Työryhmät
Esitelmäabstraktit pyydetään lähettämään 17.3.2025 mennessä suoraan työryhmien vetäjille, joiden sähköpostiosoitteet on mainittu työryhmäkuvausten yhteydessä (ks. alla). Abstraktin (max. 200 sanaa) tulee sisältää esitelmän otsikko sekä lähettäjän nimi yhteystietoineen (organisaatio, sähköposti). Työpajojen 7, 13, 20 osalta toimitaan kuvauksiin sisältyvien erityisten ohjeiden mukaisesti. Työryhmiin liittyvissä kyselyissä yhteydenotot suoraan ryhmien vetäjiin. Työryhmien vetäjät ilmoittavat esitelmäehdotusten tekijöille hyväksymisestä tai hylkäämisestä määräajan jälkeen.
Työryhmien vetäjät lähettävät hyväksymänsä valmiit työryhmät järjestäjille 28.3.2025 mennessä webropol-lomakkeella. Mikäli työryhmä ei täyty, järjestäjät keskustelevat asiasta vetäjien kanssa paneelien yhdistämiseksi, muokkaamiseksi tai perumiseksi (sähköposti: kultut2025@utu.fi). Konferensissa on kolme kokoontumisaikaa työryhmille ja kuhunkin työryhmään voi hyväksyä korkeintaan kuusi esitelmää. Järjestäjät hyväksyvät työryhmät ja hyväksytyt työryhmät ilmoitetaan 1.4.2025 jälkeen ja ne julkaistaan konferenssisivustolla.
Kulttuurintutkimuksen päivillä 2025 kokoontuvat työryhmät:
1 Paljastuneen elämän mahdollisuudet työn kestävyysmurroksen aikakaudella
Yhteyshenkilö: Ilkka Levä, Turun yliopisto, ilkka.leva@utu.fi
Työryhmä pohtii elämää ilmastonmuutoksen aikakaudella, jossa moderni porvarillinen filosofia on tehnyt työstä ihmisen olemassaolon ontologisen perustan. Jussi Vähämäki näkee, että työ on sidottu vapauteen mutta kummallisesti historiattomana ja irrotettuna ihmisten konkreettisista elinolosuhteista. Varhaisissa yhteisöissä työtä ei tehty nykyisessä tuotantomielessä, vaikka yhteisön toiminta saattoi olla hyvinkin rajoitettua ja säänneltyä. Elettiin ”suhteellisen vaurauden yhteiskunnassa” ja ”vapaan toiminnan” olosuhteissa. Arkisissa toimissa saattoi siirtyä saumattomasti puheesta toimintaan, lauluun, tanssiin, paritteluun tai johonkin muuhun. Kapitalismissa on tapahtunut jälkimoderneissa yhteiskunnissa muutos, jossa syntyy uusia medioita ja uusien tuotannon muotoja. Työn tilat ja työaika ovat liudentuneet toisiinsa (tehdas on muuttunut ei-paikantuneeksi alusta- ja etätyöksi) sekä ilmiöt ovat globalisoituneet ja verkottuneet. Agamben näkee elämän ”paljastuneen” ja ihmisestä tulleen homo saceris. Perheinstituutiot ovat hajonneet ja sairaudet epämääräistyneet samaan aikaan, kun ihmiset ovat siirtyneet yksilöllisyyden menettämisen pelosta rajattomaan ahdistukseen jatkuvasta suorittamisesta, ja vapaa-aikakin on muuttunut odotustilana toimivaksi työajaksi. Filosofi Emanuele Coccia käsitteellistää muutosta sekoittumisen metafysiikkana. Työelämän kestävyysmurros on keskeisin edellä kuvattua sekoittumista ilmentävä ilmiö. Ilmastonmuutos on lisännyt painetta työn ja tuotannon, sekä työvoiman jatkuvaan muuntumiseen. Vihreän siirtymän vaatimus ei silti ole tuottanut muuta käsin kosketeltavaa, kuin yritysten ja yhteisöjen viestintätapoihin liittyvän muutoksen, jota tutkimuksessa kutsutaan viherpesuksi (greenwashing). Työryhmä kysyy millaiset ovat elämän mahdollisuudet sen paljastumisen jälkeen. Työryhmään pyydämme esitelmiä teemaan liittyen.
2 Aktivismi media- ja populaarikulttuurissa
Yhteyshenkilö: Hanna Ylöstalo, Tampereen yliopisto, hanna.ylostalo@tuni.fi
Mediasta ja sosiaalisesta mediasta on 2000-luvulla tullut yhä keskeisempi yhteiskunnallisten liikkeiden ja aktivismin areena. Kansalaisjärjestöt ovat alkaneet palkata viestinnän ammattilaisia ja yhteiskunnallisten kampanjoiden taustalla on usein viestintätoimisto. Aktivismista on media- ja populaarikulttuurin välityksellä tullut ansaintakeino esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajille, ja myös monet yritykset hyödyntävät aktivismin eetosta markkinoinnissaan. Näitä ilmiöitä on tutkimuksessa lähestytty esimerkiksi aktivismin popularisoitumisen käsitteellä, jolla viitataan aktivismin tuloon näkyväksi media- ja populaarikulttuurissa kulutuskeskeisessä, estetisoidussa, nautinnonhaluisessa ja iloisessa muodossa. Popularisoituminen on tehnyt laajasti näkyväksi yhteiskunnallisia ongelmia ja mobilisoinut poliittiseen toimintaan myös ihmisiä, joita esimerkiksi perinteinen puoluepolitiikka ei puhuttele. Samalla se on kuitenkin kiihdyttänyt aktivismin kaupallistamista ja luonut uudenlaisia yhteyksiä kulutuksen, näkyvyyden, nautinnonhalun ja poliittisen toiminnan välille. Aktivismi media- ja populaarikulttuurissa ei kuitenkaan typisty kaupallisiin ja sisällöllisesti onttoihin muotoihin, vaan aktivistit ovat käyttäneet esimerkiksi sosiaalista mediaa onnistuneesti alustana taidetta, tiedettä ja kokemuksia hyödyntäville kriittisille protesteille.
