Taloudellinen väkivalta

Lapsiin kohdistuva taloudellinen väkivalta voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhempi ottaa lainaa lapsen nimissä tai kohtelee perheen lapsia taloudellisesti eriarvoisesti. Taloudellista väkivaltaa voi esiintyä myös vertaissuhteissa tai tuttujen aikuisten taholta, esimerkiksi rahan kiristämisenä tai varastamiseen painostamisena. Erityisessä taloudellisen väkivallan riskissä ovat haavoittuvassa asemassa olevat, kuten ihmiskaupan uhriksi joutuneet tai lastensuojeluyksiköstä hatkalla olevat nuoret.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat taloudellisen väkivallan olevan yleinen parisuhdeväkivallan muoto. Euroopan laajuisen kyselyn mukaan suomalaisista naisista noin 14 % on kokenut elämänsä aikana lähisuhteessaan taloudellista väkivaltaa. Parisuhteessa taloudellinen väkivalta voi ilmetä talousasioiden täytenä hallintana, jolloin toinen osapuoli kontrolloi kaikkia yhteisiä ja henkilökohtaisia varoja, eikä anna kumppanilleen päätösvaltaa raha-asioissa. Tyypillisiin muotoihin lukeutuu myös kumppanin rahankäytön rajoittaminen siten, ettei hänelle anneta pääsyä omiin tai yhteisiin varoihin tai hänelle annetaan vain tiukasti säännöstelty määrä rahaa. Myös kumppanin työnteon estäminen ja tahallinen velkaannuttaminen ovat parisuhteessa tapahtuvan taloudellisen väkivallan muotoja (Adams ym. 2008). Taloudellinen väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen, sillä kokija on usein väkivallan seurauksena menettänyt omaisuuttaan ja velkaantunut. Ongelmien kasautumista aiheuttaa lisäksi väkivaltakokemusten mielenterveys- ja työkykyvaikutukset, jotka heikentävät eronjälkeistä taloustilanteen palauttamista.

Ikääntyneet ovat taloudellisen väkivallan suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa, ja taloudellinen väkivalta onkin yleisimpiä ikääntyneiden kokemia väkivallan muotoja. Korkea ikä, muistisairaudet, heikentyneet kognitiiviset kyvyt, heikentynyt terveys, avuntarve päivittäisissä toiminnoissa ja riippuvuus väkivallan tekijästä lisäävät kaikki taloudellisen väkivallan kokemisen riskiä. Useimmiten taloudellisen väkivallan tekijä on ikääntyneen perheenjäsen, kuten oma lapsi. Väkivallan tekijä voi esimerkiksi käyttää ikääntyneen resursseja omaksi edukseen, ottaa tämän omaisuutta haltuunsa, pakottaa tämän allekirjoittamaan taloudellisia asiakirjoja tai kiristää tätä. Ikääntyneisiin kohdistuu myös niin kutsuttuja romanssi-, sähköposti- ja identiteettihuijauksia, joiden tavoitteena on anastaa uhrin varallisuutta. Monet ikääntyneet eivät hae apua kokemaansa taloudelliseen väkivaltaan.

 

Lähteet:

Acierno, R., Steedley, M., Hernandez-Tejada, M. A., Frook, G., Watkins, J. & Muzzy, W. (2020). Relevance of perpetrator identity to reporting elder financial and emotional mistreatment. Journal of Applied Gerontology, 39(2), 221–22

Adams, A. E., Sullivan, C. M., Bybee, D., & Greeson, M. R. (2008). Development of The Scale of Economic Abuse.
Violence Against Women, 14(5), 563–588.

Burnes, D., Henderson, C. R., Jr, Sheppard, C., Zhao, R., Pillemer, K., & Lachs, M. S. (2017). Prevalence of financial fraud and scams among older adults in the United States: A systematic review and meta-analysis. American Journal of Public Health, 107(8), e13–e2

Christy, K., Welter, T., Dundon, K., & Bruce, A. (2022). Economic Abuse: A Subtle but Common Form of Power and
Control. Journal of Interpersonal Violence, 37(1–2), 473–499. https://doi.org/10.1177/0886260520916264

Davidson, S., Rossall, P. & Hart, S. (2015). Financial Abuse Evidence Review. Age UK

European Union Agency For Fundamental Rights. (2014). Violence against women: an EU-wide survey. Main results.
https://doi.org/10.2811/62230

Kassem, R. & Carter, E. (2024). Mapping romance fraud research – a systematic review. Journal of Financial Crime,
31(4), 974–992.

Phelan, A. McCarthy, S. & McKee, J. (2018). Safeguarding staff’s experience of cases of financial abuse. The British Journal of Social Work, 48(4), 924–94