Mediatiedote: Muinais-DNA-tutkimus valottaa slaavien alkuperää
Uudessa kansainvälisessä tutkimuksessa analysoitiin satoja keskiajalta peräisin olevia muinais-DNA-näytteitä eri puolilta Eurooppaa. Tutkimuksessa tehdyt geneettiset analyysit paljastavat laajamittaisia muuttoliikkeitä, alueellista monimuotoisuutta ja uusia näkemyksiä varhaiskeskiaikaisista yhteisöistä.
Slaavien muuttoliikkeet ovat Euroopan historian merkittävimpiä mutta huonoiten tunnettuja tapahtumia. Slaaveiksi kutsutut väestöryhmät, jotka asuttivat keskiajalla alueita Baltiasta Balkanille ja Elbe-joelta Volgalle, ilmestyvät kirjallisiin lähteisiin 500-luvulla jaa. Näiden kansojen alkuperä on kuitenkin säilynyt yhtenä keskiajan suurimmista mysteereistä, sillä slaavit jättivät jälkeensä vain vähän materiaalia arkeologeille – polttohautauksia, yksinkertaisia rakennuksia ja koristelematonta keramiikkaa. He alkoivat myös tallentaa omaa kirjallista historiaansa vasta vuosisatoja myöhemmin, minkä vuoksi muiden kansojen historiankirjoittajien kuvaukset “slaaveista” ovat usein kiistanalaisia.
Historiantutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, missä määrin slaaveihin liitetyn materiaalisen kulttuurin ja slaavilaisten kielten leviäminen olivat seurausta ihmisten muuttoliikkeestä, ja missä määrin kielen- ja kulttuurinvaihdosta.
Evolutiivisen antropologian Max Planck -instituutin johtamassa tutkimushankkeessa poraudutaan ensimmäistä kertaa laajamittaisesti näihin kysymyksiin. Tutkimuksessa on mukana myös Turun yliopiston tutkijoita SUMRAGEN-hankkeesta.
Tutkimuksessa analysoidut 550 muinaista yksilöä paljastavat, että slaavilaistuminen oli ennen kaikkea seurausta ihmisten muuttoliikkeestä. Tutkimuksen perusteella slaaveille tyypillinen geneettinen profiili on lähtöisin alueelta, joka kattaa nykyisen eteläisen Valko-Venäjän ja Ukrainan pohjoisosat. Se levisi 500-luvulta jaa. alkaen laajalle alueelle Keski- ja Itä-Eurooppaan.
Tutkimus on julkaistu Nature-lehdessä syyskuussa.