EKKO-hanke: kestävästi kohti pedagogisia ratkaisuja
Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke Eettisesti kestävä kielten opetus (EKKO) tukee kestävän kehityksen ulottuvuuksien integroimista kielten opetukseen pedagogisilla ratkaisuilla ja tutkimustyöllä.
EKKO-hanke (2021–2025) pyrkii yhdistämään kestävyysulottuvuudet pysyväksi osaksi kielten opetusta ja oppimisen arviointia. Hankkeen tavoitteena on kehittää tutkimustyön pohjalta pedagogisia ratkaisuja, joiden avulla kieltenopettajat tunnistavat kestävän kehityksen ulottuvuudet ja niiden roolin kielten opetuksessa ja kieltenopiskelijat oppivat hyödyntämään kestävyyteen liittyviä taitoja. Tässä artikkelissa esittelemme EKKO-hankkeen tutkimusmatkaa kohti näitä tavoitteita.
Opettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävyysaiheista kielten oppitunneilla
Kestävän kehityksen roolia kielten opetuksessa on tutkittu vähemmän kuin muissa oppiaineissa. Vähäiset tutkimukset aiheesta ovat viitanneet siihen, että kieltenopettajat eivät koe kestävyysaiheiden juurikaan liittyvän kielten opetukseen. EKKO-hankkeen tutkijat ovat lähestyneet aihetta tutkimalla ensin kieliaineiden opettajaopiskelijoiden näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja sen roolista kielten opetuksessa. Opettajaopiskelijoiden näkemyksiä kestävyysaiheista kielten oppitunneilla on käsitelty suomenkielisessä artikkelissa Kestävä kehitys kieltenopetuksessa: kieliaineiden opettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävyysaiheista kielten oppitunneilla (2022) sekä englanninkielisessä artikkelissa Pre-service language teachers’ perceptions of sustainability and its implementation in language teaching (2023).
Tutkimuksissa selvisi, että kieliaineiden opettajaopiskelijat kokevat kestävän kehityksen ulottuvuuksista sosiaalisen ja kulttuurisen tärkeimmiksi kielten opetuksessa. Omassa elämässään opettajaopiskelijat pitivät tärkeänä kestävyyden teemana tasa-arvoa, mutta sen ja muiden kestävyysteemojen ja osa-alueiden yhdistäminen kielten opetukseen koettiin kuitenkin haastavaksi. Uutena havaintona tutkimuksissa tunnistettiin, että tämän haasteen ratkaisemista voisi helpottaa paikallis– ja globaalitason osa-alueiden asioiden erottaminen opettajankoulutuksen sisällöissä. Monet kestävän kehityksen teemoista ja osa-alueista, kuten tasa-arvo, ovat kuitenkin jo valmiiksi läsnä kielten oppitunneilla. Kieltenopettajia tulisi ohjata paremmin tunnistamaan ja integroimaan ne osaksi opetusta.
Kestävä kehitys ja kielenoppimisen arviointi
Kun kieltenopettajat ovat harjaantuneet tunnistamaan ja tekemään kestävyysaiheita näkyviksi oppitunneillaan, tulee myös miettiä niiden arviointia osana opetusta. Kestävän kehityksen periaatteiden kuuluisi siis näkyä arvioinnissa, koska kestävyyskasvatuksen ideaalit pohjaavat UNESCOn arvoihin eivätkä ole vain opetuksen päälle liimattavia osia. Arvioinnissa tulisi pohtia oppimistulosten lisäksi arvioinnin vaikutuksia oppijan tulevaisuuteen ja tulevaisuudessa tarvittaviin taitoihin. Arviointia voi toteuttaa hyödyntämällä esimerkiksi itse- ja vertaisarviointeja, dynaamista arviointia ja oppimista tukevaa arviointia. Kestävän arvioinnin kielten oppitunneilla tulisi olla avointa ja ennakoitavaa. Sen tulisi olla osa opetusta ja mukailla yleisiä arvioinnin suuntauksia eikä vain erillinen tapahtuma, kuten yksittäinen summatiivinen loppuarviointi oppimistuloksista. On myös tärkeää muistaa, että kestävyyteen liittyvä arviointi ei ole kuitenkaan irrallinen muusta kielen oppimisen arvioinnista.