Kutsumme työryhmään esityksiä pohtimaan aktivismia media- ja populaarikulttuurissa ja samalla yhteiskunnallisen muutoksen ehtoja ja mahdollisuuksia tässä ajassa. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi ilmastoliikettä, feminismiä, HLBTIQ-aktivismia, antirasistista aktivismia, anti-gender-liikehdintää, puolueita, kansalaisjärjestöjä tai ruohonjuuritason kampanjoita, jotka hyödyntävät mediaa tai sosiaalista mediaa toiminnassaan. Esitykset voivat koskea myös aktivismin representaatioita media- ja populaarikulttuurissa. Toivotamme työryhmään tervetulleiksi kaikissa uravaiheissa olevien tutkijoiden sekä aktivistien esitykset.
3 Medioitunut aistiminen
Yhteyshenkilö: Heikki Uimonen, Itä-Suomen yliopisto, heikki.uimonen@uef.fi
Aistit rakentavat ympäristön ja ympäristöt ohjaavat tapaamme aistia. Aistit sekoittuvat toisiinsa, toimivat yhdessä ja erikseen, antavat havaitsijalle moniaistista tai yksittäisen aistin välittämää tietoa. Mediavälitteiset aistimukset, erityisesti ääni ja kuva, muokkaavat ympäristösuhdettamme siinä missä sään tai lämpötilan vaihtelut, jotka nekin välittyvät meille tiedoksi luonnollisten aistiemme ohella myös älypuhelimen ruudulta.
Välittömien tai välitettyjen havaintojen ohella aistiympäristö rakentuu siihen liitetyistä kulttuurisista merkityksistä ja käytänteistä. Paikat, havainnot ja aistimisen kohteet tuotetaan vuorovaikutteisessa suhteessa toisiinsa, niiden ”yhteismuotoutumisissa”. Aistimuksia välittävät, muokkaavat, vaimentavat ja laajentavat moninaiset arkiset teknologiat silmä- ja älylaseista sosiaalisen median virtoihin, vastamelukuulokkeisiin ja juoksulenkkareihin. Eri tavat ja kyvyt havaita sekä toisaalta muistot, historiat, käsitteet, kieli ja representaatiot myös muuttuvat vuosien varrella niin subjektien kuin yhteisöjenkin kohdalla. Kulttuurintutkimuksen kentällä materiaalinen ja sensorinen käänne ovat haastaneet pohtimaan aistimisen välittyneisyyttä ja rakentuneisuutta monitieteisesti ja moninaisesti sekoittunein menetelmin.
Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan aistiympäristöjä ja muuttuvia tai sitkaita aistimisen tapoja monenlaisista lähtökohdista: teorettisesti, empiirisesti, metodologisesti ja/tai tutkimuseettisesti. Työryhmässä pyritään luomaan tutkimuksellisia polkuja esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin: Millä keinoin muuttuvaa aistiympäristöä on mahdollista tutkia? Millaisia aistiympäristöjä eri mediumit tuottavat yksin ja yhdessä? Millaiseksi jokapäiväinen medioitunut todellisuus muotoutuu osana ”luonnollista” aistiympäristöä? Työryhmän koollekutsujina ovat Heikki Uimonen ja Juhana Venäläinen.
4 Kouluarki sekaisin?
Yhteyshenkilö: Alina Kuusisto, Itä-Suomen yliopisto, alina.kuusisto@uef.fi
Työryhmässä tarkastellaan koulujen arkea moniulotteisena ilmiönä. Arki käsitteenä ymmärretään ihmisten toimintaa määrittävänä tilallisena ja ajallisena toimintaympäristönä, jossa keskeistä on rutiinin mukaisten toimintojen toistettavuus ja ennakoitavuus. Eeva Jokinen (Aikuisten arki, 2005) toteaa Rita Felskiin (2000) viitaten, että itsestään selvänä pidetty arki on ”pulmallinen asioiden tila”. Arki käsitteenä on siis jo lähtökohtaisesti sotkuinen. Koulujen arki tapahtuu ajassa ja tilassa niin itsestään selvänä, että aina tekemiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Mutta arki voi myös häiriintyä ja mennä sekaisin, tekemisen paikka ja tavanomaisuus eli rutiinit voivat muuttua tai jopa kriisiytyä. Koulu voidaan esimerkiksi lakkauttaa tai sen paikka voidaan muuttaa, opetusjärjestelyihin voidaan tehdä merkittäviä muutoksia tai yhteiskunnalliset tai historialliset tapahtumat voivat vaikuttaa koulujen arkeen (esim. koronasulku). Työryhmässä kouluarjen sekaisuus nousee esiin myös monitieteisessä tarkastelussa. Työryhmään ovat tervetulleita perinteen- ja kulttuurintutkimuksen ohella myös muiden tieteenalojen näkökulmia edustavat ja yhdistävät esitelmät. Työryhmään toivotaan eri vaiheissa olevien tutkimusten esittelyjä. Esitelmät voivat olla empiirisesti, metodologisesti tai teoreettisesti virittyneitä tai niiden sekamuotoja. Työryhmän kielet ovat suomi ja englanti.
