RAVITSEMUSKÄYTTÄYTYMISEN MUUTOSOHJAUS ON MONESTA OSASTA KOOSTUVA PALAPELI

Yleinen terveyskäyttäytymisen ohjautuminen perustuu pääasiassa ”yritys ja erehdys” -toimintaan, jossa epämukavuuden tai kivun tai sairauden kokemukset ohjaavat käyttäytymään toisin. Ongelmaksi muodostuu usein toiminnan seurausten ja vaikutusten pitkäaikaiset viiveet. Tästä syystä epäterveelliset toimintatavat tulevat esiin vasta siinä vaiheessa, kun toiminnan muuttaminen on jo vaikeaa, joko tottumusten pysyvyyden tai fyysisen toimintakyvyn aleneman vuoksi. Myös muita ravitsemuksen itsesäätelyn vaikeuksiin liittyviä syitä on toki olemassa, kuten masennus, ahdistus ja stressi. Polar pyrkii kehittämään digitaalista terveys- ja ravitsemusohjausta huomioimalla kokonaisvaltaisesti ihmisen käyttäytymisen muutokseen liittyviä tekijöitä.

Yleinen terveyskäyttäytymisen ohjaus

Arviot minäpystyvyydestä määrittyvät sen mukaan, kuinka paljon yksilö kykenee asettamaan resursseja toiminnalleen ja kuinka kauan hän kykenee sietämään vastoinkäymisten vastenmielisiä kokemuksia ennen kuin tavoite on saavutettu tai jää saavuttamatta. Ihmisillä on viettiensä vuoksi tapana käyttää vain riittävää intensiteettiä ponnistelussaan toivotun tuloksen saavuttamiseksi. Yksilö ei siten koskaan varaa ensimmäisellä yrityksellä koko taito- ja kyvykkyysresurssejaan, vaan ensin mittaa haastetta ja punnitsee tarvittavan kehittymisen lisätarvetta. Koettu minäpystyvyyden taso voidaan näin estimoida sekä subjektiivisesti että objektiivisesti mm. fyysisen tilan perusteella, kun  haasteen tai uhan kasvun tasoero on selkeästi havaittavissa hallinnan tunteen myötä.

Yksilön pakonomainen tarve määrittää oma minuus, ns. tavoiteidentiteetti on ihmisen toiminnan liikkeelle paneva tekijä; ilman tavoitetta ei ole käyttäytymistä. Terveyskäyttäytymisen kannalta tämä merkitsee yksilön koetun terveyden psykologisen hallinnan käsitystä eli terveysuskomusta siitä, että hän pysyy terveenä, hyvinvoivana, suorituskykyisenä, sosiaalisesti hyväksyttynä ja haluttuna nyt ja tulevaisuudessa niillä elämäntavoilla ja ruokailutottumuksilla, jotka ovat hänelle totutun kaltaisia ja palvelevat hänen mieltymyksiään, rutiinejaan ja rituaalejaan.

Yleine terveyskäyttäytymisen ohjaus perustuu tiedon saamiseen, subjektiiviseen reflektointiin ja biopalautteen käsittelyyn, joiden yhteisvaikutuksen avulla yksilön on mahdollista saavuttaa haluttu olotila eli tavoiteidentiteetti. Ohjaus tyypillisesti toteutetaan interventioina (yleensä 3-6 kk), jonka aikana toivotaan ihmisen omaksuvan muuttunut käyttäytyminen osaksi arvomaailmaa, elämäntapoja ja rutiineja. Interventiomenetelmiä on paljon ja osa niistä kohdistuu eriytetysti esim. diabeteksen käsittelyyn ja osa on yleisluontoisia esim. toiminta-aktiivisuuden lisäämiseen tai vähentämiseen ja osa psykologisten perustarpeiden tukemiseen esim. minäpystyvyyden tunteen kohottamiseen.

Oppimisalusta ravitsemuskäyttäytymisen ohjaukseen

Polar tukeutuu ravitsemuksen ohjauksen digitaalisen mallin kehittämistyössään teoriaan minäpystyvyyden kehittämisen lähtökohdista (Kuva 1). Ravitsemuskäyttäytymisen ohjauksessa pyritään  yllä esitettyyn tulokseen eli pysyviin käyttäytymisen muutoksiin  ruoka-aineiden käyttötottumuksissa. Ravitsemuskäyttäytymisen ohjaukseen hyvin soveltuvana voidaan pitää sosiaalikognitiivista teoriaa minäpystyvyydestä. Sen mukaan minäpystyvyys muodostuu toiminnan tulosodotuksista, tavoitteen asetannasta ja sosiokulttuurisista tekijöistä.

