Avoimesti piilossa – onko yliopistokissalla häntää?

”Jos olisin tiennyt, että Turun yliopistossa voi opiskella tuollaista kemiaa, niin olisin varmasti hakenut teille opiskelemaan!” Tällaista palautetta olen saanut viime aikoina etenkin biologian alan opiskelijoilta, niin Turun yliopistosta, Helsingin yliopistosta kuin muualtakin. Siinä missä tällaisen palautteen saaminen on toisaalta erittäin kannustavaa, on se myös hieman häiritsevää. Miksi nämä selvästi kasvien kemiasta ja bioanalytiikasta kiinnostuneet opiskelijat eivät sitten tienneet, että tällainen vaihtoehto on olemassa?

Vastaus edelliseen kysymykseen piilee varmaankin kuluneessa sanonnassa, että kukas sen kissan hännän sitten nostaa, jos ei se kissa itse! Joten on siis sopivaa katsoa peiliin ja kysyä, että kenen syy se tämäkin asia nyt sitten mahtaa olla. Sieltä se kaveri katsoo peilistä takaisin ja kysyy, että itsekö tässä vielä pitäisi hoitaa oman alansa valtakunnallinen markkinointikin? Eikö opintopaikkojansa miettivien nuorten pitäisi olla opinto-ohjaajiensa ja muiden sidosryhmien avulla tietoisia Suomen kokoisen maan opintopaikkatarjonnasta?

Voi kuitenkin olla niin, että opinto-ohjaajatkaan eivät ehkä ole tietoisia kaikkien alojen viimeaikaisista kehityksistä. Paljon todennäköisempää on, että nuorille jaettava tieto perustuu osittain vanhentuneisiin, eri aloja leimanneisiin stereotypioihin. Jos näin on, niin tämäkään asia ei juuri parane muita syyttelemällä. Etenkin, jos itse ei ole asian tilan kohentamiseksi tehnyt mitään. Peilistä pitäisi siis vain löytää lisää energiaa!

Tuohon edellä kuvattuun opintopaikkojen näkyvyyteen vaikuttaminen on itse asiassa aika monitahoinen juttu. Siihen vaikuttamalla voidaan samalla parantaa myös yliopistossa jo sisällä olevien opiskelijoiden tietoisuutta heidän omasta alastaan, sen vetovoimaisuudesta ja tarjolla olevista työllistymismahdollisuuksista. Lähdin itse tähän työhön mukaan noin 10 vuotta sitten, kun aloitin ensimmäisen kahdesta jo päättyneestä pätkätyöstäni kemian laitoksen johtajana.

Suomalaisen kemian ja kemian tekniikan tutkimuksen (ja opetuksen) kentässä aloitettiin tuolloin ns. Kemia Suomi –hanke. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa eri yliopistojen kemian alan tutkimusprofiilit ja mahdollisuuksien mukaan täsmentää profilointeja niin, että Suomen kokoisessa maassa vältyttäisiin suurilta päällekkäisyyksiltä. Samaan aikaan Suomen Akatemia tuki näitä tavoitteita aloittamalla omat yliopistokohtaiset profilointirahoituskierroksensa. Kemia oli tässä työssä erinomaisesti ajan tasalla ja kiitänkin taas näin jälkikäteen etenkin Helsingin yliopiston kemian laitosta aloitteen edistämisestä (professorit Markku Räsänen ja Mikko Ritala).

Kemia Suomi –hankkeen kautta Turun yliopiston kemian laitoksen profilointityö saatiin käyntiin vuosina 2014-2016 niin, että se alkoi näkyä myös ulospäin. Laitoksen sisällähän me kaikki – ainakin laitoksen johto ja osa professoreista – jo muutenkin tiesimme, minne olimme menossa. Pitkään oli kuitenkin epäselvää, mahtoivatko laitoksen opiskelijat tietää asiasta, puhumattakaan niistä opiskelijoista, jotka olivat vasta hakeutumassa omalle alalleen lukio-opintojen jälkeen.

Menemättä sen enempää yksityiskohtiin voi sanoa, että tämä profilointityö otti oman aikansa, eikä ollut kaikkialla yhtä helppoa kuin toisaalla. Muutoshan nähdään monesti jo sinällään vaarallisena, vaikka siinä on mukana aina myös mahdollisuus kehittymiseen. Toisaalta on päivän selvää, että muutos ei ole kannattavaa vain itsensä vuoksi; ehjäähän ei kannata lähteä korjaamaan, ellei ole sitten kovasti tekemisen puutteessa.

Lopulta olemme nyt tilanteessa, jossa Turun yliopiston kemian laitoksen tutkimus- ja opetusprofiili pitää sisällään kolme modernia päälinjaa: (1) lääkekehityksen kemia, (2) kestävän kehityksen materiaalien kemia, ja (3) kemian opetus ja oppimisen tutkimus. Kaikkien näiden avulla kemian laitos pystyy kouluttamaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin asiantuntijoita, joiden avulla olemme entistä valmiimpia ratkomaan aikamme suuria haasteita, yhdessä monitieteisten yhteistyöverkostojemme kautta.