5 Vihreän siirtymän sekavat maisemat
Yhteyshenkilö: Hannu Linkola, Turun yliopisto, hjlink@utu.fi
Vihreä siirtymä muokkaa suomalaista maisemaa ja kulttuuriympäristöä monin tavoin. Voimistuvien luonnonilmiöiden myötä ilmastonmuutoksen hillintä sekä kansainvälisen politiikan kiihdyttämä irtaantuminen fossiilisista polttoaineista pakottavat uusiin energiaratkaisuihin, joita kehitetään, suunnitellaan ja luvitetaan tällä hetkellä ennätysvauhtia. Kehitys on osin hallitsematonta. Näkyvässä maisemassa vihreä siirtymä valtaa suurempia alueita kuin aikaisemmat energiantuotannon muodot, ja sen ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset hahmottuvat vasta ajan myötä. Maisemavaikutukset ovat suurilta osin paikallisia, mutta vihreä siirtymä tuottaa myös alueiden välisiä, näkyviä kytköksiä voimalinjoina, siirtoputkistoina ja niiden käyttöön tarvittavan maa-alan varauksina.
Uusi teknologia sekoittaa totuttuja sosiomateriaalisia sommittumia: Se pirstoo vanhoja maankäytön jatkumoita ja muuttaa paikallisen ja ylipaikallisen välisiä suhteita; se vaikuttaa ekologisiin kokonaisuuksiin eristämällä alueita toisistaan ja synnyttämällä ennustamattomia monilajisia kohtaamisia; se luo uudenlaista koneiden ja laitteiden toimijuutta. Lisäksi se yhdistää teknologian, maankäytön hallinnan, taloudelliset intressit, ihmisten käyttäytymisen ja fyysisen maiseman aiemmin kokemattomiksi sosiaalisiksi, kulttuurisiksi ja materiaalisiksi vuorovaikutussuhteiksi, jotka synnyttävät uusia kulttuuriperintöyhteisöjä.
Kutsumme tähän työryhmään kaikki vihreän siirtymän maisemista kiinnostuneet tutkijat. Olemme avoimia niin teoreettisille hahmotelmille, tapaustutkimuksille kuin muotoaan etsiville pohdinnoillekin. Maiseman ymmärrämme sekä konkreettisesti että metaforana; näkyvänä ympäristönä ja vaikeasti määrittyvänä tulevaisuuskuvana. Tavoitteenamme on hahmottaa käynnissä olevaa muutosta, tunnistaa vihreän siirtymän taustalla seurauksena syntyviä uusia identiteettejä, sekä etsiä odottamattomiakin näkökulmia, joiden avulla vihreän siirtyvän sekavia maisemia voi käsitteellistää, kuvailla ja lähestyä.
6 Mixed yoga
Contact: Ella Poutiainen, Åbo Akademi/Turun yliopisto, ella.poutiainen@abo.fi
Yoga and holistic spirituality compose a culturally hybrid and messy field. While often presented and sold as an authentic Indian tradition, mainstream yoga is a modern invention shaped by Eastern as well as Western influences. The field of yoga and holistic spirituality incorporate many conflicting elements and is both religious and secular, spiritual and commercial, popular and marginal, healthy as well as rife with questionable health claims and unhealthy body ideals. As an international trend, yoga has been repackaged in most imaginative ways for different crowds. However, yoga also invokes mixed feelings. It is not met without suspicion by conservative religious groups. At the same time, the popularisation of yoga has raised questions about on whose terms the ‘cultural blending’ happens, and who gains from yoga’s cultural and financial capital. Furthermore, scholars have been concerned about the somewhat unexpected political and ideological alliances between the field of holistic spirituality and conspiracy theories and the far right.
This panel invites presentations that in different ways inquire into the messiness of yoga and holistic spirituality. We also wish to mix up yoga studies, and welcome presentations from a wide range of disciplinary perspectives as well as presentations that use mixed methods. The language of the panel is English.
7 Työpaja: Kehomielikuvia – Omakuvat itseymmärryksen välineenä
Yhteyshenkilöt: Mari Lehto, Turun yliopisto, matele@utu.fi & Kaisu Hynnä-Granberg, Turun yliopisto, klhynn@utu.fi
Tutkitko mielenterveyteen, identiteettiin tai kehollisuuteen liittyviä kysymyksiä? Oletko kiinnostunut monitieteellisistä, poikkitaiteellisista tutkimusmenetelmistä? Tervetuloa mukaan selfie-työpajaan, jossa kehitämme omakuvaamista ja etnografisia menetelmiä yhdistävää työpajamallia mielen hyvinvoinnin ja identiteettien risteymien omaehtoiseen tarkasteluun.
Työpajassa pohdimme konferenssin teeman mukaisesti sekaisin olemista maailmassa olemisen ehtona: mielenterveyden ja identiteettien liikkuvia rajoja, niihin liittyviä tunteita ja kulttuurisia kertomuksia sekä sanojen ja puheen rajoitteita. Keskiössä on selfie-menetelmä, joka toimii kehotietoisuutta lisäävänä, keho-mieli-dualismia purkavana työkaluna.
Työpaja alkaa järjestäjien aihetta käsittelevillä lyhyillä alustuksilla, jonka jälkeen osallistujat pääsevät kokeilemaan ohjattua selfie-harjoitusta. Harjoituksessa syntyneitä kuvia ei tarvitse jakaa järjestäjien tai muiden osallistujien kanssa, vaan tarkoituksena on keskittyä oman kokemuksen kuvaamiseen ja itsen tarkasteluun. Kuvanottoa seuraa ryhmäkeskustelu, jossa lähestymme mielen hyvinvointia kokonaisvaltaisena teemana.
