Tutkimuksen tausta
Mikä on epävakaa persoonallisuushäiriö?
Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja syvälle juurtuneita käyttäytymismalleja, jotka vaikuttavat elämään laaja-alaisesti monilla sen eri osa-alueilla. Ne vaikuttavat niin ihmiseen itseenä kuin hänen lähipiiriinsäkin. Persoonallisuushäiriöt alkavat usein jo lapsuudessa, tai viimeistään nuoressa aikuisuudessa.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi yleisimmistä persoonallisuushäiriöiden muodoista. Se on monimuotoinen itsesäätelyn häiriö, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisen toiminnallisuuteen. Se ilmenee tunnesäätelyn ja ihmissuhteiden vaikeuksina sekä voimakkaana impulsiivisuutena. Tunteiden säätelyn lisäksi epävakaa persoonallisuushäiriö vaikuttaa vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen säätelyyn sekä minuuden kokemukseen. Vihjeitä torjunnasta tai hylkäämisestä aistitaan herkästi vuorovaikutustilanteissa. Potilaiden minäkuva on usein jäykkä, rajoittunut tai epävakaa, ja kielteiset tunteet ovat pinnalla. Mieliala voi vaihdella alakulon, vihaisuuden, ahdistuneisuuden ja ärtyneisyyden välillä. Tapa katsoa itseä ja puhua itselle vaihtelevat hetkestä toiseen.
Epävakaata persoonallisuushäiriötä hoidetaan ensisijaisesti psykososiaalisilla hoitomenetelmillä. Ennuste on hyvä: useampi kuin joka toinen toipuu viiden vuoden kuluessa siten, että diagnoosin kriteerit eivät enää täyty. Hoidon myötä heidän toimintakykynsä elpyy ja masennusoireet lievittyvät. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kannattaa hakea apua mahdollisimman varhain ja matalalla kynnyksellä.
Lue lisää:
Aviram, R. B., Brodsky, B. S., & Stanley, B. (2006). Borderline Personality Disorder, Stigma, and Treatment Implications. Harvard Review of Psychiatry, 14(5), 249–256.
Beeney, J. E., Hallquist, M. N., Ellison, W. D., & Levy, K. N. (2016). Self-Other Disturbance in Borderline Personality Disorder: Neural, Self-Report, and Performance-Based Evidence. Personality Disorders, 7(1), 28–39.
Epävakaa persoonallisuus. (2024). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 23.1.2026. Saatavilla osoitteessa: www.kaypahoito.fi
Fonagy P., Luyten P. (2009). A developmental, mentalization-based approach to the understanding and treatment of borderline personality disorder. Dev Psychopathol. 21(4):1355−1381.
Fonagy, P., Luyten, P., & Bateman, A. (2017). Treating Borderline Personality Disorder With Psychotherapy: Where Do We Go From Here? JAMA Psychiatry (Chicago, Ill.), 74(4), 316–317.
Koivisto M., Korkeila J. (2023). Epävakaa persoonallisuus. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 23.1.2026. Saatavilla osoitteessa: www.terveyskirjasto.fi/dlk00994
Leichsenring F., Leibing E., Kruse J., New AS., Leweke F. (2011). Borderline personality disorder. Lancet 377(9759), 74−84.
Woodbridge, J., Townsend, M., Reis, S., Singh, S., & Grenyer, B. F. (2022). Non-response to psychotherapy for borderline personality disorder: A systematic review. Australian and New Zealand Journal of Psychiatry, 56(7)
Millainen terapiamenetelmä on VideoFacilitation?
VideoFacilitation (aiemmin käytetty nimitys VideoTalk) on skeematerapiaa, jossa hyödynnetään potilaiden kotona tekemiä videoita. Skeematerapiassa potilaan ongelmia lähestytään uskomusjärjestelmien eli skeemojen ja itsen eri puolia edustavien moodien kautta. Yksinkertaisesti selitettynä tavoitteena on tunnistaa niin sanotut maladaptiiviset skeemat eli sellaiset uskomukset itsestä ja maailmasta, jotka saavat aikaan haitallista käyttäytymistä. Skeematerapiassa käsiteltäviä moodeja ovat esimerkiksi haavoittunut lapsi, iloinen lapsi, rankaiseva vanhempi ja toimiva aikuinen. Moodien käsitteleminen auttaa potilasta tulemaan tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestään ja omista tarpeistaan, jolloin itsestä pystyy rakentamaan terveemmän käsityksen.
