Oppimisen haasteiden tunnistaminen
Erityisopettajan näkökulma
Kirjoittanut: Katja Jokila, erityisopettaja
Jos huoli oppilaan kielenoppimisesta herää:
- kirjaa ylös havaintoja oppilaan oppimisesta
- ole yhteydessä luokan erityisopettajaan ja S2-opettajaan
- aloita yhteistyössä muun opetushenkilökunnan kanssa oppimisen edellytyksiä tukevat järjestelyt oppilaan oppimisen tukemiseksi
- ota varhaisessa vaiheessa yhteyttä oppilaan kotiin
- erityisopettaja arvioi oppilaan luku- ja kirjoitustaitoja sekä puhe- ja artikulaatiotaitoja
- konsultoi oppilaan omankielistä opettajaa, jos mahdollista
Jos yhteistyössä tehtyjen huomioiden perusteella ilmenee tarve jatkotuelle:
- oppilas ohjataan koulupsykologin tutkimuksiin
- psykologin tutkimusten perusteella määritetään, tarvitseeko oppilas puheterapiaa, tarvitseeko oppilas esimerkiksi puheterapiaa vai laajempaa pedagogista tukea koulussa
- laaja-alaisissa haasteissa oppilas voidaan ohjata koululääkärin lähetteellä jatkotutkimuksiin neurologille tai neuropsykologille
Kun luokanopettajalla tai aineenopettajalla herää huoli oppilaan suomen kielen oppimisesta, hän kirjaa muistiin omat huomionsa oppilaasta ja ottaa yhteyttä luokan erityisopettajaan ja S2-opettajaan. Tämä on tärkeää, koska opettajan ei tarvitse, eikä kuulu jäädä pohtimaan tai arvioimaan asiaa yksin. Yhteistyön tekeminen on erittäin tärkeää, jotta kaikki tarvittavat näkökulmat tulevat huomioiduiksi ja oppimista tukevat järjestelyt saadaan oppilaan tarpeita vastaaviksi. Mieluummin liian ajoissa kuin liian myöhään. Huolen herättyä toimet oppilaan tukemiseksi pitää aloittaa heti tilanteen mahdollistavalla tavalla joko oppituntitilanteessa, tukiopetuksessa tai erityisopettajan tuella. Myös varhainen yhteys oppilaan kotiin mahdollistaa avoimen ja oppilasta parhaiten tukevan yhteistyön perheen kanssa.
Erityisopettaja arvioi oppilaan luku- ja kirjoitustaitoja sekä muita kielellisiä taitoja kuten esimerkiksi puhe- ja artikulaatiotaitoja. Jos koululla on mahdollisuus käyttää apuna oppilaan omankielistä opettajaa, häntä voi myös konsultoida ja pyytää selvittämään oppilaan oman kielen luku-, kirjoitus- ja puhetaitoja. Tämä on kartoittavaa, ei diagnosoivaa toimintaa.
Luokanopettajan/aineenopettajan, erityisopettajan ja S2-opettajan huomioiden perusteella ja mahdollisesti oman kielen opettajan sekä muun asiaan liittyvän opetushenkilökunnan huomioiden perusteella oppilas ohjataan tarvittaessa jatkotuen piiriin, joka peruskoulussa tarkoittaa yleisimmin koulupsykologin tutkimuksia. Koulupsykologi tekee oppilaalle tarvittavia tutkimuksia, joiden perusteella määritellään esimerkiksi, onko tarvetta puheterapeutin tuelle, vai onko ongelma oikeanlaisen pedagogisen tuen avulla autettavissa koulussa. Jos haasteet ovat laaja-alaisia, voi olla myös tarve saada lähete koululääkärin kautta jatkotutkimuksiin (neurologi/neuropsykologi). Koulupsykologin ja muiden tahojen tekemä tiivis yhteistyö oppilasta opettavien opettajien kanssa on erittäin tärkeää, jotta tuki ja apu kohdentuu oppilaalle oikealla tavalla.