Työpaja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden keskustella kokeellisten menetelmien mahdollisuuksista ja haasteista ja jakaa kokemuksia muiden tutkijoiden kanssa. Keskustelut etenevät osallistujien esittämien toiveiden ja reunaehtojen mukaan. Pilottityöpajan keskusteluja hyödynnetään työpajamallin kehittämiseen. Vastaavanlaisia yhteiskehittämistyöpajoja järjestetään lisää eri kohderyhmien kanssa vuosina 2025–2027. Lopullisena tavoitteena on luoda malli tutkijoiden, yhteisöjen ja muiden kehollisuudesta ja identiteettien risteytymistä kiinnostuneiden käyttöön. Mallia voi käyttää paitsi tiedontuotannon välineenä myös mielen kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävänä työkaluna. Työpajan vetäjinä ovat Mari Lehto ja Kaisu Hynnä-Granberg. Ilmoittautuminen työpajan vetäjälle, abstraktia ei tarvita. Työpajaan mahtuu 10 osallistujaa.
8 Kivun ja kärsimyksen kulttuuriset ilmentymät
Yhteyshenkilö: Anu Korhonen, Helsingin yliopisto, anu.korhonen@helsinki.fi
Kipu ja kärsimys ovat universaaleja, mutta niiden kokeminen ja kuvaaminen ovat kulttuurisesti, historiallisesti ja yksilöllisesti vaihtelevia ilmiöitä, joissa ruumiilliset tuntemukset ja kulttuuriset tulkinnat sekoittuvat. Tieteellisessä tutkimuksessa kipua ja kärsimystä on tarkasteltu muun muassa lääketieteellisestä, psykologisesta, historiallisesta ja filosofisesta näkökulmasta, mutta tässä työryhmässä teemaa lähestytään tieteidenvälisen kulttuurisen lähestymistavan varassa. Työryhmämme tarkastelee kivun ja kärsimyksen kulttuurisia ilmentymiä esimerkiksi niiden kokemuksellisten, kerronnallisten ja kontekstuaalisten kuvausten ja representaatioiden kautta. Lähdemme liikkeelle ajatuksesta, ettei kivun ja kärsimyksen kuvaaminen ole vain subjektiivisen kokemuksen välittämistä, vaan kulttuurisiin esityksiin liittyy myös poliittisia, moraalisia ja eksistentiaalisia ulottuvuuksia. Kenen kipu on merkityksellistä, kenen kärsimys sysätään syrjään? Miten kivun ja kärsimyksen kulttuuriset esitykset haastavat, täydentävät tai muovaavat kokemusta? Saavatko kipu ja kärsimys meidät sekaisin, vai voiko kulttuurisesti tuottaa uusia tapoja kuvata vaikeasti sanoitettavia tuntemuksia? Vai sekoittuvatko kivun ja kärsimyksen tuntemukset normatiivisiin kulttuurisiin esityksiin, jotka säätelevät, mitä voimme kokea ja ilmaista?
Työryhmään ovat tervetulleita monenlaisista aineistoista kiinnostuneet tutkijat, ja erityistä painotusta annamme visuaalisille aineistoille ja esitelmille, jotka analysoivat kulttuuristen tuotteiden roolia kivun ja kärsimyksen kokemuksen välittämisessä, dokumentoinnissa tai ymmärtämisessä. Toivotamme tervetulleiksi perinteiset akateemiset esitykset, mutta kannustamme esityksiin, jotka hyödyntävät visuaalisia ulottuvuuksia, kuten videoesseet. Työryhmämme tavoitteena on luoda moniääninen tila, jossa tieteellinen analyysi, moninaiset aineistomuodot ja luovat tutkimukselliset ilmaisumuodot ja menetelmät kohtaavat. Työryhmän vetäjinä ovat Outi Hakola ja Anu Korhonen.
9 Talouden kulttuurit
Yhteyshenkilö: Ella Lillqvist, Vaasan yliopisto/Itä-Suomen yliopisto, ella.lillqvist@uwasa.fi
Kun suomalaisessa mediassa ja politiikassa puhutaan taloudesta, taloustieteen perinteinen käsitys rationaalisista, omaa taloudellista etuaan maksimoivista toimijoista tuntuu edelleen vallitsevan. Talous, erityisesti tällaisesta yksinkertaistetusta ja monin tavoin ongelmallisesta näkökulmasta nähtynä, on kulttuurissamme saanut hyvin keskeisen aseman: talous sekoittuu mitä moninaisemmille elämän alueille ja ne aletaan nähdä sen tarjoaman linssin kautta. Talouden kulttuurit ovat myös jatkuvassa liikkeessä; esimerkiksi velasta on viime vuosikymmeninä tullut yhä tärkeämpi kulutusyhteiskuntaa ylläpitävä voima. Onkin tärkeää lähestyä aihetta kriittisesti ja monipuolisesti. Mielestämme aiheen pariin tarvitaan erityisesti tutkijoita, jotka tunnistavat, että talous on kulttuuria ja siihen liittyy monenlaisia ihmisten vuorovaikutuksessa rakentuvia normeja, arvoja ja tunteita.
Tämän työryhmän tavoitteena on koota yhteen taloutta kulttuurisesta näkökulmasta analysoivia tutkijoita. Toivomme työryhmään esityksiä esimerkiksi seuraavista aihepiireistä: säästäminen, sijoittaminen, luotto/velka, rahankäyttö, tienaaminen, köyhyys, rikkaus/varakkuus tai vaurastuminen. Esitykset voivat edustaa eri aloja (sosiologia, antropologia, historia, viestintä, kauppatieteet yms.) ja näkökulmia, kunhan niissä on kulttuurintutkimuksellinen ote laajasti ymmärrettynä. Aineistoina voi olla haastatteluja, dokumentteja, havainnointia, mediatekstejä, kaunokirjallisuutta, elokuvia yms. Esityksissä voi tarkastella esimerkiksi talouteen liittyviä diskursseja, narratiiveja, ideologioita, valtaa, identiteettejä, moraalikäsityksiä tai affekteja. Työryhmän koollekutsujina ovat Ella Lillqvist, Heidi Hirsto, Hanna Kuusela ja Armi Mustosmäki.