  • Sosiaalikognitiivinen malli minäpystyvyydestä (Bandura, 1977, 2001, 2006)

Yleensä mallin mukaiset interventiot toteutetaan face-to-face menetelmillä, jossa mukana on useita eri alan asiantuntijoita kuten lääkäreitä, psykologeja sekä ravitsemus- ja fysioterapeutteja. Digitaaliset ratkaisut antavat palveluille mahdollisuuden skaalautua globaalisti viemättä asiantuntijoiden resursseja, kun heidän osaaminen hyödynnetään palvelurakenteiden pedagogiseen suunnitteluun, sisällön tuottamiseen ja erityisongelmien ratkaisemiseen.

Mallin toteuttaminen ja minäpystyvyyteen vaikuttaminen käytännön ravitsemuskäyttäytymisen muutosinterventiossa voisi pitää sisällään  seuraavat määritelmät:

  1. Koettu minäpystyvyys:
    • Aiemmat kokemukset ravitsemuskäyttäytymisestä ilmenevät ravinnon soveltuvuudesta fyysisen suorituskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Ravitsemuksen seurauksena tapahtuvat mielialan ja kehonkuvan muutokset kuvastavat minäpystyvyyttä, kun se tulee esille mm. sosiaalisissa tilanteissa
    • Arvio ruoka-annoksen tai ruoka-aineen soveltuvuudesta suhteessa koettuun hyötyyn nähden antaa yksilölle kyvyn arvioida ruoan suhdetta pystyvyyskokemukseen. Arvioinnissa voi olla mukana tieto nautitun ruoka-annoksen sisällöstä, maittavuudesta ja nälän tunteen poistumisesta (riittävyydestä), joka ohjaa viettejä arvokäyttäytymisen suuntaan.
    • Minäpystyvyyden perusteella voidaan arvioida myös yksilön kykyä pitää yllä tavoitteen mukaista ateriarytmiä ja ravintoainesisältöä, joka palvelee (tai ei palvele) hänen tavoitteitaan fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan.
    • Yksilö saattaa havaita toiminnassaan ja ravitsemuskäyttäytymisessään eli minäpystyvyyden tunteessaan puutteita, jotka hänen tulee korjata esim. työ- ja vapaa-ajan olosuhteita muuttamalla ruuan laittoon liittyvien välineiden hankkimista, ruuanlaittotaitojen kehittämistä tai ruoka-annosten etukäteen valmistamista olosuhteita vastaaviin vaatimuksiin.
  2. Tulosodotus:
    • Tulosodotus rinnastuu yksilön kykyyn laatia itselleen soveltuvia ruoka-annoksia ja käyttää ruoka-aineita itse laatimiinsa (suosikki)aterioihin ja ruokaresepteihin. Tavoitteena on tukea itseohjautuvuuden tunnetta suhteessa hyvinvointia koskeviin arvoihin, mieltymyksiin ja motivaatioon. Itseohjautuvuuslukeutuu ihmisen psyykkisiin perustarpeisiin, jotka ovat autonomian tunne valita itse nauttimansa ruoka-annoksen, kyvykkyyden tunne, jonka nautittu ruoka-annos saa aikaan ja yhteenkuuluvuuden tunne joka syntyy oikeanlaisen ravitsemuksen ja fyysisen aktiivisuuden suhteesta omaksuttuun sosiaaliseen identiteettiin.
    • Yksilön mahdollisuus reflektoida ruoka-annosten koettuja hyötyjä ja haittoja tavoitteen ja päivittäisen jaksamisen näkökulmasta, kun vertailukohtana on esim. työn vaatimukset, painon pudotus tai urheiluharrastus ts. yksilöä informoidaan esim. pizzan ja einesten haitallisista vaikutuksista hänen (tavoitteisiinsa ja) tulosodotuksiinsa nähden
    • Kun yksilöllä on mahdollisuus tuottaa dataa ja kuvailla päivittäisen toiminnan sisältöä (esim. työtehtäviä ja fyysistä harjoittelua), hänen oletetaan odottavan myös tietoa siitä, miten paljon hän tarvitsee rasvaa, hiilihydraattia ja proteiinia ja millaisista ruoka-annoksista tämä aktiivisuuden ja energian saannin kausaaliketju on mahdollista toteuttaa. Tästä syystä älykäs ruokareseptien käyttö on ratkaisevan merkityksellistä ravitsemuskäyttäytymisen ohjauksessa; Yksilölle syntyy datan ja käyttäytymisen välille seuraussuhde, jota käytetään itsesäätelymallien määrittelyssä; yleensä ravinto- ja liikuntasuosituksina (”harjoitusohjelmina”), joilla tavoiteltu tulos olisi saavutettavissa
    • Ravitsemuksen tueksi voidaan hyödyntää tekoälyn tuomia mahdollisuuksia. Tekoälyä käytettäessä tieto päivän aktiivisuudesta määrittää tulosodotusten kausaalisuudet ruokailurytmistä, ruoka-annosten koosta ja muodostuneesta ravintosisällöstä.
  1. Tavoitteet:
    • Tavoitteen asettaminen yksinkertaisella tavalla esim. ”painon pudotus 10 kg” auttaa selkiinnyttämään yksilön suhdetta minäpystyvyyden kokemukseen, koska se samalla luo selkeän mielikuvan toivottavasta käyttäytymisestä. Tavoiteasetelmalle yleensä luodaan tuki, joka huomioi em. päivittäisen aktiivisuuden ja käyttäjän henkilökohtaiset lähtötiedot
