), 716–727.
  7. Wiss, K., Halme, N., Hietanen-Peltola, M. & Ståhl, T. (2017). Perusopetuksen opiskeluhuollon tilannekuva 2017 – Yhdenvertaisuus haasteena sekä yksilökohtaisessa että yhteisöllisessä työssä. THL.
  8. Karukivi, J., Leino-Kilpi, H., Kuokkanen, L., Kuusisto, H., Rautava, P., Seppänen, L., Sulosaari, V. & Stolt, M. (2022). Association between work empowerment and interprofessional collaboration among health care professionals working in cancer care settings, Journal of Interprofessional Care, DOI: 10.1080/13561820.2021.1997949
  9. Kuokkanen, l., Suominen, T., Rankinen, S., Kukkurainen, M.-L., Savikko, N. & Doran, D. (2007). Organizational change and work-related empowerment. Journal of Nursing Management, 15, 500-507.
  10. Hinton, D. & Kirk, S. (2015). Teachers’ perspectives of supporting pupils with long-term health conditions in mainstream schools: a narrative review of the literature. Health and Social Care Community, 23, 107-120.
  11. Hynek, KA., Malmberg-Heimonen, I. & Tøge AG. (2020). Improving interprofessional collaboration in Norwegian primary schools: A cluster-randomized study evaluating effects of the LOG model on teachers’ perceptions of interprofessional collaboration, Journal of Interprofessional Care, DOI: 10.1080/13561820.2019.170828117. Erhola, M., Herrala, J. & Hiilamo, H. (2019). Syteen vai soteen asiantuntijoiden avulla. Yhteiskuntapolitiikka, 84(2), 226–231.
  12. Jalonen, H. (2020). Sote-uudistus – kompleksisuusteoreettinen tulkinta. Hallinnon Tutkimus, 39(4), 302–309.
  13. Nyyssölä, K. & Kumpulainen T. (2020). Perusopetuksen ja kouluverkon tulevaisuudennäkymiä. Raportit ja selvitykset 2020:25. Opetushallitus.
  14. Sinervo, T.& Keskimäki, I. (2019). Palveluintegraatiota käytännössä. Mikä edistää ja mikä estää integraatiota? Yhteiskuntapolitiikka, 84(4), 425–433.
  15. Rose, J. & Norwich, B. (2014). Collective commitment and collective efficacy: a theoretical model for understanding the motivational dynamics of dilemma resolution in inter-professional work. Cambridge Journal of Education, 44(1), 59–74.
  16. Heinonen O., Ikonen A-K., Kaivosoja M. & Reina T. (2018). Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi – Selvitys lapsi- ja nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2018.
  17. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. (2020). Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa A. Hujala & H. Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. 215–241.35.
  18. Uhl-Bien, M. & Arena, M. (2017). Complexity leadership: Enabling people and organizations for adaptability. Organizational Dynamics, 46(1), 9–20.

Ota yhteyttä:

Miia Tuominen tutkimuspäällikkö, FT+358 50 303 2529