Ohjelma
Kasvatuksen historian ja filosofian päivät Turussa 16.-17.6. 2022
Torstai 16.6.2022
11.45-12.00 Sali EDU3 avautuu
12:00–12:20 Tapahtuman avaus: Kasvatustieteiden laitoksen tervehdys, laitoksen johtaja professori Tero Järvinen ja päivien avaus, dos. ja päivien toimikunnan pj. dos. Rauno Huttunen
12:20–13:20 Keynote: Elisa Aaltola, Ei-inhimilliset eläimet inhimillisen kehityksen perustana (Nonhuman animals as the foundation of humane development), EDU3
13:20–14:15 Tauko
14:15–16:00 Työryhmä 1a: Demokratia, reflektiivisyys, humanismi ja kauneus, pj. Rauno Huttunen, EDU3
Risto Ikonen: Kasvatus ja demokratia – Mistä oikein on kysymys?
Jarno Hietalahti: Humanismi eettisenä prosessina
Raili Keränen-Pantsu, Hannu Heikkinen ja Rauno Huttunen: Kohti reflektiivistä katsomuskasvatusta
Eero Suorsa: Kauneuteen kasvattaminen: ruumisnormien kehittyminen kasvatuksen historiassa ja filosofiassa
Työryhmä 1b: Eläimet hyödykkeenä, töissä ja filosofiassa, pj. Juhani Tähtinen EDU357a
Merim Al-Kharsani: Itämaisten filosofien vegaanisuus ja heidän ajatuksia vegetarismista
Liisa Granbom-Herranen: Eläimet ja tavarat ‒ kuinka ymmärtää niitä?
Maija Esko: Lauman vartiakoirat työssä – koiran ja ihmisen paikka yliopiston arjessa ja opetuksen kehittämisessä
Jaakko Honkasalo: ”Eläimet moraalisina otuksina juutalaisuudessa: tarvikkeita, toimijoita vai subjekteja?”
Työryhmä 1c: Koulu, Z-sukupolvi ja tunteet, pj. Otso Kortekangas, EDU441
Tiina Nikkola: Opetustilanteen käytännöt itsestäänselvyyksinä
Anette Mansikka-Aho: Käänteinen kasvatus: Nuoret kasvattamassa vanhempia sukupolvia
Niko Noponen: Kasvatettavia vastuullistavat tunteemme
Mikko A. Niemelä: Eros ja koulutus – Voimallinen tietämys koulutuksellista lisärepressiota purkamassa
Työryhmä 1d: Klassikot ja ekokriisi, pj. Elise Pihlajaniemi, EDU440
Sini Bask: Metsän kirkkaudesta Zambranon kasvatusajattelussa
Jan Varpanen, Johanna Kallio & Antti Saari: Itsekasvatus ekokriisin ajassa
Matti Eskelinen: Anarkistisen kasvatusfilosofian näkökulmia
Elise Pihlajaniemi: Kontemplatiivista pedagogiikkaa kestävyyskriisiajalle Pyhän Birgitan 1300-lukulaisin opein
16:00–16.30 Tauko
16:30–18:15 Symposiumi: Maailman tärkein tehtävä – näkökulmia kasvatuksesta, vastuusta ja toivosta, EDU3
Puheenjohtajat:
Tuomas Tervasmäki, tuomas.tervasmaki@tuni.fi (Tampereen yliopisto)
Johanna Kallio, johanna.kallio@tuni.fi (Tampereen yliopisto)
Diskusantti: Veli-Matti Värri
Professori Veli-Matti Värri on viimeisten kahden ja puolen vuosikymmenen aikana tunnustettu yhdeksi suomalaisen kasvatusfilosofisen tutkimuksen merkittävimmistä hahmoista. Symposium kokoaa yhteen eläkkeelle siirtyvän professorin kunniaksi hänen työnsä inspiroimaa kasvatusfilosofista tutkimusta Suomesta. Esitykset perustuvat kesäkuussa 2022 julkaistuun juhlakirjaan Maailman tärkein tehtävä – Esseitä kasvatuksesta, vastuusta ja toivosta (niin & näin -kirjat).
Värri on tuotannossaan tarkastellut poikkeuksellisen laajasti kysymystä hyvästä kasvatuksesta sekä ajankohtaisia haasteita ekokriisin varjossa. Värrin neljä uusintapainosta kerännyt teos Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään (1997) on suomalaisen kasvatusfilosofisen tutkimuskentän kivijalkoja. Yhdistämällä Martin Buberin dialogisuusfilosofian Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan Värrin tutkimus avasi hedelmällisen tutkimussuunnan dialogisen kasvatussuhteen ydinkysymyksiin.
Kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella (2018) hän puolestaan analysoi syväluotaavasti kasvatuksen pyrkimystä hyvään tuotantokeskeisen yhteiskuntajärjestyksen ja siihen elimellisesti kuuluvan kulutuskulttuurin varjossa. Värri paikantaa sosialisaation mekanismeja, jotka uusintavat kestämätöntä elämäntapaa. Kriittisen analyysin kautta hän luo tilaa ekologisesti viisalle kasvatusajattelulle ja elämän ehtoja vaalivalle moraalisubjektille. Tutkimus asettuu osaksi kasvavaa, ekologisten kriisien kasvatuksellista merkitystä analysoivaa tutkimuskenttää Suomessa. Monet tällä kentällä toimivista tutkijoista ovat olleet joko Värrin ohjattavia tai läheisiä kollegoita, mikä osoittaa hänen työnsä painoarvon suomalaisen kasvatusfilosofisen tutkimuksen edistämisessä.
Värri on luonnehtinut kasvatusta maailman tärkeimmäksi tehtäväksi Immanuel Kantia mukaillen. Kirjasymposiumin esitykset tarttuvat tähän ajatukseen ja reflektoivat kasvatusfilosofian keskeisiä ajankohtaiskysymyksiä. Näin symposium jatkaa keskustelua Värrin työn filosofisen ytimen muodostavista toivon ja vastuun teemoista ekokriisien ajassa.
Esittäjien abstraktit:
Psykokapitalismia kuvittelemassa
Olli-Jukka Jokisaari (Tampereen yliopisto)
Psykokapitalismin käsitteeseen Veli-Matti Värri on kiteyttänyt myöhäismodernin kasvatustodellisuuden psyykkisen ulottuvuuden. Teknologinen edistys yhdistettynä kapitalistiseen talousjärjestelmään on muodostunut ihmisille vaatimuksiksi asettaa itsensä välineeksi. Vain tehokas väline voi selviytyä psykokapitalistisessa tuotemaailmassa. Jo varhainen kriittinen teoria esitti että myöhäismodernit yhteiskunnat tulevat aiheuttamaan psyykkisen, sosiaalisen ja ekologisen kriisin. Teknologiseen edistykseen takertuminen on muodostanut uuden totaliteetin, joka asettaa järjellisen rajat. Esityksessä käsitellään erityisesti kriittisen teorian analyysiin sisältyvän kuvittelukyvyn merkitystä viisaan kasvatusajattelun kannalta.
Siniseen kiedottu: Halun kultivointi itsekasvatuksellisena tehtävänä
Antti Saari (Tampereen yliopisto) ja Katri Jurvakainen (Tampereen yliopisto)
Tarkastelemme subjektirakenteen suhdetta tiedostamattomaan halun dynamiikkaan. Ontologisena lähtökohtanamme on, että ihmiset eivät ole ensisijaisesti tietäviä subjekteja, oikein tai väärin toimivia subjekteja, vaan myös halun subjekteja. Analyysin lähtökohtana on inhimillinen erehtyväisyys oman halun ja sen kohteen luonteesta. Erehdymme kuvitellessamme halumme todellisen kohteen olevan saavutettavissa ja meistä riippumattomia. Erehdyksessä, sen tiedostamisessa sekä sen taustalla olevassa halun dynamiikassa piilee kuitenkin mahdollisuus syvenevään itsetuntemukseen. Luonnostelemme itsekasvatukselliselle halun kultivoinnin projektille kehityskaaren, joka tekee halun kohteen olemassaoloa koskevan erehdyksen havaitsemisesta keskeisen itsekasvatuksen ehdon. Hyödynnämme halun teoretisoinnissa Veli-Matti Värrin kasvatusfilosofiaa sekä psykoanalyyttisesti orientoitunutta kriittistä teoriaa.
Taide kokonaisen maailmasuhteen elvyttäjänä
Raisa Foster (Itä-Suomen yliopisto)
Käsitys taiteesta maailmasta irrallisena saarekkeena pitää yllä ajatusta siitä, että taide kuuluu vain harvoille ja valituille. Järkeä, sanoja, mitattavuutta ja oikeaoppisuutta korostavassa maailmassa nykytaiteen outous, käsittämättömyys ja monitulkintaisuus saattaa aiheuttaa torjuntaa. Nyt ekokriisin aikana tuttu ja turvallinen maailmamme on kuitenkin uhattuna, ja olemme vähitellen tulleet kiusallisen tietoiseksi siitä, että uhan muodostammekin me ihmiset itse. Moderni ihminen ei ole onnistunut sopeuttamaan kulttuuriaan planetaarisiin rajoihin. On selvää, että nykyihmisen on muutettava kulttuurinsa suuntaa, jotta myös ihmiselämä tällä planeetalla voisi jatkua. Vihertävät pikaniksit eivät riitä, vaan on pohdittava syvemmin maailmankuvaa, arvoja ja ihmisyyttä. Voisiko ekokriisin aikakaudella nimenomaan taiteella ja taidekasvatuksella olla merkittävä rooli kestävämmän maailmasuhteen muodostumisessa?