10 Sekaisin vanhuudesta? Kulttuurintutkimuksellisia näkökulmia vanhenemiseen
Yhteyshenkilö: Hanna Ojala, Tampereen yliopisto, hanna.ojala@tuni.fi
Vanheneminen on biologinen prosessi, mutta siihen liittyvät tulkinnat ja merkitykset ovat kulttuurisesti rakentuneita. Vanheneminen tapahtuu aina myös tietyssä ajassa ja paikassa ollen näin ympäröivän kulttuurin säätelemää ja määrittämää. Ympäröivä kulttuuri muun muassa opettaa meitä tulkitsemaan vanhenemismuutoksia tietyllä tavalla ja antaa malleja siihen, millaisia tapoja vanheta pidetään kulttuurissamme suotavana ja tavoiteltavana.
Työryhmässä ollaan sekaisin vanhuudesta, sekoitetaan vanhenemiseen ja ikään liittyvien kulttuuristen käsitysten soppaa, etsitään uudenlaisia kulttuurintutkimuksellisia näkökulmia vanhenemiseen ilmiönä ihmisten, olentojen ja esineiden kontekstissa sekä laajennetaan ymmärrystä tavoista, joilla vanhenemista tavataan käsitellä ja käsitteellistää (nyky)kulttuurissa ja tutkimuksessa. Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka lähestyvät aihetta joko teoreettisesti, menetelmällisesti tai empiirisesti. Esitykset voivat perustua yhtä hyvin valmiisiin kuin prosessissa oleviin tutkimuksiin ja pro gradu -tutkielmiin. Työryhmän vetäjinä ovat Hanna Ojala ja Hanna Varjakoski
11 Kategoriat sekaisin
Yhteyshenkilö: Kaisa Ilmonen, Turun yliopisto, kailmo@utu.fi
Intersektionaalisuus käsitetään nykytutkimuksessa joko kriittisenä teoriana tai kriittisenä toimintana: se tutkii moniperustaista syrjintää sisältäen myös aktivistisen ulottuvuuden kriittisenä toimintana (Patricia Hill Collins, Intersectionality as Critical Social Theory, 2019). Intersektionaalisuus on monen erilaisen valtajärjestelmän kohtaamisesta syntyvän eriarvoisuuden tutkimista. Samalla intersektionaalisuus on emansipatorinen tutkimussuuntaus, joka pyrkii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ihmistä ympäröivää valtaa ymmärtämällä. Intersektionaalisuus tarkastelee, miten ihmisen elämää rajaavat ja mahdollistavat esimerkiksi rodun ja etnisyyden, iän, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen, kulttuurisen sijainnin, uskonnon, terveydentilan ja neuromoninaisuuden kaltaiset tekijät. Intersektionaalinen näkökulma jäsentää sitä, miten inhimillistä elämää muokkaavat sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan.
Intersektionaaliset ydinajatukset ovat olleet osa mustan feministisen tutkimuksen ja aktivismin perinnettä jo pitkään ennen sen akateemista nimeämistä intersektionaalisuudeksi. Intersektionaalisuus on moniulotteinen tutkimusnäkökulma, jonka tarkoitus on asettaa tutkimuskysymykselle keskeisiä ilmiöitä suhteeseen muiden kulttuuristen ja sosiaalisten ilmiöiden kanssa. Valtajärjestelmiä tutkitaan intersektionaalisesti keskenään kytkeytyneinä ja toinen toisiaan rakentavina – ne ovat suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuus ei siis pohdi joko/tai kysymyksiä vaan sekä/että kysymyksiä. Kutsumme työryhmäämme esityksiä intersektionaalisuuden soveltamisesta erilaisiin tutkimusaiheisiin sekä aktivistiseen työhön. Työryhmämme ”sekaiset kategoriat” viittaavatkin niin moniperustaisen syrjinnän, tieteen/aktivismin kuin tieteenalojen välisiinkin kategorioihin. Työryhmä liittyy Koneen säätiön rahoittamaan hankkeeseen Intersectional Reading, Social Justice, and Literary Activism (INTERACT). Työryhmän vetäjinä ovat Kaisa Ilmonen ja Liisa Merivuori.
12 Sekaisin sarjakuvassa ja sarjakuvasta / Mixes, mixtures and messiness in/of comics
Yhteyshenkilö: Leena Romu, Turun yliopisto, leena.romu@utu.fi
Sarjakuva on sekamuoto, hybridi. Se sekoittaa kuvaa ja sanaa ja luo siten intermediaalisia yhteyksiä muun muassa kuvataiteeseen, kirjallisuuteen ja elokuvaan. Myös erilaisten luovien tekniikoiden, tekstilajien ja julkaisumuotojen sekalaisuus ja sekoittuminen on sarjakuvalle ominaista. Lisäksi sarjakuva muovautuu ja sekoittuu adaptaatioissa, kun olemassa olevia tarinoita ja hahmoja tulkitaan uusissa konteksteissa tai sarjakuvia mukautetaan toisiin mediumeihin. Sekaisuus ei luonnehdi ainoastaan sarjakuvan muotoa, sillä läpi historiansa sarjakuva on käsitellyt maailmassa olemisen sekamelskaa. Viime aikoina pinnalla ovat olleet esimerkiksi (mielen)terveyden, sodan ja kriisien, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden, siirtolaisuuden, kulttuurien ja kielten kirjon sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen välisten suhteiden kysymykset. Muodon ja sisällön sekalaisuus heijastuu myös sarjakuvatutkimukseen. Sarjakuvatutkimus on luonteeltaan moni- ja poikkitieteistä, ja sitä tehdään eri oppialoilla lukuisista teoreettisista ja metodologisista perinteistä ammentaen. Ei sovi myöskään unohtaa, että sarjakuva saattaa saada ihmiset sekaisin. Tästä todistavat niin sarjakuvaan aika ajoin kohdistunut huolipuhe ja sensuuri kuin sarjakuvan ympärille muodostuneet aktiiviset yhteisöt ja fanikulttuurit.
