1. Alku- ja loppusanat

Linkki tekstiin: alku- ja loppusanat

Ensimmäisen painoksen alkulauseessa Marx kertoo lyhyesti Pääoman syntyhistoriasta sekä sen metodista. Lisäksi hän varoittaa lukijaa kirjan ensimmäisen luvun vaikeudesta. Vaikeasti ymmärrettävän tästä luvusta tekee erityisesti sen sisältämä tavaran ja tämän arvomuodon analyysi. Marx toteaa, että vaikka tavaran arvomuoto on periaatteessa hyvin yksinkertainen asia, on ihmisjärki ponnistellut yli 2000 vuotta sen ymmärtämiseksi. Jo tämä aikajänne paljastaa, että tavaran arvomuodossa on kyse porvarillista yhteiskuntaa paljon vanhemmasta ilmiöstä.

Pääoman ensimmäisen painoksen alkulauseissa Marx valaisee myös sitä, miksi hän tutkii Englannin taloudellisia oloja. Pääoman tutkimusaiheena on kapitalistinen tuotantotapa ja sitä vastaavat tuotanto- ja vaihtosuhteet, joiden klassinen kotimaa on Englanti. Englantilaiset ovat myös Marxin mukaan halukkaampia ja valmistautuneempia tutkimaan yhteiskunnallisia oloja rehellisesti. Saksaa ja Länsi-Euroopan mannervaltioita hän syyttää siitä, että näiden hallitsevat luokat syyllistyvät itsepetokseen sivuuttaessaan näiden maiden yhteiskunnallisten olojen todellisen tilan.

Marx tekee alkusanoissa myös erään tärkeän selvennyksen: hänen kuvailemansa toimijat ovat taloudellisten kategorioiden henkilöitymiä ja tiettyjen taloudellisten etujen ja luokkasuhteiden edustajia. Tällä hän tuo esiin sen, etteivät huonot yhteiskunnalliset olot palaudu yksittäisten henkilöiden ahneuteen tai pahantahtoisuuteen. Alkulauseiden lopussa Marx nostaa vielä esiin taloustieteellisen keskustelun julkisen herkkyyden. Tulkintani mukaan kyse on siitä, että rehellisen kansantaloustieteellisen tutkimuksen esteenä ovat olleet ristiriitaiset luokkaintressit.

Toisen painoksen loppusanoissa Marx kuvaa Pääoman saamaa vastaanottoa. Teoksen erityisesti saksalaisen työväenluokan piireissä saama myönteinen vastaanotto on paras palkka, mitä sen kirjoittaja voi toivoa. Marx kirjoittaa myös kansantaloustieteen historiasta ja erityisesti sen suhteesta luokkatietoisuuteen. Marxin mukaan porvarillinen taloustiede ymmärtää kapitalistisen tuotantotavan yhteiskunnallisen tuotannon viimeiseksi muodoksi. Se on siten sokea tämän tuotantomuodon kontingenttiudelle ja voi Marxin mukaan säilyä tieteenä vain sikäli kuin luokkataistelu pysyy piilevänä. Hän kertaa porvarillisen taloustieteen vaikutushistoriaa ja kuvaa, miten porvariston nousu valtiovaltaan Ranskassa ja Englannissa tarkoitti lopun alkua tälle tieteenalalla.

Marx näyttää sanovan, että porvarillinen taloustiede ajautui ristiriitaan tieteellisen ja poliittisen, luokkaintressejä korostavan tarkoituksenmukaisuuden suhteen. Siitä tuli eräänlainen virallinen valtiollinen doktriini, joka tieteellisen tarkastelun sijaan keskittyi pikemminkin vallitsevien olojen oikeuttamiseen. Huolimatta siitä, että Saksa oli ainoastaan näiden kehityskulkujen sivustakatsoja, oli Marxin mukaan saksalaisen proletariaatin luokkatietoisuus jo paljon vahvempi kuin saksalaisen porvariston.

Lopuksi Marx kirjoittaa lyhyesti käyttämästään dialektisesta metodista, jonka varsinaiseksi kehittäjäksi hän nimeää saksalaisen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegelin. Marx tunnustaa velkansa Hegelille, mutta toisaalta myös korostaa oman metodinsa eroa. Kysymys tämän dialektiikan luonteesta on herättänyt paljon keskustelua. Vaikka sekä Marx että Hegel käyttävät samaa termiä dialektiikka, ei tämä vielä kerro paljoakaan siitä, miten he sitä soveltavat omiin tutkimuskohteisiinsa. Hegelin tuotannon tuntemista ei siis pidä pitää Pääoman lukemisen esitietovaatimuksena. Marxin käsitteiden loogiset suhteet annetaan itse tekstissä ja käytetty metodi konkretisoituu sitä lukiessa.