Kohti kestävää toivoa ja planetaarista hyvinvointia
Hannu L. T. Heikkinen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto)
Kasvatuksella on olennainen merkitys kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Mutta kasvatus menettää tarkoituksensa, jos meillä ei ole toivoa. Toisaalta turhan toivon lietsominen on vastuutonta: ”ei-toivominen” voi olla parempikin vaihtoehto kuin turha toivo. Tämän esitelmän tarkoituksena on hakea perusteita kestävälle toivolle. Kestävä toivo edellyttää monenlaista tietoa. Ekokriisi on luonnon kriisi, joten tarvitsemme luonnontieteellistä tietoa. Kriisi on ihmisen aiheuttama, joten tarvitsemme ihmisen ja yhteiskunnan tutkimusta. Pohjimmiltaan kysymys on ihmisen suhteesta maailmaan, joten tarvitsemme myös filosofisia ja teologisia näkökulmia. Mutta tieto on turhaa, ellei se johda tekoihin. Planetaarisen hyvinvoinnin idea on posthumanistinen näkökulma kasvatukseen, joka laajentaa kestävyyden tarkastelun syväekologiseen tapaan myös ei-inhimillisen elämän alueelle
19.30 Illallinen panimoravintola Koulussa
Perjantai 17.6.2021
09:00-10:00 Kasvatuksen historian ja filosofian verkoston vuosikokous, EDU 3
10:00–10:15 Kasvatus & Ajan vuoden tiedeartikkelipalkinto, EDU 3
10:15–11:15 Keynote: Johanna Ilmakunnas, Tavaroiden maailma – Kuluttamisen muutokset ja jatkumot 1700-luvulta nykyaikaan, EDU3
11:15–12:15 Lounastauko
12:15–14.00 Työpaja: Sivistyksen pelastusoppia? EDU3, pj. Elise Pihlajaniemi, Zoom-osoite: https://utu.zoom.us/j/4322792947
Kirsi Ahonen, Tampereen yliopisto
Anja Heikkinen, Tampereen yliopisto
Tarna Kannisto, Helsingin yliopisto
Työryhmä 3a: Kasvatuksen historiaa 1880-luvulta 1940-luvulle, pj. Otso Kortekangas, EDU440
Juho Wilska: Sota, rauha ja luontosuhde – Suomen Poika -lehti Valkoisen Suomen ja suojeluskuntien perinnön jatkajana vuosina 1944–1946
Otso Kortekangas: Saamelaislasten koulutus luonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan välimaastossa 1930-luvun Petsamossa
Marjo Nieminen: ”Takapihalta valoon”- kaupunkiympäristö, luonto ja lapset 1940-luvun lyhytelokuvassa
Helena Bäckman: Valvoja piirin kasvatus- ja koulutuskirjoittelu 1880-luvulla
Työryhmä 3b: Humanismi, posthumanismi, ekologia ja kriittinen ajattelu, pj. Juhani Tähtinen, EDU441
Matti Taneli: Kant kasvatuksesta ja sen paradoksista
Pasi Takkinen: Unohtiko ympäristökasvatus teknologisen ympäristön? – White-Ellul -kuilun luonnos ja sen soveltaminen tuoreeseen kasvatusfilosofiseen diskurssiin.
Veli-Mikko Kauppi & Henri Pettersson: Kriittinen ajattelu – takaisin juurille. John Deweyn reflektiivinen ajattelu kriittisen ajattelun kasvatustavoitteita päivittämässä.
Työryhmä 3c: Luonto, tunteet ja seniorit, pj Rauno Huttunen, EDU357a
Reetta Karttunen: Luonnon merkitys inhimillisessä kasvussa
Mikko Rosenberg: Tunteiden vallankumous kasvatustieteellisen toiminnan päämääränä
Pirjo Vahviala: Merleau-Ponty, seniorit ja WELLNESS-EURYTMIA
14:20 Päivien lopetus, EDU3