Olympolaisten perhe

Mikroeeppisessä sarjassa seurataan aivan tavallisten kreikkalaisten kuolemattomien perhe-elämää.

Episodi I. Afrodite on saanut taistelussa haavan tavalliselta kuolevaiselta puolustaessaan poikaansa Aineiasta.

Gustav Klimt, Pallas Athene (1898), Historisches Museum der Stadt Wien. Wikimedia Commons.

Dione lohduttaa tytärtään Afroditea ja siistii tämän veristä olemusta. Afroditen siskopuoli Athene ja äitipuoli Here näkevät tapauksen. Athenen hailakat silmät välkähtävät. Hän kiiruhtaa heti esittämään oman versionsa tilanteesta jumalatarten yhteiselle isälle Zeukselle: ”Isä, älä nyt suutu, mutta Afrodite kun aina suosii troijalaisia niin nyt hän on (taas) yllyttänyt jonkun kreikattaren rupeamaan rakastajattareksi yhdelle troijalaiselle ja nyt hänellä itsellään on sitten haava kädessä, vissiin sen naisen rintaneulasta.” Zeus ymmärtää yskän ja hymähtää suopeasti: ”Voi Afrodite tyttöseni, jätä sinä tuommoiset taisteluhommat siskollesi Athenelle ja veljellesi Areelle, jotka ne osaavat. Menehän nyt suunnittelemaan pikku romanssejasi.” (Ilias 5.418–430)

Ares, 300-luvulta olevan veistoksen kopio, marmori. Wikimedia Commons.

Episodi II. Areskin on haavoittunut taistelussa kuolevaisen kanssa.

Zeus rypistää otsaansa Areelle. ”Älä tule siihen itkemään, himphamppu. Olen aina inhonnut sinua lapsistani eniten. Mitään muuta et osaa ajatella kuin tappelemista. Olet tullut äitiisi, jota häntäkään en saa oikein pidettyä kurissa. Itse asiassa nuo tämänkertaiset kolhusi saattavat hyvinkin olla äitisi järjestämiä. – Noh, olethan sentään kuitenkin poikani. Jonkun muun poikana tuommoinen olisikin kuollut jo aikaa sitten.” (Ilias 5.888–898)

Episodi III. Zeus huomaa troijalaisten joutuneen taistelussa alakynteen.

Abraham Wuchters, Hera ja Zeus Olympos-vuorella (1600-luku). Heran mallina oletetaan olleen Tanskan kuningatar Sophie Amalie. Rosenborgin linna. Wikimedia Commons.

Zeus kampeaa itsensä ylös vaimonsa Heren vierestä ja huomaa kreikkalaisten olevan voitolla käynnissä olevassa taistelussa Troijan edustalla olevalla tasangolla. Troijan suurin sankari Hektor on haavoittunut. Zeus suuttuu vaimolleen, jonka katsoo olevan vastuussa tilanteesta: ”Taas tätä samaa! Etkö muista enää, miten viimeksi temppuillessasi sait selkääsi ja minä jouduin keksimään sinulle vielä aivan uuden kidutusmenetelmänkin, johon liittyi köysiä, alasimia ja riiputtamista! Se oli viimeinen kerta kun suosit kreikkalaisia! Äläkä kuvittelekaan että joku satunnainen aviovelvoitteiden täyttäminen sinua mitenkään pelastaa!” Here vastaa värähtäen: ”Tämän kreikkalaisten auttamisen keksi nyt kyllä veljesi Poseidon, minulla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vannon kautta Styksin.” Nyt Zeusta jo hymyilyttää. ”Voi Here, kyllä me olisimme vahva tiimi, jos sinä vain olisit ihan hiljaa ja tottelisit minua aina kaikessa.” (Ilias 15.12–52)

Nostokuva: James Barry, Zeus ja Hera Ida-vuorella (1790–1799), Sheffield City Museum and Mappin Art Gallery. Wikimedia Commons.

Minna Seppänen on klassillisten kielten yliopistonlehtori.