Karl Marx kirjoitti ranskalaisen painoksen esipuheen 1872 ja loppusanat 1875. Näissä hän selvittää jaksottaisina vihkoina julkaistun teoksen ongelmia sekä käännöstyön aiheuttamia muutoksia teokseen. Vihkoina julkaisu teki ensimmäisten lukujen lukemisen vaikeaksi ja J. Royn sanatarkka käännöstyö johti Marxin tekemään muutoksia, jotta teksti olisi helpommin ymmärrettävää. Työn yhteydessä tehtiin myös joitain muutoksia alkutekstiin.

Marx kuoli 1883 ja tämän vuoksi kolmannen painoksen viimeisteli Engels. Samana vuonna kirjoittamassaan esipuheessa hän esittelee, miten hän on painoksen viimeistelytehtävää hoitanut. Esipuheen mukaan Marx oli suunnitellut päivittävänsä ensimmäisen kirjan tekstiä ja tietoja, mutta sairastuminen ja toisen kirjan viimeistelytyö estivät tämän. Marx oli itse tarkistanut joitain osioita ja antanut viittauksillaan Engelsille rajoja muokkaukseen. Kolmannessa painoksessa ei siis ole muutettu mitään ilman, että olisi varmuutta, että Marx itse olisi sen muuttanut. Englantilaiset rahayksiköt, mitat ja painot säilytettiin painoksessa, koska ne olivat käytössä vakiintuneita yksiköitä.

Esipuheessa Engels tuo myös esille Marxin sitaattien käyttöön liittyviä huomioita. Marx käytti niitä todistamisen lisäksi taloustieteen historian esittämiseen ja sen osoittamiseen, milloin ja kuka oli esittänyt olennaisen ajatuksen tai mielipiteen. Marx ei maininnut saksalaisia taloustieteilijöitä usein, koska heidän ajatuksensa eivät olleet keskeisiä. Engels kertoi myös toisen kirjan ilmestymisestä mahdollisesti vuonna 1884.

Engels kirjoitti englantilaisen painoksen esipuheessa 1886 Marxin Pääoman olleen pitkään odotettu sekä kertoi englanninkielisen painoksen käännöstyöstä. Vuonna 1883 Samuel Moore, kummankin ystävä ja aiheen asiantuntija, aloitti kääntämään kirjaa. Mooren esteiden vuoksi myös tohtori Aveling osallistui käännöstyöhön, ja rouva Aveling, Marxin tytär, tarkisti lainaukset ja palautti englanniksi saksaksi käännetyt kohdat. Engelsillä oli yleisvastuu teoksesta. Teoksen perustana oli kolmas saksankielinen painos. Lisäksi käytössä oli alkuperäinen, yli kymmenen vuotta sitten julkaistuksi tarkoitettu englanninkielisen käännöksen käsikirjoitus.

Englantilaisen painoksen esipuheessa Engels huomauttaa sanavalintojen poikkeavista merkityksistä, tuo taas uudelleen esille Marxin tavan käyttää sitaatteja sekä kertaa Marxin teosten merkitystä. Engelsin mukaan oli välttämätöntä käyttää tiettyjä sanoja eri merkityksissä, kuin niitä tavallisesti oli käytetty. Esipuheen mukaan Pääoma vaikutti työväenliikkeeseen eri puolilla maailmaa, erityisesti Englannissa. Kirja herätti kiinnostusta myös työväenluokan ulkopuolella. Esipuheen mukaan ajan yhteiskunnalliset olot olivat sellaiset, että Marxin ajatusten tulisi olla esillä. Tämä painos käsitti vain ensimmäisen teoksen, joka oli Engelsin mukaan kokonaisuus sellaisenaan, kun taas toinen kirja ei ollut täydellinen ilman kolmatta teosta.

Myös neljännen painoksen esipuheen on kirjoittanut Engels, ja tässä 1890 kirjoitetussa tekstissä Engels esittelee painoksen edellyttämää työtä. Neljäs painos edellytti Engelsiltä esipuheen mukaan tarkkaa tekstin ja viitteiden tarkistusta. Hän vertaili ranskalaista ja saksalaista versiota ja teki joitain lisäyksiä ja teknisiä korjauksia. Engels myös lisäsi selittäviä huomautuksia muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Lainaukset tarkistettiin uuden englanninkielisen painoksen vuoksi. Tämän hoiti Marxin tytär ja vain yksi lainaus jäi tarkistamatta, sillä sitä ei enää löydetty.

Engels käytti tässä esipuheessaan paljon tilaa oikaistakseen väitettä siitä, että Marx olisi väärentänyt yhden lainauksista. Marx oli jo aikanaan oikaissut väitteen kertomalla, mistä kyseinen lainaus löytyy. Väittely aiheesta oli monivaiheinen, mutta lopulta Marxia ei enää kyseenalaistettu aiheesta.