ICCAP 2026 Krakova: Päivä 1

Antoisasta konferenssimatkasta riittää kerrottavaa useaan blogiin! Tässä postauksessa kokoamme ensimmäisen päivän tapahtumia ICCAP 2026 -konferenssista Krakovasta. Akateemisten sisältöjen ohella kerromme hieman myös ruoka- ja kulttuuriseikkailuistamme, sillä konferenssimatkat ovat loistava tilaisuus katsella maailmaa.

Jenny suositteleekin kiinnittämään konferenssimatkojen suunnittelussa huomiota majoituksen sijaintiin. Olisiko jostain mahdollista kulkea kätevästi sekä tapahtumapaikalle että kaupungin tärkeimmille nähtävyyksille? Jos on joka tapauksessa käveltävä, voisiko kävelymatkan sijoittaa niin, että reitin varrella on mukavaa katseltavaa? Tällä reissulla onnistuimme molemmissa: lyhyt kävely hotellilta yliopistolle kulki Krakovan vanhan kaupungin halki.

Inspiraatiota pitkittäiseen psykoterapiatutkimukseen

Meillä on Borderlines of Self -hankkeessa aineistona kokonainen vuoden kestänyt ryhmäterapiaprosessi, jota on tarkoitus analysoida laadullisesti myös muutosten näkökulmasta, joten ICCAP-konferenssin vuoden 2026 teema “Kuinka psykoterapia toimii: pitkittäisiä näkökulmia” houkutteli meidät lähtemään mukaan. Vaikka salaa ehkä toivoimme, että saisimme konferenssista selvät sävelet tulevaa työtämme varten, kävi pikemminkin niin, että käsityksemme tehtävän vaikeudesta vahvistui. Terapeuttisia muutoksia on jossain määrin mahdollista tavoittaa vuorovaikutusaineistosta, mutta sitä, millaisista ilmiöistä ja yksityiskohdista niitä kannattaisi ensisijaisesti etsiä, ei vielä tiedetä.

Sosiologian professori Steven E. Clayman (University of California) avasi konferenssin plenaarilla, joka käsitteli pitkittäisen keskustelunanalyysin metodologiaa, tai kuten hän tarkensi, keskustelunanalyysiin pohjautuvaa soveltavaa tutkimusta. Clayman linjasi, että vuorovaikutuksella on “tuotantoinfrastruktuuri”, joka pitää sisällään vuorovaikutuksen perusjäsennykset, vastaanottajalähtöisen suunnittelun ja tilannesidonnaisuuden. Vuorovaikutukselliset projektit voivat ajan myötä kehittyä tietynlaisiksi. Esimerkkinä Clayman käytti amerikkalaisten presidenttien lehdistötilaisuuksia vuodesta 1955 vuoteen 2000 (ks. Clayman & Heritage 2002; 2009). Hän osoitti, että journalistien kysymykset ovat vuosien saatossa muuttuneet painostavammiksi ja aggressiivisemmiksi. Plenaarin toisessa osiossa Clayman käsitteli menetyksestä puhumista pariterapiassa, mutta tässä ei ollut pitkittäistä näkökulmaa.

Päivän myöhemmissä esitelmissä muutoksen jäljillä olivat esimerkiksi kliinisen psykologian professori emeritus Jarl Wahlström (Jyväskylän yliopisto) ja teoreettisen psykoanalyysin apulaisprofessori Christian Sell (International Psychoanalytic University Berlin). Wahlström esitteli tapaustutkimuksen, jossa psykoterapia-asiakkaan toimijuus kasvoi ja tunteiden tunnistaminen tarkentui. Sellillä oli aineistonaan peräti neljän vuoden yksilöterapiaprosessi, ja hän tarkasteli terapeutin ja asiakkaan välisen resonanssin muutoksia. Sell käytti indikaattoreina muun muassa terapeutin ja asiakkaan yhdessä tuottamia puheenvuoroja ja asiakkaan osallistumista keskustelun kuljettamiseen.

Persoonallisuushäiriöt terapiavuorovaikutuksessa

Kävimme konferenssilounaalla läheisessä ravintolassa, ja lounaan jälkeen kuulimme esitelmiä, jotka käsittelivät persoonallisuushäiriöitä terapiavuorovaikutuksessa, mikä on juuri Borderlines of Self -hankkeemme ydintä. Psykoterapeutti ja tutkija Bartłomiej Taurogiński (Jagiellonian University ) esitteli itsesyytöksiä ja itsensä puolustelua pariterapiassa, jonka asiakkailla on persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä. Hän kertoi itsesyytösten ilmenevän turvallisissa tilanteissa, kun taas itseen kohdistuvat syytökset kumppanin taholta saavat aikaan puolustelua. Taurogiński kumppaneineen (2023) on aiemmin tutkinut samasta aineistosta myös kumppanista valittamista ja kumppanin syyllistämistä, ja osoittanut, että nimenomaan narsistisia piirteitä omaavilla on taipumus toimia loukkaavasti kumppaniaan kohtaan terapiavuorovaikutuksessa.
Psykiatrian apulaisprofessori Mariusz Furgał (Jagiellonian University) puolestaan esitteli tutkimusta terapeuttisesta allianssista pariterapiassa. Myös hänen aineistossaan asiakkailla oli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Furgał havainnollisti, miten terapeutti puuttui erimielisyyksiin asettumatta suoraan kummankaan osapuolen puolelle.

