Tarvetta pitoon ja vetoon!
Lokakuun alussa käynnistyi Braheassa Opetushallituksen rahoituksella täydennyskoulutus varhaiskasvatuksen erityisopettajille. Selvästikin tällaiseen omaan kouluttautumiseen on tarvetta, sillä koulutuksen ensimmäiseen moduuliin on lähtenyt mukaan yli sata erityisopettajaa eri puolilta maata. Pitoa ja vetoa siis tarvitaan tässä uudessa tilanteessa, jossa lapsen tuki varhaiskasvatuksessa uudistuu ja vahvistuu.
Kukin moduuli on neljän opintopisteen laajuinen. Kaikki suoritettuaan saa 16 opintopisteen laajuisen täydennyskoulutuskokonaisuuden. Ensimmäinen neljästä moduulista on nimeltään Uudistuva VASU, inklusiivinen pedagogiikka ja erityisopetus. Minulla oli suuri ilo pitää sen ensimmäinen luento, jossa tarkastelin inkluusiota ja sen määrittelyä sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten käsityksiä inkluusiosta ja inklusiivisesta varhaiskasvatuksesta. Paneuduimme inklusiivisen varhaiskasvatuksen arviointiin reflektiotyökalun avulla. Mieleeni jäi se innostunut ja motivoitunut tunnelma, joka zoomissa etäyhteyksilläkin syntyi sekä valtavan lämmin ilmapiiri, jossa tuntui toteutuvan juuri inkluusion keskeiset ulottuvuudet: osallisuus, oppiminen, yhteenkuuluvuus ja sitoutuneisuus.
Seuraavissa luennoissa on tarkasteltu syvällisemmin yhteenkuuluvuutta ja sen suhdetta inkluusioon sekä tuotettu keinoja yhteenkuuluvuuden edistämiseen varhaiskasvatuksen ryhmissä. Näistä asioista kävi puhumassa KT Elina Viljamaa Oulun yliopistosta. Tarkemmin lapsen tuen uudistumiseen ja sen edellytyksiin johdatti luennossaan KT, yliopistotutkija Noora Heiskanen Itä-Suomen yliopistosta. Hänen esityksessään painottui erityisesti toimintakulttuurin muutoksen tarpeet, ja siinä yhteydessä käsiteltiin varhaiskasvatuksen erityisopettajan työtä ja sen eri puolia huomioiden muutos myös niissä. Erityisopettajat useimmiten ovat niitä, jotka muutosta vievät eteenpäin, sillä varhaiserityiskasvatuksen kehittämistyö kuuluu heidän tehtäviinsä. Oleellista on kyetä reflektoimaan omaa työtään esimerkiksi pohtimalla, miten teet työtäsi, kenen tarpeista/odotuksista käsin ja mitkä ovat mahdollisuutesi vaikuttaa ja päättää siitä, mitä ja miten toimit.
Tähän moduuliin osallistuvat erityisopettajat ovat laatineet omia alustavia kehittämissuunnitelmiaan. Jaksoon kuuluvan harjoitustyön tarkoituksena on edistää omaa ammatillista osaamista. Työ käynnistyi ensimmäisen luennon aikana pienryhmissä, jolloin pohdittiin oman työn kehittämisen tarpeita, oman kunnan varhaiskasvatuksen/varhaiserityiskasvatuksen kehittämistä ja luotiin siten suuntaviivoja omalle kehittämistehtävälle. Kehittämistehtävän tuloksena voi syntyä jokin uusi toimintamalli tai käytäntö, joka parantaa esimerkiksi lapsen tuen toteuttamista varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa, tai lisää varhaiskasvatuksen erityisopettajan työhön erilaisia menetelmiä, moniammatillisuutta ym. Alkuideoiden perusteella osallistujat haluavat tarkastella samanaikais-/yhteisopettajuuden mahdollisuuksia ja kehittää sitä toimintaa. Myös osa-aikainen erityisopetus varhaiskasvatuksessa, rakenteelliset tukitoimet ja veon työ, kuntakohtaisten hyvin käytäntöjen taltioiminen ja inklusiivisten toimintamallien rakentaminen näyttävät olevan tärkeitä erityisopettajien työn kehittämiskohteita. Seuraavaksi osallistujat laajentavat oman orastavan itunsa tarkemmaksi toimintasuunnitelmaksi: ituun kasvaa vartta ja lehtiä!
Hiljaa hyvää tulee!
”Vaikka minulla olisi mykistävät tiedot, hienoimmat psykologiset keinot, uusimmat audiovisuaaliset laitteet, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.”
– Opettaja Maila Makkonen
Terveisin Marita Neitola