Haemme työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät tavalla tai toisella sarjakuvan sekaisuutta. Esitys voi liittyä esimerkiksi kuvan ja sanan vuorovaikutukseen, intermediaalisuuteen, sarjakuvan ja muiden taiteiden suhteisiin, lajeihin, julkaisumuotoihin, adaptaatioon, erilaisiin sekaisuuden ja moninaisuuden aihepiireihin, sarjakuvatutkimuksen monitieteisyyteen tai sarjakuvan vastaanottoon. Kutsumme työryhmään tutkijoita, taiteilijoita, taiteilija-tutkijoita ja kaikkia muita, jotka työskentelevät sarjakuvan parissa tai hyödyntävät sarjakuvaa osana toimintaansa.
—
Comics is a hybrid medium. It combines image and word, thus creating intermedial connections with visual arts, literature, film, etc. It is also characterised by the mixing and blending of different creative techniques, text types and publishing formats. In addition, comics is shaped through adaptations, where existing stories and characters are interpreted in new contexts or adapted to other media. Being mixed does not only characterise the comic form, as throughout its history comics have dealt with the messiness of the world. More recently, comics have tackled issues such as (mental) health, war and crisis, gender and sexual diversity, migration, cultural and linguistic diversity, and the relationship between the human and the non-human. This diversity of form and content is also reflected in comics studies. Multi-disciplinary and interdisciplinary in nature, comics studies draw on a wide range of theoretical and methodological traditions from different disciplines. It should not be forgotten that comics can also confuse and agitate people. This is evidenced both by the censorship that comics have been subjected to from time to time and by the active communities and fan cultures that have developed around comics.
We are looking for submissions that deal in one way or another with the mixed nature of comics. They can be related to issues such as the interplay between image and word, intermediality, the relationship between comics and other arts, genres, forms of publication, adaptation, various themes of mixedness and multiplicity, the interdisciplinary nature of comics studies, or the reception of comics. We invite researchers, artists, artist-researchers and anyone else working with or using comics as part of their practice.
13 Työpaja: Tunnusteluja ylijäämän äärellä
Yhteyshenkilö: Minna Vigren, LUT-yliopisto, minna.vigren@lut.fi
Miltä ylijäämä tuntuu? Millaisia tunteita se herättää? Millaisilla tavoilla ylijäämä on havaittavaa ja näkymätöntä? Miten ylijäämän kanssa voi elää toisin? Millaisia tutkimuksellisia avauksia ylijäämän kanssa ajattelusta voi syntyä?
Ylikulutus ja ylijäämä ovat yhteiskunnallisia ja arkisia ongelmia, mutta myös merkittäviä syitä planetaariseen kriisiin. Tavaroiden valmistamiseen ja hävittämiseen liittyvät materiaalivirrat ovat usein piilossa arjessamme, vaikka ne ovat olennainen osa modernin yhteiskunnan toimintaa. Ylijäämää syntyy jatkuvasti myös arkisten askareiden ja työskentelytapojen sivuvirtoina; elämme siis jatkuvasti jonkinlaisen ylijäämän keskellä.
Tässä tutkimusta ja taidetta yhdistävässä ja sekoittavassa työpajassa kutsumme osallistujia aistimaan ja ajattelemaan yhdessä arkisen ylijäämän kanssa. Taidevetoisella, kokemuksellisella ja kokeilevalla lähestymistavalla haemme otetta ja uusia oivalluksia siihen, miten elämämme kietoutuu yhteen ja sekoittuu ylijäämään. Työpajassa pysähdymme ylijäämämateriaalien äärelle ja pyrimme sanallistamaan kokemuksellista ja aistista tietoa, jota ne synnyttävät. Sanallistamisen kautta osallistujat voivat herätellä myös uusia tapoja ajatella tutkimuksellisia lähestymistapoja ja tiedontuotantoa. Osallistujia pyydetään tuomaan mukanaan sellaista roskaa tai ylijäämää, joka herättää heissä tunteita. Työpajaan otetaan enintään 15 osallistujaa. Mukaan haetaan kirjoittamalla enintään 300 sanan vapaamuotoinen teksti ylijäämästä, jonka haluaa tuoda mukanaan työpajaan. Ehdotukset lähetetään sähköpostitse Minna Vigrenille.
14 Uskonnon sekoituksia, muodonmuutoksia ja uudelleenkontekstualisointeja nykykulttuurissa
Yhteyshenkilö: Jere Kyyrö, Turun yliopisto, jjkyyr@utu.fi
2020-luvulla olemme tottuneet näkemään uskontoa monenkirjavissa yhteyksissä: esimerkiksi presidentti Donald Trumpin virkaanastujaisseremoniassa, osana henkistä yrittäjyyttä tai salaliittoteorioita. Uskonto muuttaa muotoaan ja pakenee määritelmiä, mutta siitä huolimatta se näyttelee erilaisia vaikuttaviakin rooleja nykykulttuurissa. Erilaiset uskontoon liitetyt väittämät ja symbolit kytkeytyvät kiinteästi toiseuttamisen (esim. Islam-kritiikki), yhteenkuuluvuuden (esim. kristinuskon kulttuuristaminen) ja kulttuurisen omimisen kaltaisiin teemoihin. Myös eri ilmiöiden nimeäminen uskonnolliseksi tai luonnehtiminen uskonnollisilla termeillä on ollut viime aikoina esillä: puhutaan esimerkiksi ilmastouskonnosta tai nimitetään Trumpin kannattajia kultiksi.