EKKO-hankkeen tutkijoiden artikkelissa Kestävän kehityksen periaatteet kielenoppimisen arvioinnissa (2022) teetettiin kyselyitä kieltenopettajille liittyen heidän arviointikäytänteisiinsä. Tutkimustulosten mukaan kieltenopettajat eivät osaa yhdistää arviointia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiin opetuskäytänteisiin, ja he kokevat arvioinnilla ja kestävyyskasvatuksella olevan vain vähän yhtymäkohtia. Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat kyselyn mukaan opettajille lähinnä aihepankki, josta valitaan sopivia tekstejä ja sanastoa opetukseen. Positiivista on kuitenkin, että opettajat tuntuvat kiinnittävän huomiota muihinkin arviointityyleihin kuin summatiiviseen loppuarviointiin. Kyselyssä korostuu muun muassa avoimuus ja ennakoitavuus arvioinnissa ja vertaisarviointien ja -palautteiden sosiaalinen tehtävä kielten opetuksessa. Varsinkin kestävän kehityksen ”pehmeät” ulottuvuudet eli sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus ja niiden osa-alueista demokratia ja tasa-arvo korostuvat.
Kieltenopettajien koulutuksissa voitaisiin jatkossa korostaa entistä enemmän arvioinnin eettistä näkökulmaa ja yhteyttä kestävän kehityksen periaatteisiin. Arviointitaitojen kehittämisessä on tärkeää myös huomioida, millainen vaikutus arvioinnilla on yksilön tulevaisuuteen. Lisäksi olisi tärkeää tarkastella arvioinnin roolia yksilön yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta.
Kestävää kehitystä edistävä kielten opetus
Tutkimukset kestävän kehityksen ulottuvuuksista kielten opetuksessa ovat osoittaneet, että puutteita kestävän kehityksen integroimisessa kieltenopetukseen esiintyy vielä usealla tasolla. Uuden lähestymistavan löytämiseksi kielten opettamisen ja kestävyysaiheiden yhdistämisessä EKKO-hankkeen tutkijat ovat kehittäneet uuden didaktisen Kestävää kehitystä edistävän kielten opetuksen –mallin (TLS), joka esitellään artikkelissa Conceptualising transformative language teaching for sustainability and why it is needed (2023).
Uusi didaktinen malli yhdistää ilmiöpohjaista ja tutkivaa kielten opettamista kestävän kehityksen koulutukseen (Education for Sustainable Development, ESD). Kieltenopettajilla on hyvät mahdollisuudet integroida kestävän kehityksen teemoja opetukseen, koska kielten opetuksen tavoitteet ja materiaalit ovat hyvin joustavia verrattuna moniin muihin oppiaineisiin. Integroimalla TLS-mallin oppitunneilleen kieltenopettajat oppivat tunnistamaan kestävyysulottuvuudet ja niiden roolin opetuksessa, tekemään ne näkyväksi oppijoille ja lopulta yhdistämään kestävyysulottuvuudet pysyväksi osaksi kieltenopetusta ja -arviointia.
Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Eettisesti kestävä kielten opetus (EKKO) -hankkeessa. Kirjoittajista Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksella toimivat Minna Maijala kielten oppimisen ja opettamisen professorina, Päivi Laine suomen kielen yliopistonlehtorina, Maarit Mutta ranskan kielen yliopistonlehtorina ja Soila Merijärvi projektitutkijana. Salla-Riikka Kuusalu työskentelee EKKO-hankkeessa postdoc -tutkijana ja Turun yliopiston biologian laitoksella Luonto2100-rahaston yliopisto-opettajana. Leena Maria Heikkola työskentelee Åbo Akademissa tutkimusjohtajana ja tammikuusta 2024 alkaen Tromssan yliopiston suomen kielen ja kveenin professorina.