VideoFacilitation-terapian innovaatio on, että potilaat puhuvat annetuista aiheista videolla terapiakertojen välissä. Terapiaistunnossa videot katsotaan yhdessä ryhmän kanssa analysoiden ja kommentoiden potilaan kertomaa ja pohtien rakentavia tapoja toimia potilaan tilanteessa. Videoiden käyttö osana terapiaa on monella tapaa hyödyllistä. Ensinnäkin potilaiden oireet aktivoituvat helpommin yksin ollessa, jolloin ryhmä saa todenmukaisemman kuvan potilaan toiminnasta ja ajattelutavoista, kun tämä kertoo kokemuksistaan omassa arkiympäristössään. Toiseksi henkilökohtaisista kokemuksista, kuten vaikeista lapsuuden muistoista, on potilaiden mukaan helpompaa puhua kotona kameralle kuin ryhmäterapiaistunnossa kuulijoiden ollessa läsnä. Kolmanneksi videot mahdollistavat potilaalle itsen katsomisen ja kuuntelemisen ikään kuin ulkopuolelta, mikä lisää tietoisuutta itsestä.
Tämän tutkimuksen kannalta terapiamenetelmä mahdollistaa myös itsestä puhumisen vertailun kotona tehtyjen videoiden ja istuntojen välillä: mitä asioita potilaat muuttavat, korjaavat, vähättelevät tai lisäävät videolla kerrottuun ryhmätilanteessa?
VideoFacilitation-menetelmän ovat kehittäneet psykoterapeutti Tarja Koffert, psykiatrian professori Jarmo Hietala ja psykiatrian dosentti Sinikka Luutonen Turun yliopistossa.
Lue lisää:
Koffert, T.; Luutonen, S.; Niemi, P.M.; Tiuraniemi, J.; Nordström, E.; Keinänen M. & Hietala, J. (2019). Patient-made videos as a tool
of self observation enhancing self-reflection in psychotherapy. Description of the method and a clinical case. Journal of Contemporary Psychotherapy 49, 187e195.
Nordström, E.; Luutonen, S.; Paananen, J.; Koffert, T.; Keinänen, M. & Hietala, J. (2021). Facilitation of psychotherapy with patient-made videos – A qualitative study of patient experiences. European Journal for Qualitative Research in Psychotherapy 11, 117−129.
Suomalainen, K.; Paananen, J.; Nordström, E. & Luutonen, S. (2023). Articulating the ‘Self.’ The use of referential expressions in Finnish psychotherapy sessions with client-made videos. Journal of Pragmatics 204, 50−66.
Young, J. E. (1990). Schema-focused cognitive therapy for personality disorders: A schema focused approach. Sarasota, FL: Professional Resource Exchange.
Young, J. E.; Klosko, J. S.; Weishaar, M. E. (2003). Schema therapy: a practitioner’s guide. New York: Guilford Press.
Miten Borderlines of Self -hankkeessa käsitetään ’itse’?
Ymmärrämme itsen dialogistisen käsityksen mukaan: itsen olemassaolo edellyttää, että on myös toinen. Itse on näin ollen sosiaalinen prosessi, joka rakentuu vuorovaikutuksessa toisiin. Itse on myös moniääninen; se koostuu useista erilaisista äänistä ja identiteeteistä. Ihmiset voivat siten neuvotella sekä itsen että muiden ihmisten kanssa ja tehdä sekä tietoisia että tiedostamattomia valintoja sen suhteen, mitä puolia itsestä he kulloinkin tuovat esiin. Vuorovaikutuksessa meneillään oleva tilanne ja toiminta luovat ja rajaavat itsen esittämisen mahdollisuuksia, ja lisäksi itseilmaisu riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista, kuten tunnetilasta, itseluottamuksesta, joukkoon kuulumisen tunteesta, valmiudesta ja luottamuksesta. Mielenterveyden ongelmat, jotka aiheuttavat katkoksia yksilön ja tämän tunteiden ja identiteetin välille, voivat siten vaikeuttaa myös itsen esittämistä sosiaalisissa tilanteissa.
Lue lisää:
Bakhtin, M. (1981). The dialogic imagination. Four essays. University of Texas Press
Hermans, H. J. M. (2014). Self as a society of I-positions: A dialogical approach to counseling. Journal of Humanistic Counseling 53(2).
Linell, P. (2009). Rethinking language, mind and world dialogically. Interactional and contextual theories of human sensemaking. Charlotte, NC: Information Age Publishing.