Tyypillisesti kulttuurintutkimuksessa tällaisten ilmiöiden hahmottamisessa on hyötyä antiessentialismista, jossa kulttuurisilla ilmiöillä ei ajatella olevan olemuksia, jotka pysyisivät samoina kontekstista toiseen, vaan niiden ominaisuuksien nähdään muodostuvan niiden niveltyessä toisten käytäntöjen kanssa, tai ottaessa osaa erilaisiin koosteisiin. Myös uskontotieteessä on pitkät perinteet sekä uskonnon määrittelyn kriittisessä reflektiossa sekä uskonnon muuttuvan luonteen tunnistamisessa. Kuitenkin myös arkiymmärryksen mukaan ei-uskonnollisia ilmiöitä saatetaan teoretisoida uskonnoksi tai uskonnonkaltaiseksi (esim. poliittinen uskonto tai politiikan sakralisaatio).
Toivotamme tähän työryhmään tervetulleiksi niin teoreettiset kuin empiiriset alustukset, joissa tarkastellaan uskontoa tai sen sukulaisilmiöitä, kuten henkisyyttä, osana erilaisia muodostelmia. Toivomme alustuksilta kriittistä pohdintaa siitä, mitä tarkasteltujen ilmiöiden uskontoisuus kussakin tarkastellussa kontekstissa tarkoittaa. Myös keskustelut materiaalisuudesta, koosteista tai toimijuuksista uskonnon kontekstissa ovat tervetulleita. Työryhmän vetäjinä ovat Jere Kyyrö, Enni Salo ja Ossi Korpi.
15 Perintö on pop
Yhteyshenkilö: Antti-Ville Villén, Taideyliopisto, antti-ville.villen@uniarts.fi
Unescon maailmanperintösopimuksen (1972) ja aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen (2003) jälkeen perinnöstä on tullut tärkeä osa luovia toimialoja sekä turismielinkeinoa. Suomellakin on kulttuuriperintöstrategiansa (2023), ja yksi tuoreen kulttuuripoliittisen selonteon (2024) avainsanoista on kulttuuriperintö. Museoviraston ylläpitämistä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloista löytyy etupäässä kansanomaisia ilmaisumuotoja ja ilmiöitä, mutta myös sellaisia tuoreempia perintöjä kuin demoskene, Jukolan viesti ja metallimusiikki. Unescon listoja puolestaan hallitsee määrällisesti Kiina, ja kulttuuriperintö voidaankin valjastaa yhtä lailla kulttuurisen moninaisuuden kuin totalitarismin tarpeisiin. Kulttuuriperinnön suosio nostaa esiin kysymyksiä paitsi perinnön politisoitumisesta, myös siitä itsessään luovana alana sekä sen suhteesta niin kutsuttuun populaarikulttuuriin. Millaisesta populaarikulttuurista voi tulla perintöä ja miten perintö tuottaa populaarikulttuuria? Kutsumme työryhmään näihin ja muihin perintöä, politiikkaa ja populaaria sekoittaviin kysymyksiin takertuvia esitelmiä. Työryhmän vetäjinä ovat Giacomo Bottà ja Antti-Ville Villén.
16 Moninainen kansalaisuus
Yhteyshenkilö: Sigrid Kaasik-Krogerus, Helsingin yliopisto, sigrid.kaasik@helsinki.fi
Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi esitelmät, jotka käsittelevät kansalaisuutta moninaisista näkökulmista eri tieteenalojen keinoin. Ymmärrämme kansalaisuuden laajasti nostamalla esiin sen erinäisiä osittain päällekkäisiä ulottuvuuksia. Virallinen kansalaisasema takaa poliittisen yhteisön jäsenyyden ja pitää sisällään jäsenyyteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Sen lisäksi toivomme esitelmiä, jotka käsittelevät kansalaisuuden käytäntöjä arjessa sekä jokapäiväisiä tekoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella kansalaisuuteen ja kansalaisena toimimiseen. Kansalaisuuteen liittyvät myös yhteisöön kuulumista, samaistumista, identiteettejä, osallisuutta sekä osallistumista, mutta myös niiden puutetta tai mahdottomuutta käsittelevät kysymykset. Kansalaisuudesta ja kansalaisten monenlaisista subjektiasemista kumpuavat yhteiskunnalliset kytkökset ilmenevät usein virallista yhteisöä laajemmin ja saattavat sisältää ristiriitoja. Maantieteellisesti esitelmät voivat tarkastella eri maita ja alueita, mutta myös kansalaisuutta suhteessa ylirajaiseen toimintaan sekä ylirajaisiin yhteisöihin. Esitelmissä voidaan käsitellä myös esimerkiksi EU-kansalaisuutta ja kaksoiskansalaisuutta, samoin kansalaisuuteen kytkeytyvää kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja hybridisyyttä sekä sekoittumista ja sekaannusta.
17 Mixed-identiteetit taiteessa ja kulttuurissa
Yhteyshenkilö: Koko Hubara, Turun yliopisto, smhuba@utu.fi
Työryhmään kootaan yhteen tutkijoita, taiteilijoita ja kulttuurialan ihmisiä keskustelemaan mixed-identiteeteistä sekä suomalaisessa että kansainvälisessä kontekstissa. Mixed-race, biracial, multiracial, mixed identity, intersektionaaliset perhe- ja lähisuhteet: miten ne näkyvät kirjallisuudessa, esitys- ja kuvataiteessa, kulttuureissamme laajemmin, ja miten niitä tutkitaan viisaasti ja sensitiivisesti myrskyisässä ajassa? Työryhmässä mukana Koko Hubara, Farida Albrecht, Ayla Brinkmann sekä Landys Roimola.
