Olympolaisten perhe
Mikroeeppisessä sarjassa seurataan aivan tavallisten kreikkalaisten kuolemattomien perhe-elämää.
Episodi IV. Ares on noin vain vaihtanut puolta Troijan sodassa.
Here kiiruhtaa neuvottelemaan Zeuksen kanssa: ”Nyt se poika taas tempun teki! Ja Afrodite ja Apollon katsovat mallia tuosta älyttömästä räyhääjästä. Ethän suutu, Zeus, mutta nyt minä käyn kyllä kolkkaamassa hänet kokonaan ja kivuliaasti pois pelistä.” Zeus nyökyttelee pilviensä keskeltä: ”Annetaan se Athenen tehtäväksi: hänhän se on sisaruksista aina eniten rökittänyt Aresta.” (Ilias 5.755–766)
Episodi V. Zeus on ollut Troijan sotaa seuraamassa ja saapuu nyt kotiin Olympokselle, missä muu perhe on jo koolla.
Zeus istuu tuolilleen niin että koko Olympos hetkahtaa. Athene ja Here istuvat kauempana pysytellen vaiti. Tämän huomatessaan Zeus ei tietenkään voi antaa heidän olla rauhassa. ”Athene ja Here, miksi noin suupielet alaspäin? Tuliko väsy kaikkien niiden ruumiiden keskellä? Semmoisia on naiset! Teitä heikottaa ajatuskin taistelusta! Vaan minä se en järkyty mistään ja minulle ei pärjää kukaan. Ja jos niin päätän, ei ole teilläkään kahdella enää kotiin asiaa!” (Ilias 8.438–456)
Episodi VI. Zeus kiinnostuu vaimostaan.
Here saapuu erityisen laittautuneena Ida-vuorelle, missä Zeuksella on sotakatsomonsa. Tämän nähdessään Zeuksen mieleen nousee yhtäkkiä ensimmäinen kerta, kun hän vei Heren, siskonsa ja tulevan puolisonsa, vuoteeseen, vanhemmiltaan salaa. Here on kuitenkin juuri lähdössä matkalle ja tullut vain sanomaan hyvästit Zeukselle, joka ei ota tätä kuuleviin korviinsa: ”Et nyt mene minnekään! Tulet kanssani vuoteeseen. Kumma, että tällä hetkellä näytät paremmalta kuin kaikki ne naiset, jumalaiset ja maiset, joita olen vuosien varrella maannut: Iksionin vaimo, Akrisionin tytär, Foiniksin tytär, Semele, Alkmene, Demeter, Leto…” Vuosien suomalla kokemuksella Here käsittää Zeuksen tarkoittavan tämän luettelon aviorikoksistaan esileikiksi. (Ilias 14.292–330)
Kirjoittaja on klassillisten kielten yliopistonlehtori.
Artikkelikuva: Zeus ja Hera. Annibale Carracci (1597), Wikimedia Commons.