Workshop-matka Osloon

Huhtikuun alussa heti pääsiäisen jälkeen suuntasimme Norjan pääkaupunkiin Osloon tutkimusvierailullle. Matkaan Suomesta lähtivät Jenny, Kati ja Karita. Oslossa tapasimme hankkeen kollaboraattoreita skandinaavisen lingvistiikan professori Marja Etelämäkeä ja kliinisen psykologian professori Erkki Heinosta ja toteutimme yhdessä suunnittelemamme workshopin From disintegration to coherence: How the self is constructed via video-facilitated schema therapy.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme suoraan lentokentältä Oslon yliopistolle. Kokoustimme seminaarihuoneessa, jonka ikkunasta näkyi Holmenkollenin hyppyrimäki. Marjan kanssa pidimme datasession jo viime syksynä Helsingissä, ja Erkin tapasimme Krakovassa, mutta nyt saimme ensimmäistä kertaa molemmat kollaboraattorimme saman pöydän ääreen. Suunnittelimme tulevia tutkimuksia ja katsoimme yhdessä otteita videoaineistosta. Oli hyvin inspiroivaa kuulla vuorotellen lingvistiikan ja psykoterapian asiantuntijan huomioita aineistosta; vuorovaikutuksen tutkiminen on poikkitieteellisissä yhteyksissä valtavan kiehtovaa.

Illalla kävimme Borderlines of Selfin porukan kanssa kävelyllä kuninkaanlinnan puistossa ja meren rannassa. Illallista söimme intialaisessa ravintolassa nimeltä Der Peppern Gror. Ruoka oli yhtä hyvää kuin viini oli kallista. Norjassa kannattaa aina muistaa katsoa hintaa ennen ostopäätöstä. Ja siis ensimmäisenä iltana emme muistaneet.

Toisena päivänä jatkoimme työskentelyä kampuksella. Valmistelimme seuraavan päivän esityksiä ja glossasimme datasessioon tulevan aineistokatkelman. Glossaus on tavallaan kieliopillista kääntämistä, jossa jokaiselle sanalle annetaan sanatarkka käännös ja identifioidaan taivutusainekset. Se on työlästä mutta auttaa (ainakin kielitieteen edustajia) hahmottamaan, miten itselle vieraskielinen ilmaus konkreettisesti rakentuu. Esimerkki:

Koska sää suosi meitä edelleen, kävimme työpäivän jälkeen kiertämässä maailmankuulun Vigeland /Frogner puiston, jossa on nähtävänä yli kaksisataa Gustav Vigelandin veistosta. Veistokset muodostavat neljä kokonaisuutta: sillan, lähteen, monoliitin ja elämänpyörän, joista jokainen on hämmästyttävä. Koska vierailimme varhain keväällä, puiston kasvillisuus ei ollut vielä herännyt, joten patsaat saivat täyden huomiomme. Todennäköisesti puisto on kuitenkin vielä komeampi, kun lehdet ja kukat puhkeavat.

Puiston ikoninen monoliitti on työstetty yhdestä 17 metriä korkeasta graniittikimpaleesta, ja siihen on kaiverrettu 121 toisiinsa kietoutunutta ihmishahmoa. Sen valmistaminen on ilmeisesti vienyt kolmelta veistäjältä 14 vuotta! Siihen nähden väitöskirjat ja tutkimushankkeet tuntuvat hallittavilta ja kevyiltä prosesseilta. Matkan varrelta takaisin hotellille löytyi De La Casa Pasta Bar, josta löytyi sekä valmiita pasta-annoksia että mahdollisuus valita oman annoksen komponentit. Kati testasi ravintolan oman kanapastan, ja Jenny kokeili jälkimmäistä vaihtoehtoa yhdistäen tagliatellen, pinjansiemenpeston ja parmankinkun.

Kolmantena päivänä pääsimme viimein toteuttamaan työpajan Oslon yliopiston tutkijoille ja opiskelijoille. Ensin pidimme kolme esitelmää hybridinä eli niin, että osallistujia oli sekä läsnä salissa että etäyhteyden päässä. Jenny kertoi Borderlines of Self -hankkeesta, Kati väitöskirjasuunnitelmastaan ja Karita aiemmasta tutkimuksestamme, jossa analysoimme VideoFacilitation-menetelmää käyttävää yksilöterapiaa. Iltapäivällä pidimme datasession läsnä olevalle yleisölle. Vaikka meitä oli aika pieni porukka, keskustelu oli vilkasta ja osallistujien havainnoista oli tutkimuksellemme hyötyä.

Jatkoimme keskustelua vielä yhteisen illallisen merkeissä. Tällä kertaa tie vei Lorryyn, joka joka tarjoaa perinteistä norjalaista ruokaa sekä kirjavan ja kaikenkarvaisen taide-elämyksen: ravintola on kattoa myöten taulujen, taidekirjojen ja kummallisten esineiden, kuten täytettyjen eläinten ja posliiniharlekiinien, peitossa. Ravintolan kala-annoksissa maistuivat voi, kerma, herne ja porkkana.

Viimeisenä päivänä ennen lentoa Turkuun teimme vielä yhden retken. Kävelimme oopperatalon katolla, pohdimme mielenterveyttä – ja sairautta Munch-museossa ja pyörähdimme Grünerløkkan kirppari- ja kahvila-alueella. Jenny löysi matkamuistoksi vintage silkkihuivin ja tuliaisiksi kahvipapuja. Kati taas osti tuliaisiksi Freia-suklaata. Aurinko paistoi, ja Oslo tarjoili parastaan. Olisimme viihtyneet pitempäänkin, mutta onneksi tutkimusyhteistyö tuo meidät takaisin seuraavina vuosina. Vi sees igjen, Oslo!

Jenny ja Kati