Väitän, että tuon profiilin kautta on kenelle tahansa ulkopuolisellekin selvää, että Turun yliopiston kemian laitoksella tehdään merkittävää työtä kolmella tärkeällä rintamalla. Esimerkiksi ”lääkekehityksen kemia” aukeaa lukijalle ehkä aavistuksen paremmin kuin ”orgaaninen kemia ja kemiallinen biologia”. Etenkin kun lääkekehityksen kemian alla toimivat nyt lopultakin juuri ne neljä tutkimusryhmää, jotka kyseistä alaa vievät eteenpäin myös tutkimuksessaan! Voihan olla, että tämä heijastuu positiivisesti myös alan opetukseen?

Toivoisin lisäksi, että kaikki ymmärtäisivät, mikä merkitys hyvillä opettajilla on tulevaisuuden kemistien – ja muiden luonnontieteilijöiden – motivoinnissa tai vaikka alalle ohjaamisessa, jos opinto-ohjaajilla sitä tietoa ja taitoa ei vielä olisikaan! Sen vuoksi kemian laitoksellakin tulee panostaa kemian opettajien kouluttamiseen. Mielellään niin, että opettajaksi opiskelevat samalla ymmärtäisivät, miten tutkimusta ymmärtämällä ja hyödyntämällä on mahdollisuus kehittää myös omaa opettajuuttaan. Tämän asian pitäisi toki löytyä jo valmiiksi kaikkien yliopistoihmisten DNA:sta. Aina näin ei kuitenkaan valitettavasti ole.

Olen sittemmin jättänyt kemian laitosjohtajuuden parempiin käsiin ja toisaalta ehkä tunsin tehneeni asiassa oman osuuteni. Laitos etenee parhaillaan entistä varmemmin oikeaan suuntaan! Samalla siirryin uusvanhan matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varavaradekaaniksi vuoden 2021 alusta. Jollakin tavalla koin silloin, että nyt olisi taas enemmän aikaa uusien asioiden edistämiseen. Eikä niitä uusia asioita pitänyt kovin kauaa tai edes kaukaa etsiä!

Meillä on tiedekunnassa nimittäin aloja, joille on todella suuri hakupaine eli hakijoita on moninkertaisesti jaettavissa oleviin opintopaikkoihin nähden. Näillä aloilla myös valmistumisprosentti lähestyy sataa prosenttia. Näiden alojen vetovoimaisuus on siis selviö. Sitten on toisaalta aloja, joille hakupaine on huomattavasti pienempi ja valmistumisprosentti voi jäädä alle kolmenkymmenen prosentin. Näillä aloilla taas työmarkkinoilla olisi kysyntää, joten valmistumisprosentin merkittävä kasvattaminen olisi edelleen kestävää toimintaa eikä pelkillä kasvavilla maisterinumeroilla pullistelua.

Siitä se ajatus sitten lähti, kun samalla koronapandemia vaikutti antavan entistä enemmän aikaa ajattelutyölle. Oli muutenkin jo pitkään pitänyt lähteä edistämään kemian asiaa vähän näkyvämmin – itsensä likoon laittaen – mutta aina oli ollut jotakin tärkeämpää tekemistä juuri silloin. Kun sitten samalla tajusin omankin tutkimusryhmäni olevan liian näkyvästi piilossa, niin lähdin edistämään kemian asiaa helppo pää edellä. Jos en siis osaisi tuoda edes oman ryhmäni tutkimusta ymmärrettävästi esille, niin ehkä minun olisi turha vaatia sitä muiltakaan kemisteiltä (tai fyysikoilta, tai matemaatikoilta…) ja voisimme vain jatkaa yhdessä aktiivista piiloleikkiä.

Näistä lähtökohdista lanseerattiin kesäkuussa 2021 Luonnollista kemiaa –hanke. Se oli aika luonnollinen nimi luonnonyhdistekemian tutkimusryhmän vetämäksi hankkeeksi. Sen jälkeen hanke on julkaissut 100 kansainvälisesti ainutlaatuista kasvikemiakylttiä kasvitieteelliseen puutarhaan, 60 kasvikemiavideota, 10 podcastia kasveista ja niiden kemiasta, ja reilut kymmenen blogitekstiä. Lisäksi olemme pariin otteeseen käyneet tekemässä lasten kanssa kemiaa kasvitieteellisen puutarhan Lasten lauantai -tapahtumassa. Tätä nykyä hankkeesta tulee ulos kolme videota ja yksi podcast kuukaudessa, aina tiistaisin.

Luonnollista kemiaa –hankkeen aloittamisessa oli kyseessä henkilökohtaisesti todella ison kynnyksen ylittäminen! En ollut koskaan halunnut omaa ääntäni kuuluviin aiemmissa YouTube-videoissamme – niissä oli videon päällä vain musiikkia ja tekstitys – saati omaa naamaani näkyviin sosiaaliseen mediaan. Näistä periaatteista oli kuitenkin pakko luopua, koska joukkoja pitää johtaa edestä! Itse en ole osannut johtaa ryhmää tai laitostakaan koskaan millään muulla tavoin; ei johtamista voi ulkoistaa. Omalla esimerkillä mennään, syteen ja saveen!

