Luovuuden sosiaalipolitiikka

Luovuuden sosiaalipolitiikka merkitsee pyrkimystä uudistaa sosiaalipolitiikkaa siten, että se edistää kollektiivista vapautumista ja ihmisen luovan potentiaalin vapauttamista. Käsitys luovuuden sosiaalipolitiikasta perustuu keskeiseen periaatteeseen, joka koskee ihmisen toimijuutta ja yksilön ja yhteisön välistä suhdetta:

Kaikilla ihmisillä – ei vain taiteilijoilla – on luova potentiaali. Tämä potentiaali ilmenee yksilöllisesti elämän eri vaiheissa ja voi sisältää esimerkiksi oman työn harjoittamisen.

Luovuuden sosiaalipolitiikan hankkeen tavoitteet:

• Edistää ihmisen luovaa potentiaalia yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa tunnistamalla parhaita käytäntöjä ja kehittämällä tutkimukseen perustuvia politiikkasuosituksia.
• Vahvistaa sosiaalisia rakenteita käsittelemällä käytännön työn kautta esiin nousevia tarpeita, jotka liittyvät luovuuteen ja haavoittuvuuteen. Luovuuden sosiaalipolitiikan hanke pyrkii myös voimaannuttamaan pienimuotoisia yhteiskunnallisia liikkeitä tutkimalla niiden roolia ”sosiaalisen uudelleen keskittämisessä” osana niiden kehitystoimintaa ja edistämällä laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta.
• Muuttaa ymmärrystä sosiaalipolitiikan roolista – Luovuuden sosiaalipolitiikka voi olla tapa edistää ihmisten tukea hyvinvointivaltiolle.

Jokainen ihminen on taiteilija, vapaa olento, ja sellaisena kutsuttu osallistumaan elämän ehtojen, ajattelutapojen ja rakenteiden muuttamiseen ja muokkaamiseen.
― Joseph Beuys