Borderlines of Self -hankkeen esitelmässä käsittelimme samastumisen osoittamista VideoFacilitation-ryhmäterapiassa. Analysoimme katkelmia, jossa potilaat kommentoivat toistensa videolle puhumia lapsuuden traumaattisia kokemuksia. Keskityimme kommentteihin, joissa toisen kokemusta kommentoidaan kertomalla vastaavista omakohtaisista kokemuksista. Aineistossamme tällaiset kommentit alkavat tyypillisesti jonkinlaisella väitteellä samanlaisesta kokemuksesta (mul on ollu täysin sama). Väitteen jälkeen puhuja tarjoaa evidenssiä samanlaisuudesta, kuten omakohtaisen kertomuksen (second story, ks. Sacks 1992, vol 1: 764–772; vol 2: 249–260; Arminen 2004; Ruusuvuori 2005; Siromaa 2012) tai löyhemmän listauksen yksityiskohdista, joita puhuja pitää samankaltaisina omien kokemustensa kanssa.

Erityisen kiinnostavaa samastumista osoittavissa kommenteissa on tapa, jolla niissä siirrytään rakentamaan jaettua, yhteistä kokemusta. Tästä kerromme lisää tulevassa tutkimusjulkaisussamme, jota Jenny on kirjoittanut kirjoittanut vimmaisesti konferenssin jälkeen. Esitelmästä saamamme palaute oli todella kannustavaa, joten tutkimustyötä on ollut ilo jatkaa!

Vanhan kaupungin lumo

Jo aamulla konferenssipaikalle tallustellessamme ehdimme ihastella vanhan kaupungin keskustoria ja ohitimme Mariankirkon juuri tasatunnin kohdalla niin, että saimme kuulla sen tornista soitetun trumpettimelodian. Hieman eteenpäin käveltyämme löysimme myös Eros Bendato -veistoksen, jota tunnetummin kutsutaan vain ”Pääksi”. Vanhan kaupungin keskustori oli kaunis ja eläväinen paikka, jossa pääsi tutustumaan niin kaupungin historiaan kuin lukuisiin puoteihin ja ravintoloihinkin.
Ensimmäisenä iltana söimme hyvää italialaista ruokaa Sorrento-nimisessä ravintolassa, ja ensimmäisen konferenssipäivän jälkeen löysimme vanhasta kaupungista hieman piilossa olevan buddha-teemaisen paikan, jossa pääsimme maistamaan teeman mukaisia drinkkejä. Pitkän konferenssipäivän jälkeen oli virkistävää nauttia paikan tunnelmasta ja purkaa konferenssin aikana heränneitä ajatuksia. Drinkkien jälkeen päädyimme vielä lähellä olleeseen Moo Moo -ravintolaan syömään täyttävät juustohampurilaiset. Paikkaa ei voi suositella kasvissyöjille eikä esteetikoille (ravintolaa koristivat lihavitriinit, apua…) mutta perinteisen burgerin ystäville se tarjoaa varsin meheviä annoksia. Ruoka oli sekä maukasta että edullista, ja Krakova sopiikin sen takia mainiosti myös ruokaseikkailukaupungiksi.

Jenny ja Kati

Kirjallisuus

Arminen, I. (2004). Second stories: the salience of interpersonal communication for mutual help in Alcoholics Anonymous. Journal of Pragmatics, 36(2), 319–347. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2003.07.001

Clayman, S., & Heritage, J. (2002b). Questioning presidents: journalistic deference and
adversarialness in the press conferences of Eisenhower and Reagan. Journal of Communication, 52(4),749-77.

Clayman, S., & Heritage, J. (2009). Question design as a comparative and historical window into president-press relations.” In M. Haakana, M. Laakso, & J. Lindström (Eds.), Talk in
interaction: comparative dimensions (pp. 299-315). Helsinki: Finnish Literature Society
(SKS).

Ruusuvuori, J. (2005). ”Empathy” and ”sympathy” in action: Attending to patients’ troubles in Finnish homeopathic and general practice consultations. Social Psychology Quarterly, 68(3), 204–222. https://www.jstor.org/stable/4148770

Sacks, H. (1992). Lectures on Conversation, vols. I & II. Blackwell.
Siromaa, M. (2012). Resonance in conversational second stories: a dialogic resource for stance taking. Text & Talk, 32(4), 525–545-. https://doi.org/10.1515/text-2012-0025

Taurogiński, B., Janusz, B., Bergmann, J. R. & Peräkylä, A. (2023). Spectrum of complaints: practices of complaining in therapeutic conversations as a window to spouses’ personalities and couples’ relationships. Frontiers in Psychology, 14:1232594. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1232594