18 Taiteen ja kulttuurituotteiden sekoittuvat muodot ja mediaalisuudet
Yhteyshenkilö: Laura Piippo, Tampereen yliopisto, laura.piippo@tuni.fi
Aikamme taidetta ja kultturituotteita sekä niistä käytävää keskustelua leimaa ennemmin moni- kuin monomediaisuus. Kuten Maria Matinmikon Kolkassa (2019) todetaan: ”Aivan kaikki on sekoitettu sinua varten.” Kutsumme työryhmään eri alojen tutkijoita ja taiteilijoita pohtimaan kanssamme sitä, miten taiteen sekoittuvat muodot ja mediaalisuudet voivat jäsentää sekavia kulttuurisia aikoja ja tiloja. Millä tavoin hybridiset keinovalikoimat voivat valottaa esimerkiksi kompleksisia tunnerakenteita, omistus- tai valtasuhteita tai teosrajoja? Mihin ja miten kriittinen tarkastelija paikantuu suhteessa sekoittuneisiin muotoihin? Entä onko analyysin tehtävä aina selkeyttää mutkikkaita muotoja? Mitä muuta niiden kanssa voisi tehdä? Ketä varten kaikki on sekoitettu? Toivotamme tervetulleeksi esitelmät, jotka käsittelevät esimerkiksi medioiden risteämistä, eri taiteenlajien vuorovaikutteisuutta tai multimodaalisia muotoja. Käsittely voi olla joko teoria- tai aineistolähtöistä. Esitelmät voivat pureutua myös siihen, millaisia haasteita kulttuuristen ilmiöiden ja keskustelujen korostunut monimediaisuus asettaa tutkimukselle. Työryhmän vetäjinä ovat Laura Piippo, Noora Vaakanainen ja FM Juha-Pekka Kilpiö.
19 Sekaisuudet kriittisessä eläintutkimuksessa
Yhteyshenkilöt: Helinä Ääri, Turun yliopisto, hekaki@utu.fi & Outimaija Hakala, Aalto-yliopisto, outimaija@gmail.com
Sekä muunlajisten eläinten hyväksikäyttö – esimerkiksi ruoantuotannossa – että ihmisten eläimellistäminen perustuvat ajatukseen selkeästä ihminen/eläin -rajasta ja puhtaasta ihmisyydestä. Lajit ja lajirajat ovat monin tavoin sekoittuneita ja sotkuisia, mutta käsityksiä selkeistä ihmisyys-, eläimyys- ja lajikategorioista ja niiden hierarkkisista järjestyksistä toistetaan ja käytetään usein, kun pyritään perustelemaan väkivaltaa ja eri olentojen erilaista moraalista arvoa. Kutsumme työryhmään tieteellistä ja taiteellista tutkimusta. Monitieteinen ja -taiteinen kriittisen eläintutkimuksen työryhmämme tarjoaa tilan keskustella ihmisyyksien ja eläimyyksien suhteiden sekaisuudesta. Tarkastelemme käsityksiä lajirajojen puhtaudesta ja selkeydestä ja sitä, miten niitä rakennetaan, ylläpidetään ja hyödynnetään. Pohdimme, miksi ja miten “ihmiset” on usein sijoitettu hengen, mielen ja merkityksen alueelle ja ”eläimet” ruumiin, aineen ja merkityksettömyyden alueelle. Vallitsevien ihmiskeskeisten rakenteiden purkamisen rinnalle toivomme mukaan myös oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta kohti suuntaavia avauksia ja näkökulmia siihen, miten yhteiskunnallisia ja kulttuurisia käytäntöjä voidaan toteuttaa kestävämmin ja vailla lajismia. Käsittelemme myös kriittisen eläintutkimuksen sekoittunutta suhdetta lähi- ja alkukenttiensä, kuten ekofeminismin, muun ihmistieteellisen eläintutkimuksen ja intersektionaalisen feministisen tutkimuksen kanssa.
20 Työpaja: Mitä ja miten minä tiedän missä olen? Kehollistunut tieto ja palasia tietoisuudesta – innerdance ja sen etnografiaa
Yhteyshenkilö: Johanna Kujala, Turun yliopisto, jokrkuj@utu.fi
Kokemuksellisen tilan ja akateemisen esitelmän muotoja yhdistelevässä esityksessä havainnot ja kokemukset, tietoisuuden mysteerin tutkimukselliset viitteet, teoreettinen katsanto ja mielen niityille johdatteleva soittolista ja äänimaisema, ovat kaoottisesti sekaisin. Aistien ja ajatusten sekamelska luo kaaoksesta harmoniaa. Lineaarisen aikakäsityksen kietoutuessa spiraaliksi unenomaiseen tilaan, jossa kokemus ja luomus kietoutuvat toisiinsa. Abstraktista maisemasta on löydettävissä punainen lanka, joka kokoaa kasaan tiedonjyväsiä, ohjaa keholliseen tietämisen tapaan ja on auttanut ihmisiä monin tavoin ymmärtämään suhdettaan itseensä, aikaan ja paikkaan. Innerdance-fasilitaattori ja kouluttaja Johanna Penttinen luo äänimaailman ja tilan innerdance-kokemukselle, joka täydentyy uskontotieteen tohtorikoulutettava Johanna Kujalan etnografisen, uushenkistä tietämistä koskevan tutkimuksen palasilla. Osallistujalle esitys havainnollistaa innerdancen kautta avautuvaa sekä sitä koskevan tutkimuksen tilaa. Ilmoittautuminen työpajan vetäjälle, abstraktia ei tarvita. Esitykseen voidaan ottaa rajallinen määrä osallistujia ilmoittautumisjärjestyksessä.