Nyt kun tuo henkinen kynnys on jo aikaa sitten ylitetty, niin hankkeen mahtavan ydinporukan (Marianna Manninen, Hilla Nieminen ja Maria Lahtinen) kannustamana edes TikTok-maailmaan siirtyminen ei ottanut henkisesti koville. Sukulaiset toki ovat alkaneet kysellä, että ”ottaako sinua kukaan enää tosissaan siellä yliopistolla”! Aika hauska ajatus, että tiedettä ei muka voisi edistää myös pilke silmäkumassa, samalla kun kaikki esitetty perustuu kuitenkin vankkaan tieteelliseen evidenssiin, josta 95% on oman tutkimusryhmän omalla hiellä ja työllä tuottamaa. Jos sillä tavalla menettää kasvonsa tai uskottavuutensa, niin teen sen ilomielin!

Luonnollista kemiaa –hanke on toistaiseksi ollut hyvä esimerkki siitä, mitä omalla aktiivisuudella voi saada aikaan. Ei tuota kissan häntää olisi kukaan muu nostanut, mutta sitä olisi tietty voinut jäädä odottelemaan, jolloin asia ei olisi edistynyt askeltakaan. Aika näyttää, kuinka paljon hanke parantaa kemian ja muiden luonnontieteiden näkyvyyttä ja miten hankkeen opetusvideot päätyvät esimerkiksi yläkoulujen opettajien käyttöön. Ehkä kymmenen vuoden päästä lukiolaisillekin on selvempää, että kemian alalla voi opiskella myös kasvien kemiaa ja siihen linkittyvää, vahvaa työelämärelevanssia sisältävää bioanalytiikkaa!

Mielestäni olisi tärkeää, jos hanke parantaisi kaiken ikäisten ihmisten tietoisuutta kaikesta siitä, mikä liittyy kasveihin, kemiaan, analytiikkaan, biologiaan, luonnontieteisiin ylipäänsä ja etenkin luonnon monimuotoisuuteen, mukaan lukien oma spesialiteettimme eli luonnon kemiallinen monimuotoisuus. Siksi on tärkeää, että tarjoamme kaikille jotakin ja kehitämme toimintaamme edelleen. Mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä kaikille.

Yksi viestintätapa tai -kanava ei siis riitä oikein mihinkään, koska yleisön ikähaitari ja kiinnostuksen kohteet ovat laajoja. Sen vuoksi toimintamme on melko monimuotoista. Ja vaikka lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, niin kyllä vanhemmilla ja isovanhemmilla on onneksi edelleen erittäin merkittävä rooli tässä kasvatus- ja valistustyössä. Heille kannattaa siis ilman muuta tarjota omia, uudenlaisia kemiallisia elämyksiä luonto- ja kasviharrastusten mausteiksi. On itse asiassa ollut iso ilo huomata, miten vanhemmat ovat innostuneet kasvien luonnollisesta kemiasta.

Tämän pitkähkön tarinan lopuksi haluan kiittää koko Luonnonyhdistekemian tutkimusryhmää tälle hankkeelle annetusta loistavasta tuesta! Pelkästään hankkeen dataa on kerätty jo yli 10 vuoden ajan; se on ollut iso urakka! Lisäksi haluan antaa erityiskiitoksen Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan henkilöstölle, jonka tuki ja apu hankkeen kehittämisessä on ollut valtavan arvokasta. Isot papukaijamerkit etenkin Simolle ja Jannelle, kiitos! Heidän tätä kemistiä kohtaan osoittamansa luottamus konkretisoitui hiljattain, kun sain erityisluvan kuvata lajivideon jättilumpeesta – seisten kainaloita myöden jättilummealtaassa! Toivottavasti Jannen hoitamat kalat ja Simon vaalimat kasvit ovat altaassa edelleen hengissä…

Juha-Pekka Salminen

Kirjoittaja on luonnonyhdistekemian professori kemian laitoksella ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani. Hän johtaa luonnonyhdistekemian tutkimusryhmää ja Luonnollista kemiaa –hanketta. Kuva on otettu Turun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla tehdystä jättilumpeen lajivideosta, jonka voi katsoa mm. YouTubesta.

Tutustu myös Luonnollista kemiaa -hankkeen tuotoksiin:
kaikki videot ja podcastit YouTuben soittolistalla
opetustarkoituksiin parhaiten sopivien kemiavideoiden soittolista
podcastit SoundCloudissa
podcastit Spotifyssa
podcastit Apple Podcastsissa
Twitterissä #luonnollistakemiaa
Instagramissa @ncrg_utu
TikTokissa @ncrg_utu
blogikirjoitukset

Julkaisun tiedot: 10/2022, Open Up!-blogi, ISSN 2814-8967