Elokuvia sodan keskellä

Tämän tutkimushankkeen tavoitteena on tarkastella elokuvan roolia ajanvietteenä Suomessa toisen maailmansodan aikana, erityisesti jatkosodan asemasotavaiheessa. Sota-aikana elokuva ei ollut vain eskapistista viihdettä, vaan se toimi mielialan kohottajana, tarjosi välineitä yhteiskunnallisen ymmärryksen rakentamiseen ja jäsensi arkea niin koti- kuin sotarintamillakin. Tutkimus tarkasteleen elokuvaesitysten paikkoja, elokuvateatterien ohjelmistosuunnittelua ja elokuvan saamia merkityksiä sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Tutkimus yhdistää kulttuurihistoriallisen lähestymistavan laajaan ja monipuoliseen tutkimusaineistoon, kuten rintamalehtiin, sanoma- ja aikakauslehtiin, puolustusvoimien ja elokuvayhtiöiden arkistoihin, muisteluaineistoihin, sotapäiväkirjoihin ja itse elokuviin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sotatoimialueen elokuvatoiminta ja sen infrastruktuuri: korsuteatterit, Viipurin ja Karjalan alueen elokuvateatterit sekä kiertue-esitykset.

Hanke tarkastelee elokuvaa sekä materiaalisena että kulttuurisena ilmiönä ja lisää ymmärrystä siitä, miten elokuvan esityskäytännöt kytkeytyivät sota-aikana osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja poliittista kontekstia. Samalla tutkimus avaa näkökulmia siihen, miten elokuva voi toimia resilienssin rakentajana poikkeusoloissa ja tarjota yhteisölle välineitä raskaiden sotakokemusten jäsentämiseen.