    • Tavoitteen asettamiseen liittyy oleellisesti mahdollisuus suunnitella omaa ravitsemustaan ja sen muutosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tavoitteen asettamisen menetelmissä (esim. S.M.A.R.T.E.R) esiintyy piirteitä, jotka mielikuvissa suuntautuvat tulevaisuuteen:
      • Specific: What exactly we want to achieve? Clear as possible, concrete in all levels of identity development
      • Measurable: How will we know we’ve achieved it? All kind of feedback must be given, which keeps the individual on the target course
      • Achievable: What is our realistic desire? To avoid frustration, anxiety and depression (reached or not and if not, how to reach)
      • Relevant and prioritized: Why are we doing this? Meaningfulness, relevance, (social) role. Try to find goals which the user owns and is willing to work on
      • Time bound: When will we achieve this by? (ASAP is not accepted). Being aware of potential conflict between the values of short-term and long-term consequences
      • Engaging: A lack of involvement will lead to a lack of engagement. Goals should not become obsessions
      • Rewarding: Satisfaction of goals in internal, external, or some combination of both. Challenging enough according to the outcome. Confer a clear benefit upon the users sufficient to sustain their sometimes-painful efforts to change
    • Tavoitteen saavuttamiseksi hyödynnetään ruokapäiväkirjaa, jonka avulla hahmotetaan , kuinka ravitsemuskäyttäytyminen on muuttunut tai ei ole muuttunut ja onko muutos positiivinen vai negatiivinen tavoitteeseen nähden.
    • Ruoka- ja aktiivisuuspäiväkirjan avulla muistutetaan tietyin väliajoin käyttäjää hänen asettamistaan tavoitteista ja varsinaisesta aktiivisuus- ja ravitsemuskäyttäytymisestä ts. tuodaan esiin mahdollinen ”kognitiivinen dissonanssi” arvojen ja käyttäytymisen välillä. Ristiriidan paljastamisen tiedetään kannustavan ihmistä korjaamaan käyttäytymistään, sillä havaittuun ristiriitaan liittyy usein sekä itsepetoksen tunnustaminen ja sitä seuraava häpeä.
  1. Sosiokulttuuriset tekijät:
    • Sosiokulttuuriset tekijät liittyvät mm. tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa toivottua ravitsemuskäyttäytymistä esim. ravintoloissa ja ruokaloissa. Yleensä ravintolassa tapahtuvaan ruokailuun liittyy muitakin sosiaalisia ilmiöitä ja tarpeita, kuin terveys- Siinä tapauksessa, kun yksilö kykenee kieltäytymään epäterveellisestä ruoasta ja tekemään omat valintansa sosiaalisesta paineesta huolimatta, vahvistuu hänen arvojensa mukainen identiteettinsä ja terveyskäyttäytymisen noudattamisensa.
    • Kun yksilölle ehdotetaan häntä miellyttäviä ateriakokonaisuuksia, jotka voisivat täyttää tavoitteen mukaiset vaatimukset, voi ehdotuksissa olla mukana sosiaalinen tuki ts. tarjotaan käyttäjälle informaatiota siitä, miten hänen kaltaisensa henkilöt ovat aiemmin onnistuneet saman kaltaisten tavoitteiden kanssa juuri tarjotuilla ateriakokonaisuuksilla. Samalla voidaan ehdottaa esim. ravintoloita, joissa tarjoillaan hänelle soveltuvia ruoka-annoksia toivotun käyttäytymisen jaruoanlaiton vaivan helpottamiseksi.
    • Yksilölle kerrotaan erilaisista sosiaaliseen tukeen liittyvistä liikunta- ja ravitsemusryhmistä, jotka tukevat hänen tavoitettaan ja antavat mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Kirjoittaja Reijo Kangas on vanhempi tutkija Polar Electro Oy:llä ja yrityksen oman Business Finland rahoitteisen MeHeFo-hankkeen projektipäällikkö.

#MeMyHealthMyFood exploring and developing personalized health, food and eating. MeHeFo-konsortiossa ovat mukana seuraavat kumppanit: @VTTFinland, @UniTurku, @univaasa, @ValioFi, @RaisioPlc, @HKScanFinland, @PolarGlobal, @kauppahalli24, @Kumppania, #Verman, #UpCode

Bandura, A. (1977). Self-efficacy: toward a unifying theory of behavioral change. Psychological review, 84(2), 191.

Bandura, A. (2001). Social cognitive theory: An agentic perspective. Annual review of psychology, 52(1), 1-26.

Bandura, A. (2006). Toward a psychology of human agency. Perspectives on psychological science, 1(2), 164-180.POLAR ELECTRO OY