Tutkimuksesta

Ei metsää puilta. Metsän muuttuvat merkitykset suomalaisen metsätalouden murrosajan kaunokirjallisuudessa -hankeessa tutkimme, millä tavoin metsäsuhteita tuotetaan, käsitellään ja kuvataan toisen maailmansodan jälkeisessä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tarkastelemme myös, miten tuona metsätalouden murrosaikana metsän merkityksistä keskustellaan ja neuvotellaan. Ajattelemme, että kaunokirjallisuutta tarkastelemalla saadaan erityislaatuista tietoa metsäsuhteista, metsäkeskustelusta ja näiden historiasta. Kaunokirjallisuus on erityinen metsäsuhteiden tarkastelun kohde sitoessaan metsät tunteisiin, mielikuviin, kieleen ja tapoihin puhua metsästä.

Tarkasteltava aika 1940-luvun jälkipuoliskolta 1960-luvun alkuvuosiin oli metsätalouden murroksen lisäksi myös kirjallisuuden murrosaikaa, jolloin etsittiin suuntaa ilmaisulle, ihmisen kokemisen ja olemisen muodoille sekä tavalle kuvata luontoa. Hankkeessa näemme nämä murrokset yhdessä toimivina, toisiinsa ja metsäsuhteisiin vaikuttavina tekijöinä ja syvennymmekin myös metsätalouden ja kirjallisuuden murrosten risteämiin. Hankkeen aineisto koostuu proosasta, runoista, sarjakuvasta, lastenkirjallisuudesta ja eräkirjallisuudesta.

Hankkeella on kolme päätavoitetta:

1) Tuottaa tietoa metsäkuvauksista suomalaisessa kirjallisuudessa metsätalouden murrosaikana ja nostaa esiin kaunokirjallisuudesta nousevan metsäkeskustelun moniäänisyys.

2) Kehittää sekä välineitä metsäkeskustelun moniäänisyyden huomioimiseksi että ihmiskeskeisyyden haastavia ja historiallisesti kontekstoivia tapoja lukea metsäkuvauksia ja -keskustelua.

3) Tuoda kirjallisuuden moniäänisyyttä osaksi laajemman yleisön yhteiskunnallista keskustelua metsistä. Hankkeen tuottama kuva metsätalouden murrosajan metsäsuhteista ja -keskustelusta on tärkeä sekä ajankuvana että ymmärrettäessä nykyisiä metsäsuhteita ja usein vastakkaisiakin metsäkeskustelun ääniä.

Hankkeessa tuotetaan artikkelikokoelma, erillisiä artikkeleita, näyttely Suomen Metsämuseo Lustoon, paneelikeskustelu, seminaari ja Metsätutkimuspäivä. Hankeen tutkijat edustavat monipuolisesti sotienjälkeisen ajan kirjallisuuden, luontosuhteiden ja moniäänisyystutkimuksen erityisosaamista.