neferblog: Mies – myös sinun kellosi tikittää

Julkaistu 6.2.2020

Naisen biologinen kyky saada lapsia heikkenee selvästi jo 35. ikävuoden jälkeen. Asiantuntijat tietävät, että kovin moni nainen on tästä jopa tuskallisen tietoinen, mutta samalla toiset heräävät lapsitoiveeseen liian myöhään.

Asia on tärkeä, mutta puhutaan välillä miehistä.

Törmään taajaan toteamukseen, ettei miesten lastensaanti ole sidoksissa ikään. Miehellä on valttikortti: hän voi saada lapsia vielä eläkeiänkin kynnyksellä.

Väestöliiton vuoden 2018 perhebarometri kertoo, että lapsettomista suomalaismiehistä noin viidesosa toivoo lapsia vielä yli 40-vuotiaana.

Helsingin Sanomien toimittaja Suvi Vihavainen otti tämän esiin kolumnissaan. Hän kertoi Tinderistä löytyvistä kolme- ja nelikymppisistä miehistä, jotka eivät pohdi lasten saamista tai suunnittelevat hankkivansa lapsia ”jonakin päivänä”. Hän kysyi, kuka kertoisi miehille, ettei kymmenisen vuotta nuoremman naisen löytäminen ole välttämättä itsestään selvää, koska puolisoiden ikäero on yleensä pieni.

Olen vuosien varrella kohdannut viisikymppisiäkin lapsettomia miehiä, jotka toivovat saavansa lapsia, mutta ”mitään kiirettä ei ole”. Olen toivottanut heille vilpittömin mielin onnea matkaan, ja väestöntutkijana jäänyt miettimään, paljonko onnea he tarkkaan ottaen tarvitsevat.

Miehistäkin kovin harva saa ensimmäisen lapsen myöhemmällä iällä. Suomessa vuonna 1950­–69 syntyneistä miehistä, jotka saivat esikoisen, alle prosentti tuli isäksi yli 45-vuotiaana. Toisista lapsista 1,3 prosenttia ja kolmansista 3,6 prosenttia syntyi isän ollessa yli 45-vuotias. Yksittäisiä eläkeiässäkin iltatähden saaneita miehiä löytyy. Aika ajoin saamme tietää, että ministeri tai rokkitähti sai vielä yhden lapsen toisen tai kolmannen vaimon kanssa. Mutta tarkoitan meitä taviksia. Ja tarkoitan todennäköisyyksiä – ne ovat pienet.

Miehen biologisen hedelmällisyyden arvellaan heikkenevän jonkin verran iän myötä. Mutta se on sivuseikka, koska miehen lastensaannin ”ikärajoihin” vaikuttaa eniten puolisonvalinta (ja naisen iän ja hedelmällisyyden yhteys). Kun suomalainen nainen saa esikoisen, lapsen isä on keskimäärin 2,5 vuotta äitiä vanhempi. Myöhempien lasten kohdalla keskimääräinen ikäero on vielä pienempi. Muutosta ei ole havaittavissa. Kun vuonna 1950–59 vuonna syntynyt nainen sai esikoisen, vain parissa prosentissa tapauksista lapsen isä oli 10­­–14 vuotta äitiä vanhempi. Alle prosentissa tapauksista vauvan isä oli vähintään 15 vuotta vanhempi kuin äiti.

Koska ”ikäraja” ei ole miehen biologian tiukasti sanelemaa, isäksi jo tulleet saavat yli 45-vuotiaanakin jonkin verran lisälapsia, usein uusien puolisoiden kanssa, mutta ensimmäisiä kierroksia ei juuri näytä käynnistyvän.

Sinänsä on upeaa, jopa kadehdittavaa, jos miehen käsitys omasta suuresta vetovoimasta nuorten naisten silmissä säilyy vuosikymmenten yli. Itse arvelen näin viisissäkymmenissä, että kolmekymppiset pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana lähinnä isovanhemmaksi.

Suomessa lapsettomaksi jäävien osuus on pitkään ollut harvinaisen korkea. Nelikymppisistä Suomessa syntyneistä miehistä melkein kolmannes (31 prosenttia) on lapsettomia. Kolmevitosista miehistä lapsettomia on 44 prosenttia,  joten elinikäinen lapsettomuus luultavasti vielä yleistyy.

Lapsettomaksi jäämisen takana on monia syitä. Osa on valinnut lapsettomuuden, ja osa ei voi saada lapsia nuorempanakaan esimerkiksi biologisista syistä. Mutta useimmilla lastensaanti on vain lykkääntynyt yhä uudelleen, kunnes aika on ajanut ohi. Siihenkin on monia syitä. Perheen perustamisen erilaiset esteet niillä, jotka perhettä toivovat, ovat syntyvyyden laskiessa valtavan kiinnostavia. Onkohan käsitys, ettei miesten lastensaanti ole sidoksissa ikään, näistä yksi?

Kaikki neferblogit